Mistä sitä aloittaisi? Jotkut ehkä lukivat instagramista, että autoomme murtauduttiin röyhkeästi San Franciscossa valvotussa parkkihallissa ja omaisuuttamme anastettiin. Vaatteita ja muuta saa aina takaisin, mutta rytäkässä kadonneita kuvia ja kovalevyä ei koskaan. Kunpa olisin ehtinyt laittaa kuvia Flickriin matkan varrelta enemmänkin…
Ei matka tosin pelkkää ikävää ollut, vaikka pari päivää menikin aika synkissä tunnelmissa. Harmiksi ikävät hetket osuivat upeaan San Franciscoon ja HWY1:n alkupäähän. Viimeistään Hearstin linnan yltäkylläisyys, San Simeon Lodgessa syöty avokadopurilainen ja Big Surin upeat rantamaisemat palauttivat elämänilomme. Siitä eteenpäin matka sujui taas kuin rasvattu, mitä nyt nukkumaan mennessä havahtui välillä siihen, että sisintäni (eli tuhansia kuvamuistojani) oli häpäisty ja hävitetty luvatta. Mutta eikö se niin ole, että mikä ei tapa vahvistaa, ja onneksi meillä kaikilla oli vakuutukset kunnossa. Kamaa hävisi pelkästään itseltäni liki parin tonnin verran ja toivottavasti palauttelen niistä tärkeimpiä (mm. uudehko MacBook Air) pikimmiten. Tämä oli ensimmäisten kertojen matka monella saraa, ja myös ensimmäinen kerta kun minulta on matkalla jotain varastettu. Vinkkinä siis kaikille San Franciscoon suuntaaville: Älkää koskaan jättäkö MITÄÄN autoon! Hankkiessamme kadonneiden tilalle ensiapua kuten latureita ja kosmetiikkaa, selvisi paikallisilta että liki jokaiselle jonka kanssa asioimme oli käynyt jotain vastaavaa. Yleensä juuri jouluna tai muina pyhä-aikoina (meillä juurikin Labor Day) autoihin murtaudutaan ja sieltä viedään joululahjoja, ostoksia ja muuta.
Tässä nyt pientä esimakua tuleviin postauksiin ja jäljellä oleviin kuviin. Kolmen ensimmäisen päivän kuvat hävisivät, kuten myös uskomattomat ukkosmyrskykuvat Grand Canyonilta. Ne säilyvät kuitenkin aina muistoissani osana yhdestä upeimmista reissuista mitä ikinä olen tehnyt. Kiitos matkaseuralleni, paikallisille emännillemme, asiansa erinomaisesti hoitaneelle Dollarin autovuokraamolle (3 autoa yhden reissun aikana ilman lisäkustannuksia!!!) ja Karmalle, joka sentään piti meidät hengissä ja turvassa.
Tällä kertaa poikkeuksellisesti suurin osa vain suomeksi, koska toista kertaa en nyt vaan pysty tätä kirjoittamaan. Edes englanniksi.
Long story short: our stuff got stolen out of a smashed car window in San Fran. Pics are gone, I feel violated. Life sucks BIG TIME, but goes on.
Kea at Griffith Park
Girls leap at sunset over Hollywood Hills
Venice Canals
$6 breakfast at Denny’s
Malibu
The Pacific
Grand Canyon at dawn
Sunrise over Grand Canyon
Suvi in the desert close to Amboy
Route 66
Joshua Tree at dusk
Yosemite on fire
Crew at Glacier Point
San Francisco, just before the shit hit the fan.
Alcatraz Seagull
Pacifica
Pigeon Point Lighthouse
Hearst Castle
Bixby Bridge
The Three Musketeers
Lovers’ Lane
Long exposure at Griffith Observatory after dark
Deep Red Blues 
Tsemppiä! En voi edes kuvitella, miten paljon toi harmittaa. Hyvä kuitenkin että ootte kunnossa ja niin, onneksi niitä muistoja ei sentään voi kukaan varastaa.
LikeLike
Aivan upeita kuvia taas, sää saat kuvillas kyllä mut haukkomaan henkeä. Ja sen myötä on helppo uskoa, että harmittaa paljon 😦 Minusta vakuutus vois kustantaa yhden ylimääräisen matkan niihin paikkoihin, joista kuvat varastettiin. En oo varma, että onnistuko se mun kommentin julkaisu instagrammissa, kun olin katsovinani, ettei se näkynyt siellä, mutta tosiaan munkin toisille tutuille kävi tänä kesänä sama San Franissa 😦 Mulla tuli mieleen, että tais olla onni, että me ei oikeen löydetty hotellia, johon ois kuulunu parkkihalli ja palutettiin heti San Franiin saapuessa auto vuokraamoon. Koska meilläkin oli autossa usein kamoja jemmassa, joten ehkä meillekin ois käynyt noin 😦 Kurjaa!
LikeLike
Surkea juttu tuollainen, tapahtui tutuilla kuukausi sitten myos Kaliforniassa. Me ei koskaan jatetty siella asuemmassa mitaan autoon kun kaikki lahtee valitettavasti. Ja muutenkin aina olen kuin kameli matkoilla kun kannan lapparia ja muita arvojuttuja repussa mukana juuri tuon takia… Onneksi kameraa ei kai sitten kuitenkaan viety ja loma paasi siita jatkumaan. En koytanyt sulle twitter-tilia mutta olisin halunnut katjaa Sadun (to destination unknown) haastetta sinulle kuvista variteemalla, joten pistaydytko blogissani kurkistamassa aiheen ja toivottavasti ehdit liittya mukaan! (www.houseofanais.com)
LikeLike
Uskomattoman harmi juttu tuo kamojen varastaminen. Perseestä, mutta onneksi itse olette hengissä ja ehjinä. UPEITA kuvia!
LikeLike
Jessus miten upeita kuvia ja maisemia. ❤ Ihan käsittämätöntä tuo varkaus, kamalaa.
LikeLike
Oi ei, ihan kamalaa! Olen niin pahoillani, että jouduit kohtaamaan moisen kohtalon 😦 Onneksi tosiaan itse ehjinä, mutta voin uskoa että sanat ei riitä harmistusta edes kuvaamaan. Mitään ei tosiaan kannata jättää autoihin ei Helsingissä tai missään muuallakaan päin maailmaa. Upeat Instakuvat sentään tallella eikös? -Milla
LikeLike
Tosi kurja juttu, varsinkin tuo kuvien menetys 😦
LikeLike
Kiitos. Välillä sitä havahtuu siihen mitä kaikkea menetti kuvien muodossa, mutta ei muuta kuin kokemuksista fiksumpana ja vahvempana eteenpäin. 🙂
LikeLike
Voi kiitos Ulla! Et tiedäkään kuinka paljon sun sanat merkitsevät. Harmittaahan tuo, ja toi sun mainitsema vakuutus olis kyllä aika jees. Ilomielin lähtisin takaisin Grand Canyonille. :)Meilläkin oli kamoja jemmassa sekä tummennettujen lasien takana, mutta toisaalta haluan uskoa siihen että asiat tapahtuu syystä ja tälle oli nyt selvästi joku syy.Ja niin monelle olen nyt kuullut tuollaisen tapahtuneen, että lienee kovin tavallista San Franin alueella.
LikeLike
On kyllä todella surkea juttu ja vaikeushan on juurikin se kun pitäisi kantaa kaikkea mukana varsinkin autolla matkaillessa ja ollessa hotellien välillä. Mietin monta kertaa ennen autolta lähtemistä, että onhan ne nyt varmasti muutaman tunnin turvassa, mutta halusin luottaa siihen että parkkihallin valvonta, tummennetut lasit ja jemmaan laitettu kama säilyisi. Toisin kävi. Mutta kokemusta rikkaampana tiedän, etten enää ikinä luota mihinkään San Franissa. Losissa nimittäin ihan eri meininki, johtuen ehkä kaupunkialueen merkittävästi suuremmasta koosta.Nyt taas Twitter käynnissä ja postaus tehty – olipa erityisen mieluinen!
LikeLike
Kiitos Rimma! Odottelen innolla teidän matkan starttia ja kuvaraportaaseja sen varrelta. Ja niin ihanat häät oli teillä kuvien perusteella. Saa mut melkein toivomaan että menisin itsekin vielä joskus naimisiin avioeron jälkeen… 🙂
LikeLike
Jee kiitos. Kamala juttu oli, mutta se mikä ei tapa se vahvistaa. Haluan uskoa siihen. 🙂
LikeLike
Yleensä en jätäkään mitään autoon, mutta nyt autolla reissatessa seuraavaan hotelliin ollessa vielä jonkin matkaa ajattelimme tämän olevan paras keino – ja vielä valvotussa tilassa. Äitini epäili parkkihallin olevan jossakin liigassa roistojen kanssa! Heh. Mutta nyt kävi toisin ja seuraavan kerran matkaan Friscoon viisastuneena, ja ehkä siihen seuraavaan visiittiin menee taas 17 vuotta aikaa…Ja suurin osa kuvista + puhelin kyllä tallella, luojan kiitos! 🙂
LikeLike
Täytyy yrittää selvitä ja arvostaa niitä kuvia ja muistoja mitä on jäljellä. Kiitos Tiina! 🙂
LikeLike
Kea ihania kuvia ❤ !
LikeLike
Kiitos Lotta ❤
LikeLike