Viimeksi kun kävin Grand Canyonilla olin 16-vuotias, luultavasti ärsyyntynyt vanhemmilleni ja enemmän kiinnostunut matkan jatkamisesta kuin pienestä kiertelystä. Tai niin ainakin luulen, koska muistikuvani tästä edellisestä vierailusta olivat haalistuneet niin, etten todellakaan tiennyt mikä meitä perillä odotti. Silmäni pullistuivat ja minun oli jopa vaikea hengittää kävellessämme reunalle.

The last time I visited the Grand Canyon I was 16 years old, probably pretty annoyed with my parents and more interested in getting back on the road than hiking around. Or so I believe, because my recollections of this previous visit had faded away to the degree that I had no idea of what actually lied ahead. As we walked to the edge of the canyon my eyes popped and I even experienced shortness of breath.

Maisema oli NIIN uskomaton, niin paljon enemmän kuin mitä olisin ikinä voinut muistaa tai kuvitella. Olen niin iloinen, että palasin paikalle nyt kolmekymppisenä, koska tällä kertaa muisto tulee säilymään mielessäni loppuelämän. Eikä mikään kuva ei voi koskaan tehdä tälle paikalle oikeutta, joten jos ikinä olette lähellä, menkää kokemaan tämä uskomaton luonnon luomus itsekin.

The view was SO amazing, far beyond anything I could ever have remembered or imagined. I’m so glad I made the journey back now in my 30’s, because this time around, the memory will truly stay with me for the rest of my life. And no picture can ever truly do this place justice, so please, if you ever get the chance, go visit this most amazing creation of nature for yourself.

Kanjonin värit voivat vaihdella tarkasta sijainnista, valosta ja vuorokaudenajasta riippuen. Ukkosmyrsky lähestyy Yaki Pointia kanjonin pohjoispuolelta.

The colors of the Canyon can vary depending on the exact location, the light and the time of day. The thunderstorm is approaching Yaki Point from the North Rim.

Olimme ostaneet matkalta mukaan värikkäät sadeviitat suojaamaan meitä myrskyltä, mutta toisaalta lepattava viitta olisi myös voinut toimia laskuvarjona.

We had purchased colorful rain ponchos to protect us from the storm, but on the other hand a fluttering poncho could have worked as a parachute as well.

Ukkospilven siirryttyä kauemmas Mather Pointin ylle, istahdimme reunalle ihastelemaan myrskyn taakse laskeutuvaa aurinkoa. Yksi suurenmoisista näyistä mitä olen eläissäni kokenut.

As the thunder cloud had moved further over to Mather Point, we sat down on the edge to admire the sun setting behind the storm. It was one of the most magnificent views I have ever experienced.

Omat kuvani Grand Canyonin auringonlaskusta ja ukkosmyrskystä ovat enää muisto vain, joten suuri kiitos Suville näistä. Kaikki muokkaukset by me. Osassa 2 pääsen näyttämään omianikin.

My own pics from the sunset and thunderstorm at Grand Canyon are merely an image in my mind, so a big thanks go out to Suvi for these. All modifications by me. In part 2 I’ll get to show you some of my own.