Ehdottomasti yksi kauneimmista paikoista, jossa olen ikinä vieraillut on Yosemiten Glacier Point. Siinä missä koen Grand Canyonin punaiset värit ja sen syvyyden jopa hieman uhkaavina, oli Glacier Point kanjonin täydellinen vastakohta. Vuoret ja metsät muodostavat pehmeän sinisen tyyneyden, jossa viettäisin joskus mielellään jopa viikkoja. Keksimmekin Suvin kanssa matkan aikana aika osuvan analogian näille kahdelle paikalle. Mielestämme ne voisi kätevästi upottaa toisiinsa, jolloin lämpötilat ikään kuin neutralisoituisivat. Kuin kaksi vastapuolta sulautuisi yhteen. Punainen versus sininen, ja syvä versus korkea. Täydellinen jin-jang. Deep Red Blues?
Hands down, one of the most beautiful places I’ve ever visited is Yosemite’s Glacier Point. Whereas I perceive the red colors and the depth of the Grand Canyon as somewhat ominous, Glacier Point was its complete opposite. The mountains and the forests make for a soft blue serenity, where I could easily imagine spending up to several weeks. During the trip, Suvi and I came up with a fitting analogy for these two places. We think they could easily be embedded into each other, so that the temperatures would neutralize upon contact. Like two pieces would just melt into one. Red versus blue, and deep versus tall. A perfect ying-yang. Deep Red Blues?
Kuuluisa uloke, Overhanging Rock oli suljettu vierailijoilta. Olisi ollut makea ottaa kuvia kivellä istuessa, mutta turistit olisivat luultavasti kerääntyneet siihen laumaksi asti, ja turvallisuudesta ei varmaann olisi tietoakaan. Glacier Point on muuten 2,199 metriä merenpinnan yläpuolella. Alla olevasta kuvasta näkee muuten parhaiten kuinka jäätiköt ovat tehneet laaksossa tehtävänsä ajan saatossa. Half Domen huippukin on joskus ollut kokonainen.
The famous Overhanging Rock was unfortunately closed to the public. It would have been great to get a picture sitting up there, but I guess the tourists would have been flocking to it and it would make for a real safety hazard. Glacier Point is by the way 7,214 feet above sea level. In the picture below you can best see what the glaciers have accomplished in the valley over thousands of years. Even Half Dome has been complete once upon a time.
Katsokaapa kenet tapasimme parkkipaikalla lähtiessä? Kelju K. Kojootin tottakai!
Look who we met in the parking lot when leaving? Well, Wile E. Coyote of course!
Lähdettyämme taas jatkamaan matkaa parkkipaikan kojoottikohtaamisen jälkeen, löysimme vielä upeita isoja kiviä metsäjyrkänteeltä, johon päädyimme kuvailemaan lisää. Tässä Liisa on ikuistanut bloggaajat työssään.
After we’d already continued our trip after meeting the coyote in the parking lot, we found some more great rocks along the steep forest line, where we snapped some more pics. Here Liisa has captured the bloggers on film.
Päivän päätteeksi olisi vielä sokerina pohjalla Tunnel View ja Yosemite Valley, joiden näkemistä olin odottanut ehkä eniten. Niistä lisää ensi kerralla.
At the end of the day the icing on the cake would be Tunnel View and Yosemite Valley, which I had most looked forward to seeing. More about them next time.
Deep Red Blues 
Upea, ja tosiaan Grand Canyonin vastakohta! Ja pakko kommentoida aivan aiheen vierestä eli rintsikoista, Victorialta eikö vain? Sinne on päästävä ja pian! 🙂
LikeLike
Kiitos! Ja liivit juurikin sieltä. Pieni juttu, joka jaksaa ilahduttaa joka päivä pukiessa… 🙂
LikeLike
Kea mää en kestä näitä sun kuva! Miks ei voi olla road tripillä aina?
LikeLike
Nii-i, miksei?! Mä voisin lähteä heti vaikka kolmeks kuukaudeks. Ottaisin koirankin mukaan… 🙂
LikeLike
Niin kaunista! Ja Kelju.K.Kojootti kruunasi vielä koko komeuden 🙂
LikeLike
Toi kojootti oli ihan älytön tapaus. Seiso vaan siinä toljottamassa meitä eikä ollu kiire minnekään. 🙂
LikeLike
Aah, niin upea paikka ja ihania kuvia! Glacier Point veti todellakin hiljaseks, vaikka sitä olikin fiilistellyt etukäteen kuvien kautta vaikka kuinka… Voi olla, että reissuväsymystä oli jo ilmassa, kun tuonne päästiin parin viikon roadtrippailun jälkeen, mutta käytännössä purskahdettiin miehen kanssa molemmat itkuun, kun päästiin näkemään toi…
LikeLike
Kiitos! On tuo kyllä niin ihmeellisen suurenmoinen paikka, etten yhtään ihmettele jos siellä pääsee itku. Mulla lyö välillä reissukohteissa sydän niin kovaa, että hädin tuskin saan henkeä. Sit nyyhkytän maiseman upeutta kunnes pystyn taas räpsimään muutaman kuvan ja sisäistämään sen tunnemyrksyn. 🙂
LikeLike