Olen viimeksi käynyt Suomenlinnassa muissa kuin työn tai juhlan merkeissä joskus lukioaikana. Lauantaina olin viettämässä yhden parhaimman ystäväni häitä ja vaikka tanssiminen päättyikin omalta osaltani jo joskus yhden aikaan yöllä, oli eilen juuri oikea päivä lähteä hieman vesille lepuuttamaan korkeissa koroissa kipeytyneitä jalkojani. Pakkasimme meksikolaisen zarapen ja pari pyyhettä mukaan ja suuntasimme kaupan kautta Suomenlinnan lautalle. Kallioilla makoilu tuli ilmeisesti niin tarpeeseen, että tuntui ihan siltä kuin olisin ollut ulkomailla. Bonuksena tietenkin huippusää ja merimaisemat. Javan mielestä paikka oli tietenkin nappivalinta, sillä se pääsi loikkimaan kalliolta tyrskyihin ja leikkimään vakiohoitajansa kanssa.

The last time I visited Suomenlinna for something else than work or a special event must’ve been sometime in high school. On Saturday I celebrated one of my best friends’ wedding and even if the dancing ended on my part already at one in the morning, was yesterday just the right day to head out to sea to rest my tired and aching party-feet. We packed my Mexican zarape and a few towels and headed to the Suomenlinna ferry after stopping by the store. Laying down on the cliffs was apparently just what I needed, because I felt just like being somewhere abroad. The fabulous weather and ocean views were just a bonus. Java also thought that the location was a top choice, since she got to leap off the cliffs into the waves and play with her favorite caretaker.