Yli kymmenen vuotta sitten sydämeni syttyi kaupungille nimeltä Barcelona. Katalaaniksi Bar = baari, cel = taivas, ona = aalto. Vietin siellä ensin kesän 2001 ja palasin seuraavan lukuvuoden aikana takaisin muutaman kerran. Vuonna 2002 sain opiskelupaikan Universitat Autònoma de Barcelonasta ja lähdin iloisin mielin syventymään kääntämisen opintoihini. Tuolloin vuokrasin huonetta hintaan 150€, johon kuului yhteiskäytössä olevat kylppärit, keittiö, olohuone ja ikimuistoisimmat kämppikset. Sekä hyvässä, että huonossa. Meitä oli joka lähtöön, portugalilaisista italialaisiin, suomalaisista skotteihin ja turkkilaisista kuubalaisiin. Asuinkerroksia oli talossa kaksi, opiskelija-asuntoja kolme. Neljännessä asunnossa asui tuikitavallinen katalonialainen pariskunta. Mahtoi heillä olla kestämistä kun meillä oli vesi-ilmapallosota rapussa. Samaan aikaan ilmestyi muuten elämäämme aika hyvin kuvaava elokuva Espanjalainen Kimppakämppä.

More than ten years ago my heart yearned for a city called Barcelona. In Catalan Bar = bar, cel = sky, ona = wave. I first spent the summer 2001 there and went back a few times during the following academic year. In 2002 I got the chance to study at Universitat Autònoma de Barcelona and I gladly took off to engross myself in my translating studies. Back then I was renting a room for 150€, which included two joint bathrooms, a kitchen, a living room and a bunch of unforgettable rambunctious roommates. In both good and bad. We were quite the international crew, from Portuguese to Italians, Finns to Scots, Turks to Cubans. There were two floors in the building with three apartments full of students. The fourth apartment housed a regular catalonian couple, who probably had to have especially good nerves to handle our water balloon fights in the stairway. The movie L’auberge Espagnole came out at the same time, which described our life quite well.

Tuo tuossa vasemmalla, uskokaa tai älkää, olen minä. Olimme kämppislauman kanssa matkalla rannalle maaliskuussa.

The girl on the left, believe it or not, is me. Mea and my roommates are heading to the beach together in March.

Rannalla oli jo niin lämmintä ja mukavaa, että vaihdoimme ihanan italiaanoni kanssa hepeneitä.

The beach was already so nice and warm, that my Italian boyfriend and I exchanged outfits.

Aamiaista parvekkeella ennen luentoja.

Breakfast on the balcony before class.

Matkalla kampukselle.

On my way to campus.

Minulla kävi myös ääretön tuuri kun voitin Telefonican kansallisessa arvonnassa VIP-liput meksikolaisen suosikkini Manán konserttiin, jossa pääsimme tapaamaan bändiä ja siemailemaan heidän kanssa olutta. Tottakai he tiesivät kaiken Italiasta, mutta Suomesta heillä ei ollut hajuakaan.

I also had the amazing chance to win a national Telefonica raffle of two VIP-tickets to my favorite Mexican band Maná’s concert, where we got to actually meet the band and have a few beers with them. And of course they knew all about Italy, but had no idea what Finland even was.

Sain lainaksi pyörän! Se teki köyhästä opiskelijaelämästä uskomattoman paljon helpompaa. Se käytiin hakemassa jostain kaukaa Barcelonan esikaupunkialueelta junalla.

I got to borrow a bike! It made my poor student life so much easier. We went to pick it up somewhere far away in the suburbs of Barcelona by train.

Parhaimpiin muistoihin lukeutuvat myös matkat Valenciaan, jossa olinkin jo ennen Barcelonaa viettänyt paljon aikaa paikallisten ystävieni kanssa. Yksi kämppiksistämme oli kotoisin Castellonista ja matkustimme usein seudulle viikonlopun viettoon. Tässä kuuluisa tapahtuma Fallas de Valencia.

Some of my best memories include our trips to Valencia, where I’d already spent a lot of time with my local friends before my time in Barcelona. One of our roommates was originally from Castellon, and we used to spend weekend there quite often. Here is the famous Fallas de Valencia.

Suosikkipaikkani Valenciassa oli aina moderni valkoinen Ciutat de les Arts i les Ciències.

My favorite place in Valencia was always the modern white Ciutat de les Arts i les Ciències.

Kämpässämme järjestettiin aina jos jonkimoisia bileitä. Näissä bileissä pääosassa oli koverrettu vesimeloni joka oli täytetty muistaakseni vodkalla. Tykkäsin joskus värikkäistä vaatteista.

Our place always hosted all kinds of parties. This particular party was centered around a watermelon, which if I remember correctly was filled with vodka. I used to like very colorful clothes.

Syy näille vanhoille muisteloille onkin oikeastaan se, että joulukuussa matkustan Barcelonaan ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen. Saa nähdä miltä siellä nykyään näyttää ja tuntuuko vielä siltä kuin palaisi “kotiin”. Odotan matkaa innolla, ja vinkkejä uusista tai vanhoistakin hyvistä jutuista saa mieluusti jättää kommenttiboksiin. Nähtävyydet tottakai samat, mutta etenkin ruoka ja kauppa/kirpparisuosituksia otetaan ilolla vastaan.

The reason for all these old memories is actually that in December I will be traveling back to Barcelona for the first time in eight years. We’ll see how it looks nowadays and if it still feels like coming “home”. I’m eagerly awaiting this trip and would be very grateful for any tips you might have. Of course the sights are more or less the same, but especially food and shopping/fleamarket tips are more than welcome in the comments section.