Koska kotivaihe ilmeisesti nyt vain jatkuu, eli haluan koko ajan olla kotona fiilistelemässä ja palautumassa syyskuusta, ajattelin nyt samaan hengenvetoon rykäistä kotipostauksen numero 2. Eli tässä lisää kuvia omasta kodista ja etenkin uudesta ihanasta esineestä, jonka sain yllätyksenä eräältä rakkaaltani viimeviikkoisena syntymäpäivänäni.
Because I’m apparently in a homing-phase and am constantly wanting to be at home relaxing and recuperating from September, I thought I’d at the same time put together home-post number 2. So here are more pictures from my home and especially of my new favorite item, which I got as a surprise Birthday present from a loved one last week.
Karttapallo on Itä-Saksalaista tekoa vuodelta 1976, siinä on puinen jalka ja sisällä toimiva valo. Pidän etenkin sen värimaailmasta, vanhan ajan hengestä ja siitä, kuinka hyvin se sopiikaan kotiini. Lapsuuden tummempisävyinen karttapallo on sekin hävinnyt äidin muutoissa johonkin. Ei se oikeastaan haittaa, sillä tämä sopii tänne kuin nenä päähän.
This globe was made in East Germany in 1976, it has a wooden stand and a working light fixture inside. I especially like its colors, the old time charm and how good it actually looks in my home. The darker colored globe from my childhood was also lost in one of my mom’s moves, but it doesn’t really bother me, since this one fits in like a glove.
Vai mitä sanotte?
Or what do you think?
Keittiöni ikkunalaudalla on rivistö keittokirjoja, mutta myös muita sekalaisia kirjoja. Suosikkejani ovat tätini 70-luvun amerikkalainen Better Homes Cook Book, kaikki Tessa Kirosin keittokirjat (ruoat ja tyyli!), sekä reseptilaatikkona toimiva valekirja “The art of cooking”. Vasemmalla oleva pinkki kiinalainen pöytälamppu on mummon ja posliininen enkelirasia on mummon itsensä maalaama vuonna 1952. Hän oli erittäin taitava piirtämään ja maalaamaan, etenkin posliinia.
On the window sill in my kitchen I have a row of cookbooks, but also an assortment of others. My favorites are my aunt’s American Better Homes Cook Book from the 70’s, all of Tessa Kiros’ cookbooks (food and style!) and a fake book “The art of cooking”, which serves as a recipe box. On the left is a small Chinese lamp, which used to be my grandma’s and an angel-themed porcelain container which my grandma painted in 1952. She was very skilled, especially with painting porcelain.
Minulla on pienehkö pakkomielle keittiöpyyhkeisiin. Ostan niitä matkoilta, ulkomailta, pikkuliikkeistä, mutta joskus jopa Ikeasta.
I have a slight obsession with kitchen towels. I always buy some on trips, abroad, in tiny shops, but sometimes even at Ikea.
Jääkaapin päällä on kokoelma purkkeja ja purnukoita sekä meksikolaisen ystäväni maalaama taulu sudenkorennosta, jossa on aivan mahtavat värit. Hänen kotonaan sudenkorentoja on joka paikassa – huonekaluissakin!
On top of my fridge I have a collection of jars and tins and a dragonfly-painting by my Mexican friend. It has awesome colors. Her home is filled with dragonflies – everywhere – even on her furniture!
Tässä koko näkymä edellisessä postauksessa olleesta New Yorker -kannesta, jossa käyskentelevät haavekuva-Kea ja Java.
This is the whole view of the New Yorker -cover, featured in the previous post, complete with a fantasy-Kea and Java
En yleensä pidä verhoista, eikä niitä luotani löydykään kuin tämä yksi. Se on siis mummon vanha 50-luvun kukkaverho, jonka parista tuli muutama vuosi sitten kaksi sohvatyynyn päällistä. Seinällä värimaailmaan sopiva kakkutaulu.
I usually don’t like curtains, and don’t actually have any except for this one. It’s my grandma’s old 50’s curtain and its counterpart turned into two pillowcases a few years ago. On the wall is a poster with pastel colored cakes.
Pöytäkoneeni alle isomummon lipastoon on kertynyt pientä tilpehööriä, josta en näemmä ikinä pääse eroon. Täytyy vaan hyväksyä, etten ole minimalisti tai suoraviivainen tyyppi oikeastaan missään ja rönsyilevä tyyli on minun rikkauteni. Tässä provencelaisia tuoksuja jotka äiti toi Ranskasta, Losista tuotu palasaippua, skeittilaakeri-pez-kone, kuva Javasta, kortti ystävältä, uudenvuodentina, huulirasvaa sekä rulla japanilaista washiteippiä.
By my desktop computer I’ve gathered tiny items, which apparently I can never get rid of. I just have to accept that I’m not a minimalist or a clean cut kind of person in anything and that an abundant style is my virtue. Here are: perfumes from Provence, which my mother brought from France; a bar of soap from LA; a Pez dispenser with skateboard bearings; a pic of Java; a card from a friend; my new year’s pewter; lip balm and some washi tape.
Olohuoneen seinällä on ystäväni minulle 30-vuotislahjaksi maalaama taulu, jossa feeniks-lintu nousee tuhkasta. Kehyksen alalaidassa on tallessa vanhoja kuvia äidistä, tädistä ja mummosta.
On my living room wall there’s a painting, which my friend paintedfor my 30th bday, with a phoenix rising from the ashes. The frame also holds old pictures of my mom, my aunt and my grandma.
Eteisen seinällä on Alaskan makuuhuoneessani ollut Rilo Kileyn keikkajuliste, johon nykyään kertyy maailmalta viimeksi saapuneet postikortit. Olen suuri postcrossing-fani, mutta vielä enemmän fanitan ystävien lähettämiä kortteja. Pyrin aina itse lähettämään matkoilta kortteja, koska tiedän miten ne ilahduttavat nykyisenä virtuaali-aikakautena.
By the entrance I have a Rilo Kiley tour poster from my Alaskan Bedroom, wich nowadays collects the latest postcards I’ve received from around the world. I’m a great postcrossing fan, but more than that I like cards from my friends. I always strive to send postcards from my travels, because I know how the cheer people up in today’s virtual world.
Eteisen lipaston päällä on taas sekalainen kokoelma vanhoja esineitä. Mummon ja ukin hopea-astioita, ukin vanha herätyskello, L’Occitanella töissä olevalta ystävältäni saatu huonetuoksu ja -kynttilä, koulukuvani ala-asteelta, tädin 60-luvun lopun kouluviivain ja vinttikomeroni alkuperäinen 20-luvun riippulukko.
The dresser by the entrance holds once again a collection of old things. Grandma’s and grandpa’s silver bowls, grandpa’s old alarm clock, a candle and a fragrance from a friend who works for L’Occitane, my elementary school pic, my aunt’s 60’s school ruler and the original 20’s padlock from my attic.
Tigerin naulakossa roikkuvat tärkeimmät avaimet, lempivärissä tottakai.
The key rack hold my most important keys, in my favorite color of course.
Eteisen seinällä on myös magneettimaalilla tehty ilmoitustaulu, joka on täynnä Instagram- ja Hipstamatic-kuvia elämästä, matkoilta, ystävistä ja koirista.
The hallway wall also has a bulletin board made with magnetic paint, which is filled with Instagram and Hipstamatic pics of life, travels, friends and dogs.
Kylppäri on vanha ja pian putkiremontoitava, mutta yritän vielä piristää sitä pikkujutuilla. Tässä lempituoksuni eli Benefitin “Laugh with me LeeLee” ja joitakin muita Victoria’s Secretin tuoksuja.
The bathroom is old and soon to be redone completely, but I’m still trying to cheer it up with little things. Here’s my fave scent “Laugh with me LeeLee by Benefit and other scents from Victoria’s Secret.
Mokosta saa Marvis-hammastahnaa. Benefitin Hervana-poskipuna on uusi viime Losin reissulta, ja piristää huonokarmaista joka kerta. Vaaleanpunaiset silmälasit ovat lempparit, Kalevankadun T-Optikista, jossa olen käynyt liki 20-vuotta. Ne ovat vuodelta 1984 ja rakastan niitä palavasti. Pretty in Pink! Minulla on samantapaiset silmälasit sinisenä ja aurinkolasit turkoosina.
You can by Marvis toothpaste at Moko. Benefit’s new Hervana-blush is from my last trip to LA and improves my bad karma every time. The pink glasses are my absolute favorites, from T-Optik on Kalevankatu, where I’ve been going for nearly 20-years. They are from 1984 and I love them unconditionally. Pretty in Pink! I have another set of similar glasses in blue and sunglasses in turquoise.
Kaulakoruja on liikaa ja käytän niitä harvoin. Täytyisi siivota tämä sotku! Koruteline on Urban Outfittersin. Devil’s Tower -juttu on selänraaputin. Se on pahe.
I have too many necklaces and a use them rarely. I should clean this mess! The organizer is from Urban Outfitters. The Devil’s Tower -item is a back scratcher. It’s a vice.
Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä on äidin vanha aito matto. Siitä nauttii myös Javan paras kaveri, bostoninterrieri Raimo.
Last, but definitely not least is my mom’s old oriental rug. Even Java’s best friend Raimo, the Boston Terrier enjoys it to the max.
Deep Red Blues 
I die mikä karttapallo. Oon ettinyt just tuon sävyistä vuosikaudet, mutta ei ole vielä kävellyt vastaan. Muutenkin ihanan näköstä!
LikeLike
Kiitos Rimma! Joo, oma pastellinen karttapallo on ollu haaveissa lähes aina, ja lahjanantaja tiesi sen kyllä. En vaan osannu odottaa, että vielä jonkun toisen tekemä hankinta menis noin nappiin pelkän netin välityksellä ilman että sitä nähtiin livenä ennakkoon. 😀
LikeLike
Saanko udella mistäpäin maailmaa se tilattiin? Josko vaikka alkais laajentamaan vähän hakualuetta (:
LikeLike
Aivan mahtava toi karttapallo! ja muutenkin kaikki kuvat ja värit. Ihanaa, että joku muukin lähettelee vielä postikortteja. Muutama vuos sitten olin ahkerana postcrossailussakin mukana, mutta sitten se jäi. Ja tänne Barcelonaan en viitsi edes yrittää, muutama postikortti on jo kadonnut matkalla. 😦
LikeLike
Toki saat udella… 🙂 herra ostaja kertoo, että kuulemma huuto.net ja tori.fi kannattaa katsastaa… (:
LikeLike
Joo muistan et mullakin oli jonkin verran ongelmia postin kanssa Barcelonassa… mut kyllä ne postikortit on ihania kun ne perille löytää. Nytkin tais käydä niin, että osa mun lähettämistä Grand Canyonin korteista ei ikinä löytäny perille. (:
LikeLike
No kas, olin ihan varma, että kommentoin tätä jo aikaisemmin, mutta en näköjään! Ihanan pirtsakan väristä 🙂 Meillä on niin kumman väriset lattiat ja paljon tummaa puuta joka puolella, että väkisinkin tulee tumma fiilis. Lainasin muuten sun ideaa ja väsäilin itsekin matkailuaiheisen sisustuspostauksen! Vitsi kun vain saisi suunnitella koko asunnon väreistä ja lattiamateriaaleista lähtien, niin olisi aivan unelma! 🙂
LikeLike
Kiva, että idea inspiroi… 🙂
Mulla oli myös aiemmin alkuperäiset tummaksi petsatut lattiat, jotka maalasin vaaleanharmaaks Alaskasta paluun jälkeen. Heti piristi! Nyt kun meille tulee putkiremppa ajattelin taas hioa ja maalata lattiat. Koiran kanssa nimittäin aika kovalla kulutuksella… oon ite muuten väsänny tässä kämpässä liki kaiken, kattoa ja kylppäriä lukuunottamatta. Se onkin ihan lempipuuhaa. Harmi vaan että suhteellisen kallis harrastus, eikä tuu tehtyä joka vuosi. 😉
LikeLike