Riosta matka jatkui Curitibaan Etelä-Brasiliaan. Curitibassa epäinhimillisiä 10 tunnin työpäiviä seurasi railakkaita illanviettoja kera caipirinhojen ja maittavan ruoan, ja sunnuntaiksi vihdoin luvattu vapaapäivä. Ennakoin tätä jo koko viikon ajan tiedustelemalla eri ihmisiltä miten pääsisin kätevimmin Iguazun vesiputouksille Argentiinan ja Paraguayn rajalle. Suunnitelma lähti toteutukseen lauantai-iltana kun skippasin virallisen illallisen ja suuntasin taksilla bussiasemalle, josta matka jatkui yöbussilla Foz do Iguaçun kylälle ja sieltä vielä toisella bussilla itse vesiputouksille. Joku konferenssivieras oli suositellut minulle kiertoajelua joka tehtiin osittain jalan, osittain veneellä ja lopuksi vielä jeepillä halki metsän, joten suuntasin suoraan sinne kuin vaiston varassa. Ja kuin kohtalon saattelemana tutustuin tällä kiertoajelulla espanjaa puhuessani meksikolaiseen dermatologiin, joka oli Brasiliassa tekemässä työharjoitteluaan. Hän oli vuokrannut päiväksi kuljettajan ja aikoi mennä vielä helikopteriajelulle vesiputousten ylle, Argentiinaan ja Paraguayhin, ja kutsui ystävällisesti minut mukaan. No mikäs siinä! Yhdessä vuorokaudessa koin ja näin enemmän kuin olisin osannut kuvitellakaan. Ja illalla kaiken kiertelyn jälkeen söimme yhdessä kuljettajan ja dermatologin kanssa pitsaa ja joimme olutta, ja lopulta minut heitettiin takaisin bussiasemalle, josta matkasin takaisin konferenssipaikalle ja maanantai-aamun lennolle Belo Horizonteen… mutta siitä vielä lisää seuraavassa osassa.

From Rio the trip continued to Curitiba in the South. In Curitiba the inhuman 10 hour workdays were followed by excessive partying combined with caipirinhas and delicious food, and finally for Sunday I was promised a day off. I was already planning ahead during the week by asking around about the most convenient way to get to the Iguazu waterfalls on the Argentine and Paraguayan borders. And my plan went into execution on Saturday night, when I ditched the official dinner and headed by cab to the bus station, from where the trip continued by bus overnight to the town of Foz do Iguaçu and from there onward with yet another bus to the actual waterfalls. A guest at the conference I’d attended had recommended a tour which was done partly on foot, partly by boat and finally by jeeps through the forest, so I headed straight there following a hunch. While speaking Spanish I met a Mexican dermatologist who was doing his internship in Brazil. He had rented a car with a driver for the day and was still going on to a helicopter ride above the waterfalls, the Argentine and Paraguayan sides and kindly invited me to come along. How about that! Within one day I saw and experienced more than I could’ve ever imagined. And at night after all the touring I ate pizza and drank beer together with the driver and the dermatologist, then got dropped off back at the bus station, from where I traveled back to the conference site and Monday morning’s flight onward to Belo Horizonte… but more about that in the next part.