Stars aligned on the Hollywood Hills

Tiedättekö ne matkoilla koetut erityiset hetket ja tunnelmat, joita muistelette lämmöllä ja joihin palaatte aika ajoin. Tässä muutama sellainen hetki, joka kulkee ikuisesti mukanani.
You know those special moments and vibes during traveling, which you remember fondly and go back to from time to time. Well these are a few of mine, which I always carry with me.

Vuonna 2011 vierailin Losissa parikin kertaa, mutta toisen, syyskuisen vierailuni aikana pääsin kokemaan pari sydäntä sykähdyttävää asiaa. Eräänä sunnuntai-aamuna suuntasimme ystäväni kanssa Beachwoodin kanjonin päähän, aivan Hollywood-kyltin alapuolelle, mennäksemme ratsastamaan Sunset Ranchin hurmaavilla inkkarihevosilla. Olin itse asiassa matkalla Phoenixiin, Arizonaan muutamaa päivää myöhemmin, ja sattumalta minulle annettiin ratsastettavaksi ruskeankirjava hevonen nimeltä Phoenix. Tähdet olivat selvästi synkassa.
In 2011 I visited LA on a couple of occasions, but during my September visit, I got to experience two things that truly touched my heart. One Sunday morning me and my friend set out toward the end of Beachwood Canyon, right underneath the Hollywood Sign, to go horseback riding at Sunset Ranch on adorable American Indian horses. A few days later I was actually continuing my trip to Phoenix, Arizona and by chance the horse I was given to ride was named Phoenix. The stars truly seemed to be aligned.

Kun kipusimme hevosen selässä vuorenhuipulle ja koko kaupunkikuva vihdoin avautui ympärillämme haukoin vain henkeäni. Hetki oli niin kaunis. Hillseillä laukkaaminen on varmasti yksi elämäni unohtumattomimmista hetkistä.
As we rode to the top of the mountain and the cityscape opened up all around us I was just gasping for air. The moment was so beautiful. Galloping on the Hills is probably one of the most memorable moments of my life.

Toinen ystäväni oli pitkään töissä levy-yhtiössä Santa Monicassa, ja sattumoisin hän vastasi indiemusiikista ja pääsi siten usein nauttimaan hienosta keikoista ja tapahtumista. Paras, ainakin minulle oli tämä. Nimittäin lempiyhtyeeni Fleet Foxesin näkeminen yhdessä ystäväni kanssa Griffith Parkin Greek Theatressa. Venue on pieni kreikkalaistyylinen amfiteatteri puiden katveessa, keskellä suurta puistoa.
My other friend workded at a record label in Santa Monica for a long time and was by chance in charge of indie music and thus got to often enjoy great concerts and events. The best one, at least for me, was this one. Seeing my favorite band the Fleet Foxes together with my friend at the Greek Theatre in Griffith Park. The Venue is a little Greek-themed amfitheater under the trees, in the middle of this big park.

Ilta pimeni ja musiikki alkoi soimaan. Katsoin taivaalla tuikkivia tähtiä ja ihailin amfiteatteria ympäröiviä puunlatvoja. Lavan takana olevalle kankaalle piirtyi kuvioita, taivaankappaleita, pilviä ja tähtiä. Musiikki oli niin kaunista ja niin tunteellista, että itkin. Nyyhkytin lähes lohduttomasti, koska tämä musiikki oli tullut merkitsemään minulle niin paljon, ja nyt se kaikki kulminoitui tähän hetkeen. Vannoin, etten ikinä unohtaisi tätä tunnetta ja että tatuoisin ranteeseeni tästä muiston. Tatuointi on valitettavasti vielä ottamatta, mutta hetki on yhä tuoreena mielessäni. Ikuisesti.
The night fell and the music began playing. I looked at the stars in the sky and admired the tree tops above the amphitheatre. The screen behind the stage filled up with patterns, celestial bodies, clouds and stars. The music was so beautiful and so full of emotion, that I cried. I sobbed nearly inconsolably, because this music had come to mean so much to me and it all came together in this moment. I swore that I would never forget this feeling and that I would tattoo the memory on my wrist. Unfortunately I still haven’t gotten the tattoo, but the moment is still vivid in my mind. Forever.
Täältä voit kuunnella Fleet Foxesin parhaita paloja Spotifysta. He ovat muuten kotoisin edellisessä postauksessa mainitusta suosikkiosavaltiostani Washingtonista.

🎶 Fleet Foxes – Mykonos 🎶

🎶 Fleet Foxes – Ragged Wood 🎶

🎶 Fleet Foxes – Grown Ocean 🎶

Here you can listen to the sounds of the Fleet Foxes on Spotify. They are actually from one of my favorite states, mentioned in the previous post – Washington.

🎶 Fleet Foxes – Mykonos 🎶

🎶 Fleet Foxes – Ragged Wood 🎶

🎶 Fleet Foxes – Grown Ocean 🎶

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursdayta. Lue ohjeet täältä ja kurkkaa myös järkkääjien blogit: Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Running with Wild Horses.
This post is part of Instagram Travel Thursday. More info here. Also check out some of the organizers: Destination Unknown, Skimbaco Lifestyle and House of Anaïs.

30 thoughts on “Stars aligned on the Hollywood Hills

  1. Livemusiikkia on erityisen kivaa käydä kuuntelemassa ulkomailla, tietenkin siis jos kaikki puitteet (ympäristö, äänentoisto, itse musiikki) on kunnossa. Niistä jää helposti vahvoja tunteita herättäviä muistoja.

    Like

  2. Livemusiikkia on erityisen kivaa käydä kuuntelemassa ulkomailla, tietenkin siis jos kaikki puitteet (ympäristö, äänentoisto, itse musiikki) on kunnossa. Niistä jää helposti vahvoja tunteita herättäviä muistoja.

    Like

    1. Ehdottomasti. Se ympäristö on tärkeä, sen huomaa etenkin silloin kun käy kuuntelemassa samaa artistia peräkkäisinä iltoina kuten mä tuolla kertaa tein. Lensin nimittäin sattumalta bändin perässä seuraavana iltana Phoenixiin, jossa venue ei ollutkaan niin sykähdyttävä. 🙂

      Like

  3. Aah mitä tunnelmia, melkein itse lennähdin mukanasi Santa Monicaan! Viimeisestä livekeikasta on aivan liian pitkä aika, varmaan siksi olinkin niin fiiliksissä Matkamessuilla Inari/Saarijärven messuosaston musakeikoista 🙂 Täällä meidän Uuden-Seelannin "kotikylällä" oli juuri musafestarit päivää ennen kun saavuimme, se hieman harmitti, sinne olisi voinut roudata muksutkin mukaan…. 🙂

    Like

    1. Oli kyllä kieltämättä aika absurdia. Mutta toisaalta Griffith Park on kuin keidas keskellä Losia. Se kannattaa kokonaisuudessaan päästä kokemaan jos tuonne suuntaa. 🙂

      Like

  4. Mulle se erityinen hetki on kesältä 2011. Neljän päivän reissu Southside-festareille mielettömällä porukalla ihmisiä ympäri maailmaa aina Meksikosta Etelä-Koreaan. Oli sadetta, hikeä, kylmä, kuuma, lisää vesisadetta, mutaa ja myrsky. Ja mun synttärit. Kaverit yllätti mut lässähtäneellä kuivakakulla, ilmapalloilla ja tähtisädekynttilöillä. Se oli parasta ikinä.

    Like

  5. Ihania tunnelmia! Käyn paljon keikoilla, Suomessa ja ulkomailla. Musiikki on itselleni tosi tärkeä juttu ja oikea musa oikealla hetkellä voi kruunata sen kyseisen hetken. Saman musan kautta voi aina palata tuon hetken fiiliksiin. Ratsastus Hollywoodissa, ei tosiaan mikään tyypillisin yhdistelmä. Itse kävin joskus vuosia sitten ratsastusretkellä Länsi-Virginiassa, se oli hienoa se! Kävitkö muuten pari vuotta sitten Ruisrockissa katsomassa Fleet Foxes?

    Like

    1. Tottakai kävin! Ajoin Turkuun vaan sitä varten. Oon niin hc-fani, että lensin itse asiassa tän Losi-keikan jälkeen sattumalta Phoenixiin seuraavana päivänä ja pääsin näkemään harvinaisen Fleet Foxes/Bon Iver yhteiskeikan vielä Phoenixissä. Ja vaikka musiikki oli ihan mahtavaa, oli kuitenkin Griffith Parkin ulkoilmavenue niin paljon hienompi, ettei ne kokemuksena oikein ollu verrannollisia keskenään… 🙂

      Like

  6. Ihania muistoja ❤ Minullakin on musiikkiin liittyvä muisto kuukauden takaiselta reissulta, kun Santo Domingossa saimme vihjeen kadulla pidettävistä juhlista. Salsa ja muu lattarimusiikki soi bändin toimesta ja laulajia oli lavalla kourallinen. Ihmiset tanssivat kadulla tai seurasivat tapahtumaa tuoleilta käsin. Välillä hurrattiin yhdessä kulmauksessa olevalle skriinille, kun tärkeässä baseball-ottelussa tapahtui jotain merkittävää. Silloin oli kyllä fiilis, että nyt ollaan taas aika kaukana kotoa 🙂

    Like

  7. Ihanat muistot! ^^ On upea tunne kun yhdessä hetkessä kaikki palaset "loksahtavat paikoilleen", melkein kuin olisi jotain taikaa ilmassa!

    Like

      1. Haha tytsyt. Mä en edes tiedä mikä se sellanen biisi on… (en tunne suomimusiikkia!) ehkä mun pitäis sivistää itteäni, tai sitten ei? 😀

        Like

  8. okei, nyt mä en kestä! Ratsastus noissa maisemissa olis mun unelmien täyttymys! Vitsit että näyttää upeelle…ja voin niin kuvitella sun fiilikset…ulkoilma keikka Griffith parkissa vielä kaiken päälle, uijui… Käytiin viime kesänä katsomassa Björk Hollywood Bowlilla, koska olen sinne aina halunnut päästä. Sielläkin istuessa taivas alla näkyy kukkuloilla Holywood-kyltti… aika parhautta.Kiitos tuosta heppatallivinkistä. Olen nimittäin lukenut suomalaisesta näyttelijä pariskunnasta joka asui Hollywood hillsien takana ja jossa pystyi ratsastamaan, ja ajattelin siellä monesti käyneenä että missä ihmeessä se voi siellä olla. No onhan se nyt todistetusti siellä jossain 😉 Ensi kertaan rakas LA.

    Like

    1. Mä kävin Hollywood Bowlilla katsomassa jonkun Gershwinin Jazz-jutun kerran… sielläkin on kyllä upeeta, paitsi sillon kun siellä liepeillä juuttuu Losi-ruuhkaan! Heppatalleja on muuten varmaan useampiakin, toi on vaan mun kaverin vakipaikka ja siks käytiin siellä. Todellakin ens kertaan rakas LA täältä myös. Mä niin tykkään siitä kaupungista, vaikka tiedän että moni muu ei. Ehkä me ollaan Sanna vähän erikoisia yhdessä! 🙂

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s