“He led you to this hiding place / His lightening threats spun silver tongues / The red bells beckon you to ride / A handprint on the driver’s side / It looks a lot like engine oil and tastes like being poor and small / And popsicles in the summer…”

Pitkään olen miettinyt oman blogin perustamista. Pohtinut, käännellyt, makustellut, kirjoitellut, kuvannut ja haaveillut. Ja tässä se nyt on. Vuosien jälkeen. Nimi tulee pienellä muokkauksella Neko Casen biisistä Deep Red Bells, joka on minulle mitä loistavinta yksinolomusiikkia. Ja lisäksi yltyvästä rakkaudestani tummaan punaan ja siniseen. Ja tottakai sininen ja punainen muistuttavat ajoistani toisessa kodissani kaukaisessa Alaskassa, Amerikan maalla. Mitä tämä blogi käsittelee? Milloin mitäkin. Asioita ja paikkoja joita pohdin, joita kuvaan, joita koen. Ihmisiä, rakkautta, matkoja, intohimoa ja elämää. Nykypäivästä menneisyyteen ja tulevaan. Tervetuloa.

For a long time I’ve thought about starting my own blog. Pondered, turned, tasted, written, photographed and daydreamed. And here it is. Years in the making. The name comes with a little tweak from Neko Case’s song Deep Red Bells, which for me is the most wonderful alone-music. And also from my increasing love for dark red and blue. And of course blue and red remind me of my times in my other home in the faraway land of Alaska on American soil. What is this blog about? Different things. Things and places I think about, photograph and experience. People, love, travels, passion and life. From today to the past and future. Welcome.