Pitkästä aikaa tarjolla olisi pientä matkailuhaastetta ja nippelitietoa minusta matkailijana. Tämä haaste on bongattu ainakin Ullan, Inkan, Sannan ja Heidin blogeista. Eli ensin 11 faktaa minusta matkailijana ja sen jälkeen 11 vastausta jo esitettyihin kysymyksiin!

This time in Finnish only, sorry guys!

– Kärsin joskus matkapahoinvoinnista, useimmiten bussissa, ja etenkin jos en näe tietä. Sinänsä tämä on aika erikoista ottaen huomioon kaikki hurjapäiset harrastukseni, kuten skeittaamisen, longboardingin ja lumilautailun. Autolla matkustaessa olen mieluiten tämän vuoksi kuskina tai etupenkillä. Rakastan muuten ajaa autoa ja minulla onkin ollut ajokortti jo 17 vuoden ajan. Olen myös ajanut inssin kahdessa maassa, Suomessa ja USA:ssa. 

– En oikeastaan säästä jatkuvasti, vaan jemmaan rahaa aina tiettyjä juttuja varten, joita tykkään suunnitella pitkään ja hartaasti. Olen muutenkin aika pihi, pihistelen lähes kaikessa paitsi elämisessä matkoilla ollessani. Suomessa ostan harvoin vaatteita, tykkään yleensä tuoda niitä ulkomailta. Panostan myös kotiin. Olen myös aikalailla kotihiiri jos sikseen sattuu. Rakastan sisustaa ja puuhastella kotona. 

– En erityisemmin pidä hotelleista. Ne on matkoilla vain se välttämätön paha. Nukun mieluummin jonkun paikallisen kotona. Vihaan jatkuvaa purkamista, pakkaamista ja etenkin hotelleista lähtemistä kun pitää olla tarkkana, ettei jätä mitään jälkeensä. Hotellilakanat ovat kyllä harvinaisen jees. Tyynyistä en tosin voi yleensä sanoa samaa. 

– Kärsin lievästä ocd:stä. Tähän sanotte, että whaaaaat? No selitetään. Meillä päin oireiluni tunnetaan pakkomielteisenä tarkisteluna. Ei minulla mitään diagnoosia ole, mutta jonkinlainen obsessive compulsive disorder kuitenkin. En voi sulkea ovia pitämättä avaimia kädessä samanaikaisesti, vaikka olisin juuri laittanut avaimet taskuun tai mukana olevaan laukkuun, enkä voi poistua kotoa tai muualtakaan tarkistamatta useampaan otteeseen että avaimet, puhelin ja lompakko ovat varmasti mukana. Onneksi kahvikoneeni sammuu itsestään. Matkalle lähtiessä tarkistan eritysen huolelliseti, että kaikki on varmasti mukana. Tykkään myös että asiat ovat kotona paikallaan tietyllä tavalla tai tulen hulluksi. Olen nyt putkiremonttia evakossa asuessa yrittänyt vähän löysätä tässä suhteessa. Kolmatta sijaisasumusta muuten viedään ja nyt ollaan jo remontissa ehkä vähän yli puolen välin. Tämä löysääminen ei silti ole estänyt minua myöhästelemästä, koska pakonomaisen tarkistelun vuoksi olen lähes aina kaikkialta myöhässä. Matkoilla tietty eri juttu. Silloin varmistetaan sekin!

– En halua matkustaa varsinaisiin turistikohteisiin tai muutenkaan paikkoihin, jotka kuhisee muita (suomalaisia) turisteja. Tykkään mieluummin mennä paikallisten kanssa samassa virrassa. Tykkään myös opiskella kieliä siihen pisteeseen, ettei minua heti puheen perusteella erota paikallisesta. Tässä olen myös onnistunut ainakin Jenkkien, Italian ja Espanjan kohdalla. Romaniassa minulta kysyttiin romaniaa puhuessani, että olenko unkarilaista syntyperää. Tämä selittyi sillä, että romanian opettajani oli kaksikielinen unkari-romania ja hänen murteensa oli sattumalta tarttunut minullekin.

– Kuten Heidi, jolta tämä haaste tuli, kaipaan matkoillani eniten koiraani Javaa. Java on aika voimakas koira, enkä voisi jättää sitä kenelle tahansa hoitoon. Onneksi minulla on kuitenkin kaksi luotettavaa raavasta miestä jotka hoitavat Javaa paremmin kuin hyvin. He voivat myös poissaollessani sopia keskenään koiran hoidosta jos toiselle tulee menoa.

– Matkustin aiemmin työkseni ja siksi en ehkä edelleenkään ole kovin kiinnostunut takseista, hotelleista ja neuvotteluhuoneista. Tykkään vapaammasta työnkuvasta ja matkailusta matkailuna. Vapaalla kaikki matkailu on niin paljon kivempaa, vaikka se maksaisikin itselle aika paljon enemmän. Parasta mitä sain työmatkoista irti oli kahden viikon reissu Brasiliaan ja lukemattomia ulkomaisia kontakteja.

– En liiemmin tykkää lämpimästä. Yritänkin useimmiten matkustaa viileämpiin ilmastoihin pohjoiselle pallonpuoliskolle. En ota aurinkoa lähes koskaan, lähinnä päivetyn kesällä ulkona harrastaessa. Rannalla makoilu olisi minulle kauhistus. Uima-altaat sinänsä ok vaikken niissäkään viihdy kauaa. Kauhumatkakohteeni olisi muuten Intia. Sinne en voi ikinä lähteä erinäisistä syistä. Muutenkaan Aasia tai Australia & Oceania eivät hirveästi napostele. Uusi-Seelanti, Japani ja Korea ovat tässä poikkeuksia. Niitä voisin harkita sopivan tilaisuuden tullen.

– Olen harvinaisen hyvä nukkumaan lennoilla. Tämäkin muuten ehkä peruja työmatkailusta. Silloin yöunet jäi usein vähemmälle ja jouduin käyttämään kaiken ajan hyväksi lepäämistä varten.

– En muista aikaa jolloin en olisi matkustanut. Vanhempani ovat myös aina olleet kovia matkustamaan. Äitini oli vaihdossa Tennesseessä jo vuonna 1963, tätini asui Kaliforniassa lähes koko 70-luvun ja isäni vanhemmat asuivat myös liki vuosikymmenen Nerjan ja Málagan läheisyydessä. Isän kanssa reissattiin lapsena autolla ympäri Skandinaviaa ja Eurooppaa laskettelu- ja muilla matkoilla. Äitini käy matkoilla varmasti kerran kuussa tai parissa harrastusten ja muun yhteydessä nyt eläkkeellä ollessaan.

– Erikoisin lentokenttä, joka on jäänyt reissuilta mieleen oli Big Islandin lentokenttä Havaijilla, joka oli vielä 90-luvulla vain seinätön katos. Siitä katoksen alta mentiin turvatarkastuksen läpi suoraan koneelle. Erikoisin lentokone jossa olen ollut oli kapinen vesitaso Alaskassa. Lento ei kestänyt pitkään sillä tuttumme, jonka kyydissä olimme sanoi, että hänellä on nyt sellanen kutina että jotain on vialla ja käännyimme pian takaisin. Onneksi mitään ei kuitenkaan käynyt.

Ja sitten varsinaisiin kysymyksiin!

1. Kärsitkö lentopelosta? En oikeastaan. En liiemmin tykkää turbulenssista, mutta kuka nyt tykkäisi? Pahin lennolla kokemani juttu oli muuten iso pudotus ilmassa kerran Losin ja San Franin välissä. Se todella otti vatsanpohjasta.

2. Kerro jokin hauska kommellus, joka sinulle on matkalla sattunut. Viime vuoden Kalifornian reissulla jouduimme meistä johtumattomista syistä vaihtamaan vuokra-autoa kahdesti. Ensimmäinen Chevy Captivamme alkoi valittaa öljyongelmasta vain noin 15 km LAX:in vuokraamosta lähdön jälkeen. Saimme sen vaihdettua astetta hienompaan Chevy Equinoxiin, jossa oli kaikki herkut kattoikkunaa, satelliittiradiota ja sisäänrakennettua navigaattoria myöten. Tälle Arizonan kylteillä varustetulle herkulle kävi kuitenkin San Franciscossa kalpaten automurron yhteydessä kun sen takaikkuna lyötiin olemattomiin ja jouduimme jälleen vaihtamaan autoa SFO:n kentällä. Lopullinen pirssimme olikin Toyota RAV4, joka kuljetti meidät mukavasti HWY1:a pitkin takaisin Losiin. Kaikista kommelluksista huolimatta mikään näistä vaihtotoimenpiteistä ei tullut maksamaan meille penniäkään kun meillä oli vakuutukset ja roadside assistance kunnossa. Saimme lopulta ensimmäisestä öljyviasta jopa 50 dollaria hyvitystä. Liki kolmen viikon autovuokra tuli siis maksamaan meille vaivaiset 300 euroa.

3. Jos rahasta ei tarvitsisi välittää, mikä olisi unelmiesi matka? Kaikki Jenkkien 50 tai ehkä realistisemmin 48 osavaltiota roadtrippaillen Airstreamissä. Mutta vain jos saisin Javan mukaan!

4. Lempijuomasi? Chia Seed Kombucha, Bubble Tea, Starbucksin kookosfrappuccino, Etelävaltioiden Sweet Tea tai Thai Ice Tea. Yikes, siinäpä on teille outouksia joita valitettavan harvoin pääsen maistelemaan! 

5. Mitä kotimaankohdetta suosittelet? Lappia ja siellä etenkin Leviä keväisin.

6. Kun olet matkalla, mitä kaipaat kotoa eniten? Koiraa, ystäviä, skeittaamista ja omaa sänkyä.

7. Miten reagoisit, jos sinut vietäisiin tunnin varoitusajalla yllätysmatkalle, jonka kohde selviäisi vasta lentokentällä? Kuka hoitaa koiraani sillä aikaa? Jos hoitajan saisi järjestettyä, niin miksei! Mutta suoraan puhuttuna en liiemmin tykkää spontaaneista matkoista. En myöskään pidä matkustamisesta vain matkustamisen vuoksi. Jään mieluummin kotiin kun lähden itselle epämieluisaan kohteeseen. Olisko taas se pakonomainen tarkistelu syynä?

8. Jos sinusta tehtäisiin elokuva, kenet valitsisit näyttelemään pääosaa eli sinua?  Kristen Bellin tai Kate Hudsonin. Vaaleita, teräviä ja huumorintajuisia molemmat. Tämä oli muuten haasteen vaikein kysymys. Minulle ehdotettiin myös ystävien toimesta Keira Knightleyta, Uma Thurmania ja Elisha Cuthbertia.

9. Rakkain matkamuistosi? Luetaanko Alaskan vanha rekisterikilpeni matkamuistoksi? Jos ei, niin ehkä sitten instagram-valokuvaseinäni tai Jenkeistä tuodut keittiötarvikkeeni. Perinteisiä matkamuistoja en erinäisten magneettien lisäksi harrasta. Magneeteissakin on tarkat kriteerit.

10. Onko olemassa jokin matkakohde, joka on vienyt sydämesi ja jonne haluat palata aina uudelleen? Alaska on ehkä se ilmeinen kohde, mutta täytyy mainita Kalifornia, ja siellä etenkin Los Angeles.

11. Mikä on ollut koskettavinta, mitä olet matkalla nähnyt/kokenut? Näitä koskettavia kokemuksia on kaksi. Ensimmäinen on vapaaehtoistyö Arizonassa Poverty’s Pets koirapelastusporukan mukana. Se on ehdottomasti yksi koskettavimmista jutuista ikinä. En ikinä kyllästy auttamaan eläimiä ja etenkin koiria hädässä. Olen tuonut Javan Phoenixistä mukanani ensin Alaskaan ja sieltä lopulta Suomeen. Aikanaan olen myös pelastanut kaksi kissaa. Toisen Turusta ja toisen Barcelonasta. Nykyään olen kissoille harmittavan allerginen.

Toinen kokemus oli Fleet Foxesin ulkoilmakeikka Griffith Parkin Greek Theatressa Losissa vuonna 2011. Musiikki, luonto, tähtitaivas ja kokemus oli jotain niin koskettavaa, että kyyneleet valuivat virtana pitkin poskiani. Tästä olen varmasti kirjoittanut aiemminkin, mutta se on rakkain musiikkimuistoni.

Kaikki postauksen kuvat on otettu Alaskassa vuosien varrella.