Millan kommentti edelliseen postaukseen kirvoitti nyt vielä koko postauksen Mainesta, joten joudutte taas kestämään majakkakuvia. Mutta sopivastihan tämä tulee, kesän ja kärpästen kynnyksellä.

Milla’s comment on the previous post sparked this whole post about Maine – so now you’ll have to endure some lighthouse pics again. But this should be a fitting time, at the brink of summer and such.

Niin kauan kuin muistan olen aina halunnut matkustaa Maineen. Jotenkin Yhdysvaltain koillisin osavaltio on aina jaksanut kiinnostaa, vaikken muuten ole itärannikolle paljoa hinkunut. Viime vuonna tartuin kuitenkin mahdollisuuten kun suunnittelimme matkaa sukuloimaan äitini serkun luokse Vermontiin. Uudessa-Englannissahan etäisyydet ovat tiettävästi suht lyhyitä muihin osavaltioihin verrattuna, ja ajelu Vermontista Maineen sujui kätevästi vajaassa päivässä.

As long as I can remember I’ve always wanted to travel to Maine. Somehow the most northeastern state of the US has always interested me, even if I haven’t otherwise been keen on the east coast. Last year however, I leaped at the chance, as we planned a trip to visit my mom’s cousin in Vermont. The distances in New England are famously quite short compared to most other states and the drive from Vermont to Maine was easily done in less than a day.

Maine on tuttu ainakin itselleni elokuvista ja juuri niistä majakoista. Yritimmekin tehdä muutaman päivän visiitistä mahdollisimman idyllisen ja päädyimme yöpymään Freeportiin Portlandin pohjoispuolelle pieneen B&B:hen. Paikkavalinta osui täysin nappiin, koska majatalomme oli sateisesta säästä huolimatta aivan mahdottoman viehättävä. Paikkaa piti suloinen vanha herra ja hänen tarjoamansa aamiainen oli varmasti maailman herkullisin.

Maine is familiar to me mostly from movies and from the afore mentioned lighthouses. We tried to go all in during our visit and ended up getting a room at a B&B north of Portland in Freeport. This was the perfect choice, since our abode was impossibly charming despite the rainy weather. The place was run by a sweet older man and the breakfast he served us in the morning was for sure the most delicious one on earth.

Freeport oli idyllisyydestään huolimatta täynnä turisteja, sillä sattuneesta syystä sieltä on kotoisin myös maailmankuulu L.L.Bean, joka onkin kerännyt ympärilleen varsinaisen outlet-ostoskeskuksen. L.L.Bean on muuten auki vuorokauden ympäri ja sieltä löytää ulkoiluun vaikka mitä, kuten vaikka kuvassa näkyvän kulkuneuvon mainostamia “duck bootseja”.

Freeport was despite its quaintness filled with tourists, because it is also home to the world famous L.L.Bean, which has managed to gather around itself a bunch of other outlet shops. L.L.Bean is by the way open 24/7 and you will find anything and everything for the outdoors, like for example “duck boots”, which the vehicle in the picture underneath advertises.

Freeportin varsinaisesta satamasta lähdimme hakemaan illallista, koska Mainessahan on vain yksi mahdollinen vaihtoehto herkutteluun. Tottakai hummerit! Satamasta löytyi juuri meille sopiva lobster shack, jossa ei tarvinnut maksaa itseään kipeäksi herkkuateriasta.

We ventured down to the actual port of Freeport for dinner, since there is only one real option for an exquisite meal in Maine. Lobster of course! At the harbor we found just the right kind of lobster shack, where you didn’t have to splurge too much on dinner.

Näkeeköhän ilmeestäni että herkullista oli? Tottakai meillä oli äidin kanssa tiukkasävyinen keskustelu hummereiden karmeasta kohtalosta, mutta kun kerta Maineen asti oltiin tultu…

Can you tell by my expression how delicious it was? Of course we exchanged some stark words with my mother about the evil fate of the lobsters, but since we’d come all the way to Maine…

Seuraavana päivänä matkamme jatkui Portlandin kaupungin läpi majakkajahtiin. Ja mikäs sen parempaa kuin ihana auringonpaiste, joka ajoi sateen pois maisemista.

The next day our trip continued through the city of Portland to hunt lighthouses. And what would have been better than the marvelous sunshine which drove away the rain.

Heti Portlandin eteläpuolelta löytyi ensimmäinen suuri majakka, Portland Head Light. Punakattoinen majakanvartijan talo väritti maisemaa kauniisti aurinkoisena päivänä.

Just south of Portland we found the first large lighthouse, the Portland Head Light. The red roofed lighthouse keeper’s house painted a pretty picture on a sunny day.

Portland Head Lightilta jatkoimme matkaamme hieman etälämpään, josta vihdoin löysimme toisen majakan Cape Elizabethin. Harmillista tässä majakassa on se, että kuulemma joku rikas tohtorismies on ostanut sen itselleen kesämökiksi eikä sitä pääse näkemään läheltä lainkaan. Tyydyimme kuitenkin ihastelemaan sitä rantakallioiden kukkien seasta ja nauttimaan kivikkoa vasten tyrskyävästä merestä.

From Portland Head Light we continued our trip southward, where we finally found the other lighthouse Cape Elizabeth. Unfortunately for us, some rich doctor has purchased the lighthouse for his private use as a summer house and you can’t visit it at all in person. We contented ourselves with admiring it from afar among the flowers on the cliffs and enjoyed the waves crashing in from the sea.