Kerta siellä ruudun toisella puolella on ilmeisesti muitakin Alaska-faneja kuin minä, on tässä vihdoin jatkoa Alaskan-esittelylle, jonka aloitin tuossa helmikuun puolella. Tekstit ovat siis poimintoja WLP:n puolelta.

Apparently there are a few more of you out there who like Alaska as much as I do, so here is finally the second part of the Alaska-presentation, which I started back in February. This was previously posted on WLP.

Tässä näkymää mun “kotikadulta”. Vuorista näkee hyvin lumirajan, ja tietää ennakoida milloin laskukausi alkaa. Eli kamppeet hyvissä ajoin tilaukseen ja niin poispäin. Paikallisia laskuvaateliikkeitä on kaksi, ja nekin samaa sarjaa. Vuorilla olevasta lumesta näkee myös helposti onko ollut “hyvä kesä”. Jos lämmin sää suosii pitkään, ei vuorilla ole liki lainkaan lunta.

Näkymää hieman korkeammalta. Paikan nimi on Blueberry Hill, ja se on paikallisten “Lover’s Lane”. Jos ette tiedä mikä se on niin googlatkaa ja katsokaa sitten yks mun suosikkileffoista Pleasantville.

Iltahämärä keskikaupungilla. Nämä rakennukset näyttää vanhoilta, muttei oikeasti ole sitä. Ainakin Jenkeissä osataan Suomessa tyystin unohtunut taito tehdä tyyliin sopivia rakennuksia. Kannatan itse aina vanhaa perinteistä, enkä muuttaisi uuteen taloon mistään hinnasta. Ja tuo Fur Factory on siis yksi niistä turistien suosimista turkiskaupoista.

Vesirajalta näkymä Blueberry Hillistä tai West Juneausta. Nuo talot on vaan söpöimpiä ikinä. Vuorovesi keskivaiheilla.

Elämää paikallisen Blockbuster -leffavuokraamon edustalla. Suosittu kohde etenkin sadepäivinä. Leffateattereita on muuten kaksi ja ne tarjoavat mukavasti syötävää ja juotavaa. Oma suosikki on niinkin äklö kuten Slushie tai Slurpie, eli jäähilejuoma. NAM.

Suosikkijuhlani Juneaussa on ehdottomasti itsenäisyyspäivä, eli 4th of July. Juhlallisuudet alkavat ilotulituksilla edellisenä iltana, ja kaikki kokoontuvat kanavan rannoille tai näköalapaikoille katsomaan, grillaamaan ja chillaamaan. Varsinaisena itsenäisyypäivänä juhlinta jatkuu yleensä syömisellä, kunhan kukin selviää krapulastaan. Keskikaupungilla ja Douglasin puolella on omat paraatinsa, jossa aina sekalaista osaanottajaa. Alla oma illanvietto 3.7.2007 parhaan ystäväni Mirandan äidin terassilla, josta on aina parhaat näkymät.

Kuten näette ei sade pilaa bileitä. Antaa sataa, ei sille kuitenkaan mitään voi. Muotitietoiselle tämä voi olla pieni ongelma, baariinkin näet mennään kumisaappaissa ja sadetakissa. Miehet ovat parrakkaita, ahavoituneita ja ah, niin viehättäviä. No onneksi ei sentään kaikki.

Turistirysämaisemaa mennessä Mt Robert’s Tramilla yläilmoihin. 

Ja näkymää yläpäästä. Tässä Juneau-Douglasin silta näkyy hyvin. Silta rakennettiin uusiksi joskus 70-80-lukujen taitteessa vanhan sillan käydessä ahtaaksi. Toista siltaa kaavaillaan koko ajan North Douglasin ja lentokentän välille. Lentokenttä näkyykin yläoikealla. Rahoitus on yleensä ongelmana, ja tottakai myös kaikki kukkahattutädit jotka haluavat pitää alueen luomuna. Ja vuorovesi tässä korkeimmillaan.

Paikallista faunaa. Eli ruostunut kiesi kera ympärivuotisen suksitelineen ja takapenkin Rekun. Huomaa myös nukkavierut penkkisuojukset, “mustekala” takaluukun pidikkeenä ja epämääräiset roskat lattialla ja kojelaudalla. Perussetti.

Tällä kertaa hiukkasen skarpimmassa kunnossa ottamassa kuvia siltä kuuluisalta terassilta. Ilta kauneimmillaan, enää ei sada kaatamalla ja pilvet ovat tyypilliseen tapaansa tarttuneet vuoriin kiinni kuin pumpuli hiusharjaan.

Juneau-Douglas High School parhaimmillaan. Eli vesiltä nähtynä. Koulu sijaitsee ihan moottoritien kupeessa ja on vaikeasti kuvattavissa. Nykyään Valleyhin, eli Mendenhall Valleyhin, noin 10 mailia Juneaun keskustasta luoteeseen, on rakennettu toinen lukio, Thunder Mountain High School. Valleyssä asuu suurin osa lapsiperheistä ja siellä onkin kunnon cookie cutter -lähiöitä. Itse en onneksi koskaan asunut siellä, vaikka kavereiden luona tuli käytyä usein.

Tässä hyvän rapusaaliin eväät. Eli lohenpäitä katiskaan ja avot. Ja ei kun toivomaan, että seuraavalla reissulla olisi katiska täynnä kuningasrapua. Viime vuosina harrastajien ravustuskausi on ollut liki olematon. Tämä on aiheuttanut minulle henkilökohtaisesti suurta harmia. Kuningasrapu on parasta ikinä. Sen tietää myös herra Stockmann. Stockan Herkusta sai ainakin ennen King Crabia pienessä säilykkeessä 35€ laaki. 

Kaukaisuudessa siintää kuuluisa Mendenhall Glacier. Sen takana aukeaa jättiläismäinen jäätiköiden rykelmä, Juneau Ice Field, joka on kuulemma yhtä iso kuin Sveitsi. Itse en ole koskaan päässyt sitä näkemään. Rahat on haaskattu Alaska Airlinesin törkeän hintaisiin lentoihin. Etualalla melojien suosikkilaituri.

Skunk Cabbage on esihistoriallista dinosauruskasvia muistuttava rehu. Keväisin kasvin kukkiessa se levittää nimensä mukaisesti skunkinomaista hajua metsään. Kauniita ovat kuitenkin ja koostumukseltaan hyvinkin kaalimaisia.

Lähestymme Mendenhall Glacier -jäätikköä Visitors Centeriltä päin. Vesistö on jäätiköstä sulavan veden muodostama, yllättävästi nimetty Mendenhall Lake, joka on toinen alueella olevista isommista järvistä. Veteen ei tarkene mennä oikeastaan koskaan siinä lilluvien jäävuorien vuoksi.

Muistan ajan jolloin jäätikkö liki peitti tämän vesiputouksen. Puhukoon Sarah Palin ihan mitä tahansa siitä, että ilmaston lämpeneminen on Jumalan tahto ja luonnollinen sykli. Minua se surettaa ja monia Alaskalaisia myös. Jäätikkö on vetäytynyt satoja metrejä sinä aikana kun olen alueella oleskellut ja jatkaa vetäytymistä edelleen.

Tässä ei suinkaan uida järvessä, vaan pienemmässä lätäkössä joka on erkaantunut jäätikköjärvestä. Lämpiminä päivinä vesi voi todella lämmetä siedettäväksi.

Lisää paikallista faunaa. Suurin osa paikallisista koirista on jotain huskyja, malamuutteja, labradoreja tai niiden välimuotoja. Tässä hieno yksilö ensinmainituista tyypillisesti odottamassa pickupin lavalla omistajaansa. Sade ei haittaa, mutta lumi on ystävä.

Tiedättekö ne Amerikkalaiset kansallismieliset mainokset joissa valkopääkotkat lentävät, lippu liehuu ja niin poispäin? No tässä niitä kotkia nyt on. Monet eivät varmaan uskoisi, että kotkat ovat lokkien ja korppien kera pahimpia kiusanhenkiä. Varsinkin korpit aiheuttavat paikallisille harmaita hiuksia. Korpit ovat suuria, varmaankin yhtä suuria kuin kotkat ja äärimmäisen älykkäitä. Jos joku sattuu unohtamaan eväänsä pickupin lavalle, voi eväille sanoa heti kättelyssä heihei. Parempiin nokkiin meni. Kotkat ja muut siivekkäät hengaavat myös paikallisella kaatopaikalla. Tylsistyneiden lintujen huvipuisto.

Ja tässä sitä kansallisromantiikkaa. Tuo oikeanpuolimmainen on vielä poikanen, siksi laikukas väritys.

Ja mikä olisi Alaska-postaus ilman ystäväämme Nallea ja Piikkisikaa. Nalleja voi nähdä joskus kesäisin jäätiköltä lähtevällä luontopolulla. Ne tulevat myös syömään joissa kutevia lohia. Namnam. Kannattaa myös itse olla varovainen, ettei päädy nallen napaan. Namnam. Piikkisiat keskittyvät rehuihin. Ne kiipeävät puissa ja kuljeksivat hitaasti teillä, varsinkin pimeässä. Muistuttavat hieman pohjoisen laiskiaisia.

Koirat kannattaa taas pitää visusti remmissä piikkisikojen läheisyydessä. Jostain syystä ne eivät voi välttyä kiusaukselta, ja jahtaavatkin usein piikkisikoja. Little do they know, että voi käydä näin. Siinä ei itku auta, äkkiä vaan eläinlääkäriin.

Ja sitten floraa musiikilla säestettynä. Vasemmalla lempikukkani, eli Iiris ja tässä erään bändin ainoa hyvä biisi. Niitä kasvaa villinä niityllä muun muassa Point Bridget Traililla. Kesä-heinäkuun vaihde on oivallista aikaa niiden bongaamiseen. Oikealla se kuuluisa Fireweed, eli Rentun ruusu. Biisiä ei varmaan tarvitse linkata.

Tässä rakas menopelini, jonka valitettavasti jouduin myymään kotiin palatessa. Ei taida olla järkeä tuoda nelilitraista konetta koto-Suomeen näillä bensahinnoilla. Piti tunnollisesti aina tien päällä ja auttoi myös muita pois ojasta. Etukilven (ei pakollinen Alaskassa) otin mukaani ja se koristaa nykyään keittiötäni. Vanity-plate eli personoitu rekisterikilpi maksaa muisaakseni 35 dollaria ja on ihan naurettavaa ajatella miten niillä Suomessa rahastetaan. Ikkunassa se surkuhupaisan kuuluisa Betty Boop-Wunderbaum (lue edellinen osa).

Tässä näitä perusnäkymiä autoa ajaessa. Nuo ovat siis ne chillit kissat, eli Chilkatit.

Mendenhall Glacier nauttii ilta-auringosta marraskuussa vain viikkoja ennen järven jäätymistä. Jäisiä kuvia lisää talvipostauksessa.

Kesäilta False Outer Pointissa, eli Couch Beachilla jossa on pidetty bileet jos toisetkin. Joku uhkarohkea wakeboardaa hyisissä vesissä,  toivottavasti kunnon varustuksessa.

Jos aurinkoisen päivän päätteeksi malttaa mielensä, voi Couch Beachilla päästä todistamaan myös tätä. Kaunein. Auringonlasku. Ikinä.