Alaskan-aikojen jälkeen eräänlaiseksi perinteeksi on jäänyt paeta koirani kanssa mahdollisimman usein kaupungin vilskettä metsään ja meren äärelle. Lähin ja kätevin metsäreitti löytyy hyvinkin läheltä Mustikkamaalta, jossa käymme useamman kerran viikossa. Tykkään etenkin istua kallioilla ja katsella merelle koiran pulikoidessa innokkaana vedessä. Katsellessani kaukaisuuteen olen usein miettinyt mikä onkaan vastarannalla siintävä kallioinen alue, josta ei erota yhtäkään silmiinpistävää asuttua rakennelmaa.
After returning from Alaska a few years back, my dog and I have kept the tradition of as often as possible escaping the hustle and bustle of the city to the forest and the seaside. The nearest, most convenient forest can be found at Mustikkamaa (Blueberryland), where we visit several times a week. I especially like to sit on the cliffs and look over the ocean as the dog eagerly swims. While looking into the distance I’ve often wondered what lies on the desolate, seemingly uninhabited cliffs on the other side.
Asia selvisi minulle vihdoin muutama viikko sitten. Vastarannalta löytyvät nimittäin Kruunuvuoren hylätyt huvilat, joista on etenkin viime aikoina kirjoitettu monissa blogeissa. Näistä muista kirjoituksista viisastuneena olen viettänyt pari viime sunnuntaita sumuisessa metsässä meren rannalla ihastellen alueen hienoutta ja kauhistellen sen synkkää kohtaloa. Tervetuloa mukaan yhteen Helsingin parhaiten (tai huonoiten) varjelluista salaisista paikoista.
A few weeks ago I finally found out. The opposite shore is home to the abandoned Villas of Kruunuvuori, which lately have been featured in many blogs. After reading these posts and having studied the area’s history a bit more, I have spent the past few Sundays exploring the misty forests, the foggy coasts and admiring the area’s beauty, while also feeling extremely sad for its ill fate. Welcome along on a journey to one of the best (or worst) kept secret spots of Helsinki.
Villa Lindbergin ovi on edelleen visusti lukossa vaikka seinistä, saati katosta ei ole enää paljon jäljellä. Kuulemma huvilan viimeinen asukas Naima Lindberg kuoli vuonna 1975. Sen jälkeen huvila on jäänyt oman onnensa nojaan. Hänellä ei ollut perillisiä jotka olisivat ylläpitäneet huvilaa. Muiden blogien perusteella voi päätellä, että huvila oli vielä joten kuten pystyssä parisen vuotta sitten. Sen jälkeen sitä on myös vandalisoitu roimasti.
The door to Villa Lindberg is still securely locked, even if it doesn’t really have walls, nor a roof to hold it together. Apparently the last inhabitant Naima Lindberg died in 1975 and after that the villa has had to fend for itself. She didn’t have any heirs to take over this beautiful building. Based on pics I’ve seen in other blogs, the villa still seemed to be somewhat intact a few years back. After that it has also been drastically vandalized.
Huviloita on tuhottu ja poltettu aivan surutta. Vasemmalla: Puutarhurin huvilan turkoosin oven lasi on lyöty rikki. Oikealla: Tuhopoltetun ja romahtaneen Villa Kronbergin jäänteet. Villa Kronberg oli ensimmäinen huviloista joka autioitui.
The villas have been destroyed and burned shamelessly. On the left: The window of the Gardener’s Villa’s turquoise door has been smashed. On the right: The remnants of the torched Villa Kronberg, which was the first of the villas to become uninhabited.
Puutarhurin huvilan toiseen kerrokseen uskaltaa vielä hädin tuskin kiivetä. Yläkerta on kuitenkin vaivan arvoinen, sillä kattomaalaukset ja vanha takka ovat ehdottomasti näkemisen arvoisia ennen kuin nekin vandalisoidaan.
The second floor of the Gardener’s Villa is barely accessible by creaky old stairs. The upstairs is however worth the effort, since the painted ceilings and the old fireplace are definitely worth seeing before even they will get vandalized.
Villa Kissinge oli aikanaan alueen suurin ja hienoin saksalaisen liikemies Albert Goldbeck-Löwen huvila. Pari vuotta sitten vielä pystyssä ollut rakennelma on nykyään jo täysin luhistunut. Pihalta löytyy Makki-koiran hauta.
Villa Kissinge used to be the area’s biggest and fanciest villa and belonged to the German businessman Albert Goldbeck-Löwe. The building which still stood tall a few years back is now beyond repair. The dog Makki is buried in the yard.
Vanhoissa laitureissa on sitä jotakin. Kruunuvuoren lampi on aavemaisen kaunis ja Villa Hällebon rantasaunan laituri on enää varjo entisestä.
Old docks have that certain something. The Kruunuvuori pond is eerily beautiful and the dock at Villa Hällebo’s sauna is but a shadow of its old self.
Lilla Kronbergin terassin verhot hulmuavat kylmässä syystuulessa. Räsymatoin katetulla hetekalla olevasta vieraskirjasta voi lukea viime aikaisten vierailijoiden raapustuksia.
The curtains on the terrace of Lilla Kronberg are blowing in the cold autumn wind. The iron bed is covered in rag rugs and a guest book where you can read about the latest visitors.
Sumu oli sankka, eikä kallioilta nähnyt kirjoituksia pidemmälle. Sää loi kuitenkin oivallisen tunnelman vanhan aavemaisen alueen tutkailuun.
The fog was thick and you couldn’t see much further than the writings on the rocks. The weather however set the mood for exploring this old ghastly area.
Kallioiden päältä löytyy pitkä pätkä piikkilanka-aitaa. Aidan toisella puolen puhaltavat nykyajan tuulet. Vanhat öljysäiliöt on muutamaa lukuunottamatta revitty ja tilalle rakennetaan piakkoin aivan uusia asutusalueita.
On top of the cliffs you’ll find a long stretch of barbed wire fencing. Modern times lie on the other side of the fence, where nearly all the old oil containers have been torn down and they’re building new housing instead.
Vielä ehtii osallistua Instagram Travel Thursdayhin. Lue ohjeet täältä ja kurkkaa myös järjestäjien blogit: Destination Unknown, Kaukokaipuu tai Running with Wild Horses.
There’s still time to participate in Instagram Travel Thursday. More info here. Also check out some of the organizers: Destination Unknown, Skimbaco Lifestyle and House of Anaïs.
Deep Red Blues 
Upeita kuvia, paikka on tullut tutuksi viime aikoina useammankin blogin kautta. Toivottavasti ehtisin tuonne vielä joulukuussa Suomeen tullessa!
LikeLike
Oi, upeita!! Ja on kyllä tavallaan niin surullista miten nuo villat ovat vain päässeet rapistumaan. Tuolla olisi mielenkiintoista itsekin piipahtaa, tällä reissulla on tosin kyllä ehdi.
LikeLike
Kiva lukea Kruunuvuoresta sunkin blogista 🙂 On kyllä jännittävä paikka ja varsinkin kun kipusi sinne yläkertaan niin vähän hirvitti, että kestääkö lattia…Hienoja kuvia ja tarinoita olet saanut vangittua tähän postaukseen!
LikeLike
Ihania kuvia ja tykkään eritoten pienistä historianostoista kuvien yhteydessä. 🙂
LikeLike
Oi miten hienot kuvat taas. Tunnelma välittyy täysin. Aavemaista!
LikeLike
Naima xD Hihii. Tuo on kyllä siisti paikka, en ole tosin muuta kuin kuvista nähnyt. Ihana reportaasi kyllä, jotenkin tunsin tuon raikkaan metsäilman ihan keuhkoissa noita kuvia katsoessa.
LikeLike
Todella upeita kuvia ja mielenkiintoinen teksti! Minulle on jäänyt täysin unholaan kyseinen paikka, pitäisikin ehkä piipahtaa!
LikeLike
Paikka on varmaan joulunakin näkemisen arvoinen. Kunpa saataisiin pian lunta!
LikeLike
Näissä hylätyissä huviloissa on sitä jotain. Jotain spookyä mutta jotain niin kiehtovaa. Jos olisin Helsingissä yhtään pidempään niin saattaisin vaikka käydä tsekkaamassa nuo maisemat. 🙂 Huomiseen!
LikeLike
Surullista on, että huvilat ovat kärsineet useamman sattuman summasta. Mitä jos aluetta ei koskaan olisi myyty, ja mitä jos joku olisi sittenkin päättänyt suojella ja kunnostaa huvilat? Toisaalta on mielenkiintoista nähdä kuinka metsä on päässyt niin rehottamaan vain kivenheiton päässä vauraalta omakotitalo-alueelta kun kaupunki ei ole koskaan päässyt sitä karsimaan. Todella mielenkiintoinen paikka kaikin puolin.
LikeLike
Joo me mentiin eri puolille yläkertaa varuiksi ettei lattia romahtaisi. Niin ihana tuo Puutarhurin huvila. Ottaisin ehdottomasti kesä-asunnoksi itselle jos tarjottaisiin! 😉
LikeLike
Mua on aina kiehtonu Helsingin historia, mutta Itä-Helsinki on jääny aiemmin vähemmälle. Nyt otan menetettyä aikaa kiinni oikein urakalla. 🙂
LikeLike
Aavemainen on oikea sana! Kiitoksia, sitä tunnelmaa juuri haettiin näillä kuvilla. 🙂
LikeLike
Tuo metsä on niin ihana. Tuntuu ihan siltä kuin olisi muualla kuin Helsingissä. Menkää ihmeessä käymään! Hauska miten jostain tulee eri ihmisille ihan eri konnotaatioita. Mulle tulee Naimasta aina mieleen se yks Americas Next Top Model -voittaja, josta sit myöhemmin tais tulla näyttelijä. 😀
LikeLike
Sun pitää ehdottomasti piipahtaa. Tosin siellä saattaa nykyisin olla viikonloppuna porukkaa miltei ruuhkaksi asti. 🙂
LikeLike
Helsinki on kyllä monipuolinen kaupunki. Edelleen mun suosikki koko maailmassa. Hauska nähdä huomenna!
LikeLike
Kruunuvuori on edelleen vaikuttava, vaikka se on tullut nähtyä nyt jo muutamaan otteeseen. Siellä tosiaan aika jotenkin… pysähtyy. Kauniita kuvia!
LikeLike
Kiitos, siellä aika todella pysähtyy. Tai on ollut pysähtyneenä jo pitkään…
LikeLike
What a deep, deep shame. Seems such a huge waste.
LikeLike
Very poignant photos…beautiful but sad.
LikeLike
It really is a huge waste. I wish they could still somehow be saved.
LikeLike
Very beautiful, and very sad. I still love going there to think about how it could have been. And I love how the surrounding forest has returned to its natural state, since no one has been caring for it during all these years. Magical almost.
LikeLike
Hieno tunnelma näissä kuvissa. Tosin autiotalot ovat mun mielestä hieman pelottavia 😉
LikeLike
Sun blogi oli kiva uusi tuttavuus! Samankaltaisia kiinnostuksia meillä näköjään, Barcelona ja kaikki muu! pitää perehtyä lisää sun juttuihin ajan kanssa 🙂 Mä kans kirjoittelin kesällä toista blogia HSL:lle ( http://www.city.fi/blogit/2485/vaihtoehto+ita-helsingista+kruunuvuoren+hylatyt+huvilat/123869) ja siinä tutkin pääkaupunkiseutua ristiin rastiin ja esittelin kotiseudun helmiä. Tottakai kävin myös Kruunuvuoressa! Toisaalta tää oli just paikka, jonka olis halunnut salata, mutta miksei niitä ihania juttuja jakaisi – vielä ku huvilat ovat pystyssä! Oon käynyt siellä jo monen monta kertaa ja Kruunuvuori on kyl yksi mun suosikkipaikoista pääkaupunkiseudulla!
LikeLike
Syksy syksy ❤ Tosi hauska aihe, nousee joukosta hyvällä tavalla 🙂
LikeLike
Tätä juttua jo vähän oottelinkin 😉 Aika montakertaa on sumuisina päivinä käynyt mielessä, että lähtisi Kruunuvuoressa käymään, mutta on sitten jäänyt. Kiva kun olet vaivutunut selvittämään rakennusten taustoja. Voin vaan niin kuvitella paikan entisessä loistossaan ja harmitella nykykuntoa. Toivottavasti vastaavia virheitä ei enää tässä kaupungissa tehdä. -Milla
LikeLike
Kaunista aluetta, saali etta huvilat on paastetty ransistymaan. Vaikka asunkuin Helsingissa muutaman vuoden tuo alue on minulle uusi tuttavuus
LikeLike
Kiitos! Ne on munkin mielestä pelottavia. Yksin en uskaltais tonne mennä. 🙂
LikeLike
Joo mä oonkin lukenu sun Kruunuvuori-jutun! Ehdottomasti yks munkin suosikkipaikkoja, koska tykkään olla rauhassa metsässä tai kallioilla vapaa-ajallani. Ja tervetuloa lukemaan… 🙂
LikeLike
Syksy on kyllä ihana. Ja kiva että, aihe miellytti. 🙂
LikeLike
Kiitos Milla! Nyt menet pikaisesti vielä käymään ennen lumentuloa! 🙂
LikeLike
Se on ollut niin hyvin piilossa ja unohduksissa, että jäänyt varmaan useammalta huomaamatta. Siksi se on saanutkin rauhassa rapistua… mutta kuten sanoit, todella sääli. 😦
LikeLike
That is very interesting. Eerily interesting.
LikeLike
These photos are gorgeous! Just wow!
LikeLike
Thanks Leigh! I keep going back because I find it so fascinating…
LikeLike
Thanks Alison! Same goes for your pics…
LikeLike
Eri hienoja kuvia ja blogi. Asun Norjassa mutta haluan käydä täällä jos se vielä on olemassa. Epäilen kuitenkin, että saan otettua yhtä hienoja kujvia kuin sinä.
LikeLike
Kiitos Sirkka! Olen ymmärtänyt että ainakin osa huviloiden jämistä tullaan joka tapauksessa purkamaan uuden asutuksen tieltä… aikataulusta ei tosin ole mitään tietoa. Toivottavasti ehdit ne näkemään.
LikeLike