Viime viikonloppuna pääsin vihdoin takaisin metsään. Kesän Alaskanreissun, road tripin ja telttailun jälkeen olen aika ajoin kokenut kaupungin jokseenkin ahdistavaksi ja haikaillut metsään, järvelle ja luontoon. Ahdistusta on ehkä lisännyt se, että menetin kesällä pitkään palvelleen autoni enkä ole päässyt liikkumaan samaan tapaan kuin aiemmin. Olin lapsena innokas meripartiolainen, ja vietin lapsuuden kesiä erilaisilla kesäleireillä, ratsastusleireillä ja myös perheen kanssa asuntovaunuillen. Alaskassa asuessa kävimme myös säännöllisesti patikoimassa ja telttailemassa, mutta Suomessa nämä eräilyt ovat sittemmin jääneet valitettavan vähiin. Onneksi olen nyt skeittauksen parista löytänyt näitä oikeanlaisia ystäviä, jotka suostuvat lähtemään kanssani viikonlopuksi metsään telttailemaan.
Last weekend I finally got to back into the woods. After last summer’s outdoorsy adventures, I have from time to time felt somehow distressed in the city and longed for forests, lakes and nature. My distress has perhaps been even more tangible, since I recently lost my car, which had served me for many years and I haven’t been able to move around as I used to. As a child I was an active sea scout and spent several summers at camp, horseback riding or caravaning with my family. During my time in Alaska we also went hiking and camping on a regular basis, but later in Finland these outdoor activities have unfortunately been too few. Finally I’m lucky to have found the right kind of friends through skateboarding, who are willing to go off into the woods for a weekend of camping with me.
Aika ilmeinen valinta viikonloppuiseksi eräkohteeksi oli tottakai läheltä löytyvä Nuuksio. Äidiltä saatiin auto lainaan, rinkka löytyi kellarista ja kesäiset retkikamppeet ja 50 dollarin teltta myös mukaan matkaan. Kaupan kautta suuntasimme Nuuksion Vääräjärvelle, joka oli joskus nuorena minulle tuttua seutua. Olin fiksuna suunnitellut itäisen Nuuksion olevan kesän viimeisenä viikonloppuna vielä suhteellisen rauhallinen, ja olinkin osittain oikeassa. Lähestyessämme suunniteltua lähtöpaikkaa selvisi, että alueella olisi viikonloppuna myös noin 600 partiolaisen partiotaitokisat. Emme kuitenkaan antaneet partiolaisten häiritä meitä, vaikka jouduimmekin viettämään muutaman tunnin narulabyrintin keskellä partiolaisten kisojen jatkuessa telttailualueen ympärillä.
The obvious choice for a weekend getaway was our nearby Nuuksio National Park. I just borrowed my mom’s car, got my pack out of storage and our 50 dollar US tent, and off we went. We headed to Vääräjärvi on the east side of Nuuksio, where I’d spent some time at as a teenager. I had been smart in advance and planned to head to Vääräjärvi, since I’d gathered it would be more peaceful on the last weekend of summer and I was partly right. As we neared the planned departure point, we found out that there would also be a Scoutcraft skills competition in the area for 600 Scouts. We didn’t want to let the Scouts bother us, despite having to spend a few hours trapped within a maze of rope as the Scouts hovered continuously around our camp site.
Yksinkertaiset asiat tekevät minut onnelliseksi. Teltan pystyttäminen, hernekeiton syöminen ja tulen ääressä istuminen oli juuri sitä mitä olin kaivannut. Java ja minä uskaltauduimme myös järveen pulahtamaan. Java ehkä hieman innokkaammin kuin minä. Illan hämärtyessä kiipesimme läheisille kallioille, josta ihastelimme upeita näkymiä.
Simple things make me so happy. Setting up the tent, eating pea soup and sitting by the crackling fire was just what I had needed. Java and I were even brave enough to take a dip in the lake. Java might have been a bit more eager than me. As nightfall approached, we climbed up on the nearby cliffs to admire the fantastic views.
Auringon laskiessa näpsimme kuvia telttanaapureidemme kanssa ja grillasimme tulella makkaraa ja suklaalla täytettyjä banaaneja. Sen jälkeen olikin hyvä makoilla kallioilla tähtitaivasta ihaillen. Päivän päättyessä uni todella maistui, ja Javakin löysi paikkansa kesämakuupussini ja Pendletonin viltin alta.
At sunset we snapped photos with our camping neighbors and barbecued sausages and chocolate stuffed bananas on the fire. Then I just laid on the cliffs admiring the starry sky. We were sleepy after a long day and even Java found her spot in her own sleeping bag under my Pendleton blanket.
Aamulla järvi oli peilityyni ja luonto hiljainen. Nautin hetken yksinäisyydestä Javan kanssa sumuisessa metsässä, ennen kuin muut kömpivät teltasta aamiaiselle. Päivän valjetessa pakkasimme tavaramme ja palasimme kaupunkiin. Nyt tuntuu siltä, että tätä täytyy saada lisää ja pian. Talvimakuupussi on ehdottomasti ostoslistalla, löytyykö teiltä siihen hyviä vinkkejä?
In the morning the lake was still and the nature quiet. I enjoyed a moment alone with Java in the misty forest, before the others climbed out of their tents for breakfast. After the day had dawned, we packed our things and returned to the city. Now I feel like I need more of this soon. A winter sleeping bag is definitely on my list. Do you have any good suggestions?
Deep Red Blues 
Ahh, näyttää niin ihanalta! Me itseasiassa ollaan Karimin kanssa puhuttu koko viikko että mennään lauantaina tekemään pieni vaellus Nuuksioon, joten tää postaus tuli just oikeaan aikaan. Oon päässy minivaellusten makuun tällä reissulla ja kiva päästä tsekkaamaan viimein myös Espoon erämaat! 🙂
LikeLike
Hyvä ajoitus siis! Tuo viikonloppu oli mulla suunnitteilla yli kuukauden ajan, mutta kun vapaat oli niin kortilla. Kannattaa ehdottomasti käydä tutustumassa mun vanhan kotikaupungin erämaihin. Ja tottakai hyvät eväät pitää olla mukana… 🙂
LikeLike
Ihanan tunnelmallisia kuvia! Tais jäädä multa nyt Nuuksio väliin tältä vuodelta 😉
LikeLike
Kiitos Tiina! No ehkä teillä on ihan muut seikkailut siellä Euroopan toisella laidalla ja pian myös ihan toisella mantereella, eiks ni? 🙂
LikeLike
Upeita kuvia! Tuli ihanasti nuoruuden partiovuodet ja Nuuksiossa vietetyt viikonloput mieleen. Itsellänikin on ollut jo muutama vuosi tarkoitus suunnata teltan ja trangian kanssa tuonne Espoon perukoille ja viedä Nico tutustumaan kunnon metsään, mutten vielä ole saanut aikaiseksi. Paras muisto Nuuksiosta on lähes 15 vuoden takaa, kun oltiin nuorina vartiolaisina ja tulevina johtajina kaverin kanssa ensimmäistä kertaa yksin (kahdestaan kuitenkin) metsässä viikonlopun. Grillattiin notskilla järvimaisemassa prinssinakkeja tikun päässä. Oli ehkä parhaita prinssareita ikinä 🙂
LikeLike
Ihanaa että sullakin on tuolta nuoruuden muistoja! Teidän pitää ehdottomasti päästä Nicon kanssa vielä tonne. Ja metsässä kaikki maistuu paremmalta, eli ei ihme että prinssarit teki tehtävänsä. 🙂
LikeLike
Javallakin on nyt eka partiolaismerkki kun se on nukkunut teltassa! ❤
LikeLike
Java on nukkunut teltassa monta kertaa aiemminkin. Silloin tosin asuttiin vielä Alaskassa… 🙂 mutta Suomitelttailu on nyt korkattu!
LikeLike
Ai, se on jo niin kokenut retkeilijä! Luumulla oli vasta eka kerta teltassa tänä kesänä, toivottavasti tulee vielä monia.. On noi koirat vaan parhaimpia kamuja luonnossa liikkumiseen!
LikeLike
Joo, Java vois käydä metsäretkellä yöpymässä joka viikko. Se niin tykkää! Mutta ehkä eniten se kuitenkin haluu olla mun kanssa. Se on aika seurallinen tapaus.
LikeLike
Ihania kuvia, välittyy juuri sellainen leppoisa, rauhallinen tunnelma! Haikea huokaus 🙂 Oli puhetta, että tänä kesänä olisi kokeiltu telttailua jolloin minäkin olisin päässyt nukkumaan teltassa luonnossa ensimmäisen kerran elämässäni (nolo!), mutta niin se kesä vaan kului. Ehkäpä ensi vuonna!
LikeLike
Kiitos Katja. Kesät menee täällä pohjoisessa aina niin luvattoman äkkiä! Teltasta herääminen on yks parhaita tunteita jota tiiän… eli suosittelen lämpimästi. 🙂
LikeLike
Wautsi! Niin siistiä ja tosiaan aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Nämähän näyttää (vuorimaisemia lukuunottamatta) lähes samoilta kun kesän retkikuvat Jenkeistä!Talvimakuupussista tuli mieleen, kun oon perinyt veljeltäni joka nukkui igglussa ja ties missä vuorilla talvella, niin hänen untuvamakuupussin. Aivan ihana, ja tarkenee säällä kuin säällä 😉 Määkin voisin lähteä joskus campailee…sillä en ole esim koskaan käynyt Nuuksiossa (tiedän!)
LikeLike
Haha, joo Suomessa saa valitettavasti hakea noita vuorimaiseia… täytyy toivoa untuvamakuupussia vaikka joululahjaks! Sellanen armeijan makuupussi vois ehkä houkuttaa… Ja kunhan tuutte takas ni järkätään joku Amerikka-tyttöjen oma camping-reissu!
LikeLike
Upeita kuvia! Tykkään valtavasti noista nuotiokuvista ja tyynestä järvimaisemasta. Tämä kuvasaldo sai mut kaipaamaan suomea ja sen kaunista luontoa. Millaisella kameravasustuksella kuvaat?
LikeLike
Kiitos Ninni-Maria, mulla on jatkuva kaipuu luontoon, siellä sielu lepää! Kuvaan tällä hetkellä Canon 7D:llä. Laseina toimii Sigman 10-20mm f3.5, Sigman 50mm f1.4 ja Tamronin 28-75 f2.8.
LikeLike