Saatiin Oslossa Europcarilta allemme tuliterän 65km ajetun Mazdan. Pyhäpäivästä huolimatta nouto sujui kivuttomasti ja odottaessamme toimiston avautumista saimme nauttia tyhjistä kaduista ja paahtavasta kesäauringosta. Kymmenen maissa keli alkoi lämpenemään toden teolla ja pääsimmekin hyppäämään autoon ja jatkamaan 50 km päähän Gardemoenin kentälle, jossa kaverit jo kärsimättöminä odottivat alkavaa road trippiä.
In Oslo at Europcar we got ourselves a brand new Mazda, with only 65km on it. Despite the national holiday, the pickup was quite easy and while waited for the office to open, we got to enjoy the empty streets and the warm summer sun. After 10AM the weather really started warming up and we finally got to hop in the car to drive 50km over to the Gardemoen Airport to pick up our friends, who were eagerly awaiting our road trip.
Tietöistä huolimatta pääsimme perille ensimmäiseen kohteeseen Lillehammeriin vain parissa tunnissa. Matkan aikana maisemat hivelivät silmiä ja voivottelimme suureen ääneen miksi Norjalla on kaikki tämä ja Suomella ei sitten vuoria nimeksikään. Lillehammeriin saapuessamme, jäimme ihmettelemään onko norjalaisilla joku fiksaatio vanhoihin autoihin, koska niitä oli näkynyt lukuisia matkan aikana. Tässä Lillehammerin bensa-aseman pihasta bongatut yksilöt.
Despite some road work, we arrived at our first stop in Lillehammer in only a few of hours. During the drive we were amazed by the scenery and complained that Norway has all this and flat little Finland can barely speak the word mountain. As we arrived in Lillehammer, we wondered if Norwegians have some strange fixation with old cars, since we’d seen several of them along the way. Here are the ones we spotted at the gas station in Lillehammer.
Nevelfjelletin huipun saavutettuamme, pystyimme seuraavana päivänä levollisin mielin jatkamaan matkaa kohti Heidalia sekä Rondanen kansallispuistoa.
After reaching the top of Nevelfjellet, we could peacefully continue our journey the next day towards Heidal and Rondane National Park.
Tie Ottasta Rondaneen oli pitkä, kapea ja fantastisen kaunis. Matkalla meidän oli pakko pysähtyä fiilistelemään maisemia ja pelleilemään hieman kameran edessä. Huipulla maksoimme parikymmentä kruunua tietullia puiston portilla ja pääsin ajamaan menopelimme pienelle hiekkatielle huippua kohden. Mikään ei kuitenkaan suoranaisesti ollut valmistanut minua näkyyn mikä löytyi tämän mutkikkaan alppitien takaa Rondanen puistosta. – “Kuin Patagonia!”, hihkaisin lähes sanattomana.
The road from Otta to Rondane was relatively long, narrow and fabulously beautiful. Along the way we absolutely had to stop to marvel at the views and goof around in front of the camera. At the top we paid twenty kronor at the gate and I got to drive our vehicle along an unpaved road towards the top. Though nothing had prepared me for the sight which awaited us at the end of this windy mountain road in Rondane National Park. – “Like Patagonia!”, I squealed nearly speechless.
Kieltämättä tämä oli yksi vaikuttavimmista road tripeistä, jonka ikinä olen päässyt kokemaan. Ja olen sentään melkein ottanut asiakseni nähdä nimenomaan vuoria ja luontoa automatkoilla. Suosittelen lämpimästi automatkailua Norjassa, aina ei todella tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Voitte olla varmoja, että palaan Norjaan pian. Edellisestä kerrasta olikin jo liian kauan.
Undeniably this was one of the most impressive road trips I have ever been on. And I’ve almost made it my thing to travel by car to see mountains and nature during my trips. I warmly recommend traveling by car in Norway, you really don’t need to always fly overseas for all this. I will most definitely be back in Norway soon. It had been way too long since last.
Postaus on yhteistyö Europcar Norjan kanssa.
This post is a co-operation with Europcar Norway.
Deep Red Blues 
Harvoin kieltämättä pääsee näin huikeissa maisemissa kurvailemaan. Ja vieläkin todella jaksan huokailla sille miten ihanan lähellä tuo kaikki onkaan!
LikeLike
Niinpä. Reilun tunnin lentomatka ja vähän ajoa päälle. Melkein kuin kävis Lapissa. 😀
LikeLike
Vau, upeita maisemia!! Ja norjalainen ajokulttuurikin lienee ihan suht rauhallinen, ei mitään italialaistyylistä kaahailua? Oisko tuolla alueella muuten voinut telttailla? Mun haaveissa on telttailuretki Norjaan seuraavan (kesäisen) Suomen reissun yhteydessä, olisi varmasti mahtavia maisemia vähän joka puolella 🙂
LikeLike
Kyllä tuollakin kaahattiin. Taidettiin tavata eräs suomalaisrouvakin siellä hurisuttelemassa hurjaa vauhtia vuoristoteillä. Oli oppinu paikallisten tavoille. 😀
Enpä tiedä telttailusta, mutta eiköhän. Aika kylmää vielä varmaan öisin. Jotkut karaistuneet sissit varmaan telttailikin…
LikeLike
Mielettömät maisemat! Me ollaan aikoinaan perheen kanssa oltu autolla kiertämässä Norjaa. Mä olen vaan ollut tosi pieni ja muistan lähinnä Hunderfossenin peikkopuiston, jossa käytiin.
LikeLike
Mulla on samankaltaisia lapsuudenmuistoja Norjasta. Olikohan siellä silloin halvempaa?
LikeLike
Nää maisemat oli ihan super, en kestä! Ja kiitti vielä kuskille tasaisesta kyydistä tuolla vuoristotiellä. 🙂
LikeLike
Kuski tekee parhaansa. 😉
LikeLike
Tuo hyppykuva on aivan hulvaton 😀 meillä on roadtrip norjaan tiedossa tänä kesänä. Tosin pohjoisessa tuskin on odotettavissa tuollaisia helteitä kuin teillä. Mulla lähinnä jännittää se norjalaisten ajotyyli. Ainakin täällä norjalaiset kaahaa melkein yhtä hullusti kuin venäläiset, mutkassa ohituksia reilulla ylinopeudella. Ehkä siellä etelässä oli rauhallisempaa?
LikeLike
No enpä tiedä. Kyllä ne aika lailla kaahaili tuollakin. 😀
LikeLike
Suomessa on nyt ollut niin hyvä olla että jo hieman surin täältä lähtemistä. Onneksi tämä postaus palautti maanpinnalle, on kotiinkin kiva lähteä! Ja unohdin kertoa että tuona viikonloppuna meidän kylällä, siinä joen toisella puolella oli leirintäalueella joku vanhojen autojen kokoontuminen. Niitä on useaan kertaan kesässä eri merkeillä, eli kyllä, taitaa norjalaisilla jonkinlainen autofiksaatio olla… 😉
LikeLike
No sulla on kyllä asiat hyvin pedattuina. En pistäis pahakseni sun maisemia hieman useammin… 🙂
LikeLike
Tuonne pitää vielä joku kerta päästä 🙂 Vuoret ❤ Teillä on varmasti ollut ihan mielettömän siisti reissu hauskalla porukalla.
Sun kuvat on muuten jotain ihan käsittämättömän upeita. Millä kalustolla kuvaat? Vähän harmittaa, kun ei ollut varaa uusia kameraa ennen Alaskan matkaa, vaan kuvailin vaan monta vuotta vanhalla Olympuksen rämälläni…
LikeLike
Huomaan aina vaan että hakeudun mieluiten juuri vuorille. Mikäköhän siinä on? Lapsena jäänyt Suomessa paitsioon, vaikka vanhemmat veikin joka vuosi johonkin vuorille… Alpeille, Alaskaan tai Norjaan.
Mun tarkemman kuvauskaluston löydät tuolta ylhäältä About osiosta. Runko on 4 vuotta vanha Canonin 7D ja tällä reissulla lasina lähinnä Sigman 10-20mm f3.5.
LikeLike