“I respect animals more than people – we’re the ones messing up this world, not them.”
– Anonymous
Blogihaaste ja kampanja nimeltä #ReilutBlogit on nyt pyörinyt monessa blogissa ja mediassa viime päivien aikana. Minulle haaste tuli ystävältäni, bloggaajakollegaltani ja eläinystävä Rimmalta. En yleensä halua ottaa kantaa tai postata asioista vain sen takia, että pääsisin mehustelemaan argumenteilla tai mielipiteilläni kalastellakseni lukijoita, alleviivatakseni oikeaa ja väärää tai todistellakseni muille olevani jotenkin parempi ihminen omien valintojeni tai elämäntapojeni perusteella. Mutta koska päädyin muutama kuukausi sitten vahingossa Aasiaan lomamatkalle ja näin omakohtaisesti norsuja ja niiden kamalaa kohtelua katukuvassa koin, että ehkä minunkin pitää hieman avata sanaista arkkuani tästä aiheesta.
Sanat myllytys, vouhkaaminen ja mellastaminen nostavat karvani pystyyn. En oikeastaan pidä mistään mikä menee niin sanotusti överiksi, vaan olen aina ollut sen ajatusmaailman kannattaja, että kohtuus kaikessa, rauhassa vaan ja maltti on valttia. En ole ituhippi, en aktivisti, en uskovainen, en idealisti, enkä varsinkaan vouhkaaja. En tykkää retostella sillä, että olen parempi ihminen kuin muut länsimaisessa yhteiskunnassa elävät eettisesti oikeampien valintojen perusteella. Uskon siihen, että jokainen tekee parhaansa sen mukaan miten osaa, pystyy ja mistä on kiinnostunut. Kaikkia kun ei voi pakottaa olemaan “vastuullisia”. Minusta ei ikinä voi tulla vegaania allergioiden vuoksi, enkä koe tarpeelliseksi lähteä mukaan minkään sortin aktivismiin tai yhtyä poliittisiin äärimmäisliikkeisiin, koska se ei vaan ole luonteelleni ominaista. Mutta olen realisti, kierrätän, yritän kuluttaa järkevästi, en osta turhia rytkyjä, tykkään eläimistä yli kaiken ja haluan, että niitä kohdellaan mahdollisimman hyvin ja oikein. En käy eläintarhoissa vapaasta tahdostani, en halua tukea minkäänlaisen eläimen tai ihmisoikeuden riistoa, en käy koiranäyttelyissä, en puolla eläinten puhdaslinjaisuutta pelkän ulkomuodon perusteella, enkä pidä ihmisten turhamaisuuden ajamasta jalostustoiminnasta en koirien, kissojen, kuin muidenkaan eläinten kohdalla.
Oma koirani on pelastuskoira ja lähtöisin järkyttävistä oloista Arizonasta, jossa monet ihmiset rahapulaan joutuessaan luopuvat ensitöikseen mieluummin rakkaimmasta lemmikistään kuin muusta maallisesta omaisuudestaan. Siellä koirat ja kissat jäävät usein takapihoille yksin hylättyinä ihmisten muuttaessa toisaalle. On myös koiria jotka viettävät koko elämänsä kiinni paksussa ketjussa tai köydessä auton puskuriin tai tolppaan sidottuna. Syntyneitä kärsimään. Tämä avasi aikanaan silmäni sille, etten varmasti ikinä tule ottamaan koiraa muualta kuin sieltä, missä ne oikeasti jäisivät muuten ilman kotia. Siitä olenkin onnellinen, että olen päässyt oman koirani myötä tutustumaan ja tukemaan pelastustoimintaa Phoenixissä, jossa olen käynyt muutamaan otteeseen osallistumassa vapaaehtoistoimintaan paikallisten ystävieni kanssa. Olenkin kirjoitellut siitä joskus. Olen oikeastaan niinkin eläinystävä, että katsoessani nykyajan viihdettä minua puistattaa ennemminkin eläinten kuin ihmisten kohtalot fiktiivisessäkin tarinassa. Pelkkä ajatus saa minulle kyyneleet silmiin.
Taannoisella Thaimaanmatkalla näin katukuvassa juuri sitä mikä minua ennakkoluuloisissa mielikuvissani Aasiasta puistattaa. En voi sietää sitä, että eläimiä käytetään hyväksi jonkun ideologian tai rahansaannin vuoksi. Teiden varsilla nähdyt elefanttivauvat saivat minut hyvin pois tolaltani. Liian laihat aasit ja hevoset, sekä viidakosta väkivalloin pyydystetyt apinat, jotka inhimillistetään pukemalla ne vaatteisiin ja juottamalla niille alkoholia ja koukuttamalla ne tupakkaan ovat osa tätä mielikuvaa, jonka tiedän olevan monessa paikassa arkipäivää. Toisaalta en tiedä mitä eroa on sillä, että jotkut kantavat länsimaissa pientä koiraa mukanaan käsilaukussa strasseihin ja pastelleihin puettuna. Mielestäni eläimen pitää ensisijaisesti saada olla eläin, eikä ihmisten viihdyke tai omanarvon nostattaja. Matkalla kieltäydyin alun perin voimakkaasti osallistumasta mihinkään joka tukisi minkäänlaista eläinten hyväksikäyttöä. Phuketissa ollessamme Suvin tuttu instagramista otti kuitenkin yhteyttä meihin, ja tarjosi meille mahdollisuutta tulla tutustumaan työharjoittelupaikkaansa Siam Safarissa, jossa norsuratsastusta ja muutakin norsutoimintaa harjoitetaan. Siam Safari on omalla sarallaan palkittu ja hyvinhoidettu yritys, jonka toiminnassa on mukana useita skandinaaveja ja suomalaisiakin. Suhtauduin tähän silti hyvin ristiriitaisesti ja jouduin miettimään hyvän tovin haluaisinko mennä edes katsomaan tätä paikkaa, sillä maksavana asiakkaana en olisi sinne koskaan ajatellutkaan meneväni. Päätin kuitenkin rohkaista mieleni ja käydä edes tutustumassa toimintaan ja kuuntelemaan Jannan kertomuksia.
Siam Safarissa oppaana toimiva Janna kertoi, että suurin ongelma Thaimaan norsujen kanssa on se, että yksi täysikasvuinen norsu syö päivittäin 250 kg ruokaa ja monilla paikoilla ei yksinkertaisesti ole resursseja tämän mittakaavan ruokintaan. Tässä onkin pala purtavaksi. Halutaanko tukea tätä norsujen hyvinvointia osallistumalla turisteina niiden ruokkimiseen ja niistä aiheutuviin kustannuksiin paikoissa, joissa ne oikeasti saavat asianmukaista hoitoa turismista huolimatta, vai kohdellaanko niitä koskaan asianmukaisesti silloin kun niillä ratsastetaan? Voimmeko me länsimaalaiset tuomita kulttuuria ja tapoja jota elefanttien kanssa työskentelevät mahoutit ovat vuosisatojen saatossa ylläpitäneet? Miten me länsimaalaiset voimme tuomita tätä toimintaa ottaen huomioon, että meidänkin kulttuuri on vuosisatojen saatossa riistänyt hevosia, aaseja, lehmiä, sikoja ja muita maatalouseläimiä omaksi hyödyksemme? Mikä oikeuttaa hevosella ratsastamisen ennemmin kuin norsulla ratsastamisen? Jälkikäteen ajatukseni ovat edelleenkin ristiriitaiset. Haluaisin tukea sitä, että norsuilla on mahdollisimman hyvät oltavat ja että ne saavat tarpeeksi syödäkseen, mutta en kuitenkaan haluaisi niitä käytettävän pelkästään ihmisten viihdykkeenä.
Tähänkin pätee varmaankin parhaiten ajatus siitä, että kohtuus kaikessa. En halua jatkossakaan tukea eläintarhoja tai paikkoja, joissa eläimiä pidetään pahoin tai kohdellaan kaltoin. En tule jatkossakaan matkustamaan turistirysiin ja paikkoihin, jotka pyörivät minkäänlaisen riiston voimin, enkä tule lähtemään mukaan millekään safarille tai matkustamaan mihinkään kansallispuistoon ainoastaan sillä verukkeella, että näkisin takuuvarmasti villieläimiä auton ikkunasta tai että juoksisin iPadin kanssa niiden perässä pitkin niittyä saadakseni hyvän kuvan blogia varten. Haluan pyrkiä antamaan niille eläimille, jotka elämässäni on mahdollisimman hyvän elämän, sallimaan niiden olla ennen kaikkea eläimiä ja olemaan niille oikeudenmukainen, reilu ja armollinen, samoin kuin toivon jokaisen tekemään omalla kohdallaan. En halua tuomita enkä syyllistää ketään, vaan rohkaista tekemään omassa elämässä niitä oikeita päätöksiä. Meitä on niin moneen junaan. Tämä on erittäin kuuma peruna ja herättää paljon keskustelua, mutta se on ehkä aiheellistakin, jotta se tuottaisi tarvittuja muutoksia vastuullisen turismin kehittämisessä, jonka puolesta minäkin haluan puhua.
Tämä haaste on pyörinyt niin monessa blogissa, etten lähde erikseen haastamaan ketään, mutta rohkaisen kaikkia miettimään miten ja mihin matkustaa ja postaamaan aiheesta jos sanottavaa on. Lisää voit lukea vielä mm. näistä blogeista: Rimma, Laura Let’s Go, Metallia Matkassa, Archie Gone Lebanon, Kinttupolulla, Curious Feet, Matkakuume ja Tarinoita Maailmalta. Yhdessä meissä on voimaa!
#ReilutBlogit-kampanja keskittyy kestävän/reilun/vastuullisen matkailun tietoisuuden levittämiseen ja hyvien kokemuksien jakamiseen.
Osallistumisohjeet:
1. Kerro minkälainen rooli kestävällä ja eettisellä toiminnalla on sinun elämässäsi.
2. Kerro jokin mukava kokemus mikä sinulla on ollut kestävästä matkailusta.
3. Haasta mukaan vähintään kolme muuta blogia mukaan tähän. Sinun ei tarvitse olla matkabloggaaja tätä varten, vaan voit kirjoittaa myös muista kestävään kehitykseen liittyvistä asioista.
Deep Red Blues 
Oon sun kanssa niin samoilla linjoilla. Maailma ei aina ole niin mustavalkoinen paikka ja monessa asiassa tarvitsen enemmän tietoa muodostaakseni absoluuttista totuutta vastaavan mielipiteen. Jotkut asiat ovat faktoja ja ei koskaan ole esimerkiksi oikein pistää eläintä häkkiin huumattuna, jotta turistit voisivat niitä pällistellä. On hyvä, että tietoisuus leviää. Itsekin olen ensimmäisellä Aasian reissullani ratsastanut norsulla, enkä tuolloin edes osannut miettiä asian oikeutta tai vääryyttä. Nykyään olen tarkempi ja yritän pieniillä valinnoilla matkustaa edes hieman tiedostavammin. Vaikeita, mutta niin tärkeitä juttuja. Hyvä kirjoitus, Kea!
LikeLike
Todella hyvä postaus ja kirjoitit äärettömän järkevästi! Nää on tosi vaikeita aiheita ja munkin mielestä vaikee lähtee kirjoittamaan, ettei tulis hirveen ristiriitasta tekstiä. Monesti vielä menee niin, että juuri sellaista puuhaa vastustetaan eniten, jota ei olla itse omin silmin tai oman kokemuksen kautta koettu. Mulle nousi juuri näistä norsuista mieleen, että mitä niille sitten tapahtuisi jos kaikki turismi niiden ympäriltä lakkaisi, että mikä olisi norsujen kohtalo silloin kun niitä ei olisi vara enää ylläpitää. Ja onko se oikeasti niin ettei norsujen koulutus onnistu väkivallattomasti? Pystytäänhän muitakin eläimiä kouluttamaan positiivisen vahvistuksen kautta. Totta tuokin, että kulttuureissa on omat erikoisuutensa. Köyhissä maissa on varmaan mahdotonta ymmärtää kuinka länsimaissa eläimet inhimillistetään ja ne elävät oikeasti paremmissa olosuhteissa ja paremmin ravittuna kuin suuriosa maailman ihmisväestöstä. Enkä ole ihan varma kuinka monet lemmikit oikeastaan ovat länsimaissa sen paremmassa asemassa, koska juuri eläinten liika inhimillistäminen tuo myös ongelmia kun mahdollisuudet lajityypilliseen käyttäytymiseen on poissa.
Minua itseäni silti kuitenkin eniten koskettaa eläinten kärsimä vääryys, koska ne ovat juurikin niin viattomia ja meidän ihmisten armoilla. Noista koiranäyttelyistä täytyy mainita, että minä oikeasti tykkään käydä koiranäyttelyissä, mutta en itse näyttelytoiminnan vuoksi, vaan koska minusta on mukava käydä katselemassa koiria. Suurimmaksi osaksi näyttelyissäkin käy ihan tavallisten Jeppejen ja Bellojen omistajia, jotka haluavat koira-arkeensa virkistystä näyttelyistä. Ymmärrän silti kaiken senkin vouhotuksen mitä näyttelytoiminnan ja rodunjalostusten ympärillä pyörii, mutta itse en näen asiaa ihan niin mustavalkoisesti. Harrastan myös ratsastusta ja siitä syystä olen joutunut miettimään paljonkin eettisyyteen liittyviä asioita hevosurheilussa. Siinä vaiheessa kun ihminen on kehittynyt nykyisenlaiseksi, on myös ihmisen kanssa eloon sopeutuvia eläinlajeja alettu haalia helpottamaan ihmisen elämää. Eläimet on meille ihmisille tärkeitä, jopa välttämättömiä. Ja koska ihminen on valjastanut ja jalostanut eri eläinlajeja käyttöönsä sopiviksi, kuten kotieläimet ja lemmikit on meidän myös pidettävä niistä huolta. Myös me ihmiset ollaan tärkeitä eläimille. Itse näen asian hyvin pitkälti samalla tavalla kuin sinäkin kerroit. Yritän parhaani mukaan tehdä niiden eläimien elämän hyväksi joihin itse pystyn vaikuttamaan. Kun tallissa odottaa päivittäin iloinen polle joka lähtee innosta puhkuen ratsastukseen, niin uskoisin, että ei asiat ihan väärin voi olla.
Kaikella tapaa kuitenkin kaikkea muuta kuin yksiselitteisiä asioita. Näitä on varmasti jokaisen hyvä pohtia, vaikka moneen asiaan ei ihan yksiselitteistä vastausta olisikaan.
LikeLike
Kiitos Kea ❤ Mitä tulee norsulla ja hevosella ratsastamisen eroihin, niin ensinnäkin norsujen selän rakenne on tyystin erilainen kuin hevosen. Sen huomaa jo ihan tällainen taviskin vain katsomalla. Luin tutkimuksen viime vuonna juurikin aiheesta ja siinä kerrottiin hyvin seikkaperäisesti millaisia tuhoja ihmisen paino norsun herkässä selässä aiheuttaa. Harmi, kun en silloin pistänyt linkkiä talteen, mutta löytynee varmasti googlettamalla se tai vastaavia.
Toisekseen norsut ovat villieläimiä, vaikka ne olisivat syntyneetkin vankeudessa (valitettavan usein Aasiassakin on ongelmana se, että kun norsunpoikaset ovat ainoita joita voidaan kouluttaa, niin ne ovat arvokkaita ja niistä on kova kysyntä ja niitä pyydystetään luonnosta tappamalla ensin norsuemo), toisin kuin hevoset ovat ollen kesyjä jo ties kuinka kauan. Hevosia kouluttaessa ei tarvitse käyttää äärimmäistä väkivaltaa ja alistamista, toisin kuin norsujen koulutuksessa perinteisesti käytetään (en silti puolustele hevosurheilua, mielestäni siinäkin on paljon epäkohtia, vaikka itselläni pullaponi onkin).
Maarit tuolla alempana kyseli, että voiko norsuja kouluttaa positiivisin vahvistein, niin kyllä voi, mutta eivät mahoutit ole näistä keinoista tietoisia. Heidät itse on edellinen sukupolvi "kouluttanut" käsittelemään norsuja tietyllä tavalla ja juurikin Elephant Nature Parkissa oli ymmärrysongelmia mahouttien ja norsujen kouluttajan välillä, kun koulutttaja käytti toiminnassaan ainoastaan positiivisia vahvisteita, joita mahoutit eivät millään ymmärtäneet. Myös suomalainen Tuire Kaimio on ollut Nepalissa kouluttamassa norsuja positiivisen vahvistein ja samalla tuomassa aiheesta ymmärrystä sikäläisille mahouteille. Mutta muutos on valitettavan hidasta ja vaatinee varmasti sukupolven jos toisenkin, ennen kuin toimintatavat muuttuvat.. Tulipas tästä mun kommentista nyt romaani, sori 😀 Mutta samoilla linjoilla me mennään, niinku tiiätki! 🙂
LikeLike
Olipa kiihkoton ja hyvä postaus tärkeästä aiheesta!
LikeLike
Mielenkiintoinen postaus! Musta myös tuntuu, että entisenä kilparatsastajana mun on tekopyhää kovin jyrkästi ottaa norsuratsastukseen kantaa. Tätä perustellaan sillä, että norsun selkä ei kestä – joskus joku mulle väitti, että siksi onkin hyvä istua niiden niskassa, korvien takana? En tosiaankaan tiedä, onko tämä oikeasti yhtään sen parempi. Mutta silti, olen itse myös hieman skeptinen onko norsuratsastus aina läpeensä paha asia, vaan nimenomaan se miten norsut on koulutettu, miten paljon ne tekevät töitä ja millaisin varustein ratkaisee. Nämä ainakin pätevät eettiseen hevosurheiluun enkä periaatteessa näe miksei tätä voisi soveltaa norsuihinkin. Kyllä, norsut ovat villieläimiä, mutta niin olivat hevosetkin, kunnes me ihmiset päätimme sen kesyttää ja valjastaa omiin tarpeisiimme. Olen toki kuullut myös hevosratsastuskielteisiä kommentteja, mutta ne ovat yleensä tulleet ihmisiltä, jotka eivät ole kokeneet itse sitä, miten suurella sydämmellä, motivaatiolla ja innolla useimmat hevoset työskentelevät, liikkumisesta ihmisenkin kanssa nauttien.
LikeLike
Tää oli tosi hyvä postaus Kea ja kiva lukea tällaista vähän "vakavempaa ja kantaanottavampaa" juttua sulta, kun osaat ilmaista asioita hyvin kirjallisesti ja sulla on mielipiteitä. Näitä vois tulla lisääkin, vaikka nautin kyllä äärettömästi myös sun reissukertomuksista ja upeiden paikkojen kuvaamisesta ja tietty niistä kuvista 😉 Mutta joo, samoilla linjoilla sun kans, niin kun itsekin kävit mulle kommaamassa. Nää on tosi hankalia asioita ja niistä on vaikea kirjoittaa ja puhua tyhjentävästi. Tärkeintä on kuitenkin mun mielestä just se, että yrittää, tiedostaa, ottaa selvää ja tekee parhaansa.
LikeLike
Yhdyn muiden kommentteihin, oli erittäin hyvin kirjoitettu postaus! Ja ihanaa, että lähdit #ReilutBlogit kampanjaan mukaan. Nämä on todella tällaisia asioita, että näistä on joskus hankala puhua neutraalisti, mutta vaahtoamatta saa kyllä niin sanotusti viestin parhaiten yleensä perille.
En tiennytkään, että Java on pelastuskoira! Itsekin haluan ehdottomasti adoptoida koiran, kunhan mulla on talo ja tarpeeksi pihaa enemmälle kuin Nisun kokoiselle otukselle 🙂
LikeLike
Tosi hyvä postaus Kea ja Sanna sen tuolla alhaalla tiivistikin. Vauhkoaminen aiheesta ei mielestäni vie hommaa millään lailla eteenpäin, järkevä keskustelu kyllä!
LikeLike
Oikein hyvä postaus Kea ja arvostan sun tapaa tuoda asioita esille ihan omalla tavalla. Itsekin hevosharrastajana pohdin välillä näitä hevosurheiluun liittyviä asioita, mutta tähän pätee nyt tuo, että parhaansa voi aina tehdä. Kuten Rimma tuolla alempana sanoi, hevosten koulutus on perinteisesti kehittynyt vähemmän väkivaltaisesti ja itse kiinnitän paikkojen, hevosten ja muiden valinnassa huomiota juuri tällaisiin selkeästi poikkeaviin ja ns. vääriin menetelmiin. Nämä on vaikeita asioita ja me ei ihmisinä tulla olemaan koskaan "valmiita" tässäkään suhteessa.
LikeLike
Kiva kuulla sunkin kanta tähän asiaan. Mun puolesta vaan lisää näitä kantaaottavia tekstejä 😉
Maailma ei tosiaan ole mustavalkoinen ja kiteytit hienosti ajatuksen ihmisen ja eläimen suhteesta ajatukseen, että eläimen tulisi saada olla eläin, eikä ihmisen hyödyke!
LikeLike
Mua on yleensä vaikeampi saada kiehahtamaan näistä yhteiskunnallisista asioista, ainakaan niin, että ne tuottais mitään konkreettista kirjallisessa mielessä, mutta pidetään sun toive korvan takana… 😉
Joo en voi ymmärtää ihmisiä jotka pitää koiria käsilaukussa tai nostaa heti syliin kun ne ei muka ite "pärjää". Koiran pitää saada olla ensisijaisesti koira.
LikeLike