Siitä asti kun olin varhaisteini ja näin ensimmäistä kertaa Cherin ja Winona Ryderin tähdittämän elokuvan Äitini on merenneito, olen vahvasti fanittanut 50–60 -lukuja ja niiden tyyliä. Myöhemmin näin vielä elokuvan Svengijengi ’62, jonka dinerit ja kruisailut tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen. Minulla olikin joskus yläasteella vaihe, jolloin kuuntelin vain tämän aikakauden musiikkia ja kahlasin läpi kaikki aikakaudesta kertovat elokuvat. Jos olisin silloin päässyt käymään Barstown lähellä sijaitsevassa Peggy Sue’s 50’s Dinerissa, olisin varmasti pakahtunut onnellisuudesta.

Since I was a pre-teen and saw the movie Mermaids, starring Cher and Winona Ryder, for the first time, I have been a big fan of the 50’s and 60’s and the era’s signature style. Later on I also saw the movie American Graffiti about diners and cruising, which both made a lasting impression on me. I actually went through a phase in junior high, when I only listened to music from back then and watched all the possible movies about this particular time period as well. If I back then would’ve had the chance to visit the amazing Peggy Sue’s 50’s Diner close to Barstow, I probably would have burst of happiness.

Olin jo ennakkoon tutkaillut reittiä Losista Grand Canyonille, jolloin dineri osui sopivasti matkan varrelle Roadtrippersin karttaa muokatessa. Inkakin oli postannut ihania kuvia täältä viime keväänä, eli täällä oli aivan pakko käydä. Dineri löytyikin kätevästi Yermosta, I-15 tien varrelta, Barstowsta hieman pohjoiseen.

I had already looked at the route from LA to Grand Canyon ahead of time and the Diner was conveniently on the way, as I adjusted the map on Roadtrippers. Inka had also posted wonderful pictures from here already last spring and we just had to see it ourselves. We found the diner easily in Yermo, along I-15 a bit north of Barstow.

Dineri rakennettiin vuonna 1954, jonka jälkeen se pääsi vuosien saatossa hieman rapistumaan. Onneksi sen osti eräs pariskunta vuonna 1981 kunnostaakseen sen alkuperäiseen kuntoonsa. Siitä asti dineri on taas palvellut ohiajavia turisteja ja rekkakuskeja, sekä vakiovieraita.

The diner was built in 1954, after which it started decaying over the years. Fortunately it was bought up by a couple in 1981 with the intention of restoring it to its original glory. Since then the diner has again been serving bypassing tourists and truck drivers, along with the regulars.

Sisältä löytyi juuri mitä pitkikin, eli sakkiruutulattia, pastellivärejä ja vanhat kunnon tarjoilijat asuineen päivineen. Dinerin toisella puolen oli vielä reilun kokoinen myymälä ja jäätelöbaari, josta sai ostaa aikakauden memorabiliaa. Ateriakuittia vastaan kaupan puolelta sai lunastaa itselleen Tootsie Rollin tai muun makeisen.

Inside we found exactly what we’d imagined, checkered floors, pastels and waitresses in their old time outfits. There was also a large souvenir store and an ice cream bar, where you could purchase fitting memorabilia. The store would trade your receipt from the diner for a Tootsie Roll or some other candy.

Pysähdyimme dinerilla yhdeksältä aamulla ja ahmimme periamerikkalaisia röstiperunoita, munakkaita, pekonia ja pannukakkua. Ja tottakai joimme kiehuvan kuumaa kahvia santsikuppeineen, kuten Amerikassa kuuluu. Ainoa asia joka aiheutti meidän keskuudessa hämminkiä oli se, että kahvimaito tarjoiltiin yksittäispakatuissa pienissä tetroissa. Yhteen kuppiin joutui siis parhaimmillaan tyhjentämään kolme tai neljä pientä annospakkausta. Iso miinus tästä, mutta muuten ruoasta ja tarjoilusta kokonaisuutena kiitosta.

We stopped at the diner around 9AM and stuffed ourselves with the quintessential American hash browns, omelettes, bacon and pancakes. And of course had steaming hot coffee with refills, just like you should in the US. The only thing which caused for some dismay among us, was the fact that milk was served in the form of single serving little creamers. One cup of coffee actually needed three to four little servings for a decent amount of milk. We thought this was a big no-no, but otherwise the food and service were a great experience.

Piirakkavalikoima oli kattava, mutta tällä kertaa mahaan ei yksinkertaisesti mahtunut enempää. Pohdittiin jopa mahdollisuutta ottaa pala piirakkaa mukaan, mutta kuumuudessa piirakanpala ei varmaankaan olisi säilynyt koko matkaa perille asti.

The pie selection was abundant, but this time we simply couldn’t fit anything more in our belliles. We also thought about the possibility to get a piece of pie to go, but it probably wouldn’t have survived the heat during our long journey anyway.

Suosittelen ehdottomasti pysähtymään täällä mikäli tienne vie Losista Vegasiin, Grand Canyonille tai päinvastoin.

I absolutely recommend stopping here if your trip takes you from LA to Vegas or Grand Canyon or the other way around.

  

Kuvista iso kiitos Suville ja Liisalle. Omani nimittäin varastettiin… Kaikki muokkaukset kuitenkin by me.

Big thanks to Suvi and Liisa for the pics. All of my own were stolen… All photo editing by me though.