Palataan vielä hetkeksi takaisin Montanan ylpeyden, eli Glacier National Parkin maisemiin, josta postasin ensimmäisen osan kuvia jo lokakuussa. Olimme edellisiltana ajaneet koko matkan Yellowstonen kansallispuistosta Montanan pääkaupunkiin Helenaan, ja sieltä seuraavana aamuna pohjoiseen St Mary Lakelle, josta pääsimme suoraan puiston porteilta Going-to-the-Sun Roadille. Aika äkkiä huomasimme, että kyseessä oli yksi reissun kuumimpia päiviä maisemien viileistä väreistä huolimatta. Pujotellessamme siis iltapäivästä serpentiinitietä pitkin alas laaksoon oli meillä jo aikamoinen hiki ja pulahtaminen viileisiin järvivesiin oli vahvasti mielessä.
Let’s go back to the famous scenery of Montana in Glacier National Park for a bit, from where I posted the first set of pictures already back in October. The previous night we’d driven the whole way from Yellowstone to the capital of Montana in Helena and the next morning from there onward to St Mary Lake, where we immediately hit the Going-to-the-Sun Road. We quickly noticed that this was going to be one of the hottest days of our trip despite the cool colors of the scenery. As we slowly dribbled down along the switchback into the valley, we were already quite sweaty and the first thing on our minds was taking a dip in a cooling lake.
Alhaalla laaksossa ihastelimme vuorilta laskevan joen väriä ja punertavia kallioita. Virtaukset olivat kuitenkin niin voimakkaita, ettemme uskaltautuneet vielä veteen.
Down in the valley we admired the colors of the river and the red rocks. The current was however so strong, that we didn’t dare get in the water just yet.
Joki laski onneksemme suurenmoiseen jäätikköjärvi Lake McDonaldiin, jonka rannalle me parkkeerasimme innoissamme auton. Vesi oli ihanan viileää eikä ketään näkynyt mailla eikä halmeilla pientä värikästä katamaraania lukuunottamatta.
The river flowed down to the fabulous glacial Lake McDonald, along which we eagerly parked our vehicle. The water was delightfully chilly and there was no one else around, except for the colorful little catamaran in the distance.
Jostain syystä tämä nimenomainen hetki tässä autiossa jäätikköjärvessä Montanan pohjoisimmassa kolkassa lähellä Kanadan rajaa on jäänyt unohtumattomana mieleeni. Vesi oli niin kirkasta, että pohjan pikkukivet näkyivät tarkkoina jopa syvemmässä vedessä. Pitkän päivän autoilun ja patikoinnin mukana tuoma hiki ja väsymys olivat kuin pois pyyhkäistyjä. Ilta ei kuitenkaan vielä päättynyt tähän, sillä tästä jatkoimme vielä eteenpäin West Glacierin puistonportin lähellä sijaitsevaan Coramin kylään, johon olimme varanneet majoituksen Glacier Under Canvasilta.
For some reason this specific moment in this desolate glacial lake in the northernmost corner of Montana, close to the Canadian border has lingered with me for as an unforgettable experience. The water was so clear that all the little rocks on the bottom of the lake were visible even in deeper waters. The sweat and exhaustion brought on by the long day of driving and hiking were instantly forgotten. The night did however not end here, since we continued on to the small town of Coram, close to the West Glacier entrance, where we’d booked a night with Glacier Under Canvas.
Tiipii-teltan sisällä matkalle mukaan hankitut Pendletonin viltit pääsivät täysiin oikeuksiinsa. Olin itse katsonut eri malleja jo vuosia ennen reissua, mutta vasta ostohetkellä päädyin lopulta hankkimaan nimenomaan klassikoksikin kutsutun Glacier National Park Blanketin, jonka lämmön alla nukkuessa sen nimikkokansallispuistossa en todellakaan voinut valittaa mistään muusta kuin siitä, että road tripistä oli jäljellä enää muutama hassu yö. Viimeisestä etapistamme tulossa lisää pian.
Inside the teepee the Pendleton blankets we’d gotten for the trip really came into their own. I’d been looking at several different models for years before the trip, but at the time of purchasing I’d finally ended up getting the classic Glacier National Park Blanket, which was spot on when sleeping in a teepee in its signature National Park. The only thing I could complain about, was that our trip was coming to an end in just a few nights. More about the last leg of our trip soon.
Kiitos Suville kuvista joissa minä esiinnyn.
Thanks to Suvi for the pics I’m in.
Deep Red Blues 
Toi näyttää niin mahtavalta! (Lisäsin tän tällä viikolla meiän tripille…) Onks täällä se lumitie missä on lunta ihan jäätävästi molemmilla puolilla tietä? Lumihuippuset vuoret tollasissa lämpimissä mestoissa on mun mielestä jotenkin hämmentäviä. 😀 Ja vitsi toi tiipii näyttää coolilta!
LikeLike
Joo, tuolla on siis lunta reilusti ennen kuin se ehtii sulaa ja lisäks ne tekee tuolla niitä lumitöitä monta kuukautta ennakkoon, että tie saadaan auki. Paras aika matkustaa on siis aikaisintaan kesäkuun lopulla, mieluiten kuitenkin ehkä vasta heinäkuun puolella. Crater Lakella vähän sama juttu. Miten te ajoittekaan Seattlesta eteenpäin? Tai missä vaiheessa reittiä ootte ajatellu mennä tuonne? 🙂
LikeLike
No alustava plääni on et Seattlesta mentäis Vancouveriin ja sieltä sitten tonne Glacieriin. Kesäkuun vikalla viikolla. Jos sun road ei oo sillon auki kokonaan niin sit ajetaan vähän matkaa. 😀 Mut toisaalta voidaan kyl kääntää reitti ympärikin niin ajettais ensin Yosemiteen ja sieltä Vegasin kautta Yellowstoneen ja sitten tuonne, mutta jotenkin en haluaisi ajaa noin päin sitä. Parin viikon päästä kun mulla alkaa olla enemmän aikaa niin alan tekemään kunnon pläänejä ja varailemaan majoituksia!
LikeLike
Kuulostaa hyvältä! Pysytään kuulolla siis… 🙂
LikeLike
Voi elämä toi tiipii-teltta on niin magee, ihan pakko päästä joskun yöpymään tuollaiseen!!
LikeLike
Odota vaan… Meidän tulevan kesän setti on myös kuorrutettu tiipii-teltoilla. Siisteintä ikinä!
LikeLike
Aivan mahtavan näköistä, jotenkin ihan täydellistä retkeilyseutua. 🙂
LikeLike
Joo, ehkä siks en malta odottaa että päästään kesällä kenties takas tuonne! 🙂 Haluun retkelle niin kovasti, että makuupussit ja vermeet on jo valmiina matkaan!
LikeLike
Lauraa komppailen. Tuo tiipii on aivan supermakea! Ja nuo Pendeltonin huovat tekee "sisustuksesta" niin kutsuvan, että tekisi mieli hypätä tuonne telttaan ruudun läpi. Muutenkin tuo Glacier National park on kyllä ehdottomasti yksi upeimmista paikoista, joissa olen käynyt.
LikeLike
Totta puhut! Koko tuo Kalliovuorten pohjoisosio on niin houkuttelevaa seutua. Just kattelin teidänkin postauksia sieltä eilen. Pendletonin vilteissä on kyllä sitä jotain, yritän hillitä itteäni sit ensi kesänä ettei tuu ostettua sieltä liikaa kaikkea. 🙂
LikeLike
Toi jäätikköuinti oli kyllä niiiin ikimuistoinen huh. Ihan älytön koko toi päivä, muistan vielä kun aamulla olin ihan ärtyny jotenkin niihin tietöihin ja siihen odotteluun ja kaikki oli huonosti, mutta sitten päivästä tulikin vaan ihan täydellinen 😀
LikeLike
Haha joo muistan. Mut niin se menee. Mä olin ärtyny siellä Yellowstonessa siinä yhdessä kohtaa ja sit siitäkin päivästä tuli ihan täydellinen. 😀
LikeLike