Lapsuuden reissuiltani Norjaan muistan lähinnä Ruotsin puolelta ostetut vaaleanpunaiset lappuhaalarit, vuoristojärvet, vuoristossa kasvaneet suovillat ja erään ikävän sattuman. Kuusivuotiaan Kean uudet lappuhaalarit kokivat harmillisen takaiskun kun suovilloja poimiessa kaaduin kiveen ja lahkeeseeni tuli sormenpäänkokoinen reikä keskelle polvea. Kuusivuotias pikkutyttö vuodatti tuolloin harvinaisen katkeria kyyneliä, sillä vaaleanpunainen oli parasta mitä tiesin ja vuorimaisemat olivat pilanneet hienot uudet pöksyni.
From my childhood trips to Norway, I mostly remember the brand new pink overalls we gotten for me over in Sweden, the mountain lakes, the cotton grass growing on the slopes and one sad incident. The overalls of six-year old Kea fell victim to a tragic accident when I tripped and fell on a rock while picking cotton grass. I got a nickle sized hole right on my knee. That six-year old girl shed some especially bitter tears, since pink was the best thing in the world and the mountain views had ruined my new pants.
Onneksi äitini oli sentään paljon ompelutaitoisempi kuin tyttärensä nykyään, ja sain itkullani äidin korjaamaan housut saumasta löytämällään palalla vielä samana iltana. Tämä lapsuuden ikävähkö Norjan muisto unohtui aika äkkiä, kun pääsimme matkabloggakavereiden kanssa Rondanen kansallispuiston messeviin vuori ja vesiputousmaisemiin. Pienestä tytöstä kukkien kera muistutti tällä kertaa Sadun mainio mini. Olinkohan minäkin joskus tuollainen tehopakkaus?
Fortunately my mother was much better at sewing than her daughter is and all that crying got her to patch up the hole with a piece of fabric she found in the seam. This sad moment of my childhood travels to Norway was quickly forgotten, when me and my travel blogging friends arrived in these amazing landscapes of the Rondane National Park. This time Satu’s freespirited little mini reminded me of that flower picking girl. I wonder if I was once such a tiny powerhouse?
Deep Red Blues 
Ihan varmasti olet olltu 😀 Ei epäillystäkään! Ja kuten Inkallekin juuri kommentoin, niin voi haikeus…. Oli aivan mieletön päivä, upeissa maisemissa, kera huippu tyyppien ❤
LikeLike
Mä muistelen tota päivää usein! Ihan älytön paikka! Jopa mun Alaskan ystävät oli ihan otettuja noista maisemista… 🙂
LikeLike
Näitä maisemia ei vaan kyllästy katselemaan… Voikun pääsis joskus itekin tuonne! 🙂 Ja ihana tuo tarina pikku-Keasta, awww! Onneks lappuhaalarit tuli korjatuiksi 🙂
LikeLike
Joo, pikku-Kea oli herkkä tapaus. Sen jälkeen mieltä on kovetettu ja urakalla. 😀
LikeLike
Mitä maisemia! Mahtoi olla hieno reissu 🙂
LikeLike
Oli, ehdottomasti!
LikeLike
Eiiikä miten nuo maisemat oli siistejä!! Ja ihana nähä näitä sunki kuvia, harmi ku et pääse huomenna.
LikeLike
Ihan parhaita! Harmi etten päässyt, mutta otetaan joku miitti kun ollaan kaikki takas maailmalta… 🙂
LikeLike
Mahtava fiilis näissä kuvissa ja tarinoissa. Melkein kuulin putousten pauhun pelkästään fotoja katsomalla. 🙂
LikeLike
Joo oli kyllä aikamoinen meteli! Kiitos Sanna… 🙂
LikeLike