Olen aina pitänyt Seattlessa siitä, että ajellessani kaupungilla tai katsellessani ulos ikkunasta minulle niin rakkaalla SeaTacin lentokentällä on horisontissa siintänyt suurenmoinen tulivuori. Se näyttää melkein kangastukselta kohotessaan kaupungin ja sen lähimaaston ylle. Ihmiset jopa luulevat että se on photoshopattu kuviin kunnes he kokevat sen itse livenä. Tämä edelleen aktiivinen tulivuori on tietenkin Mount Rainier. Se nousee lähes 4400 metriin ja on ehdottomasti Washingtonin osavaltion ikoni. Sen huipulta löytyy ennätysmäärä jäätiköitä, jotka sulavat alas kuuteen eri jokeen. Tulivuorta ympäröivä kansallispuisto on erinomainen esimerkki niistä upeista ulkoilumahdollisuuksista, jotka löytyvät vain muutaman tunnin päässä Seattlesta.

One of the things I’ve always loved most about Seattle, is seeing the glorious volcano on the horizon while driving around and even while looking out the window at my beloved SeaTac airport. It almost looks unreal, towering over the city and its environs. People even think it might be photoshopped onto pictures until they set foot in Seattle themselves. This still active volcano is of course Mount Rainier. It ascends up to 14,410 feet above sea level and is an absolute Washington State icon. It is the most glaciated peak in the Lower 48 and gives birth to six major rivers. The National Park surrounding it is a prime example of all the fabulous outdoor possibilities mere hours away from the hustle and bustle of the city of Seattle.

Olen vieraillut Rainierin tienoilla aiemminkin vuosia sitten ihailemassa ympäristön muitakin suuria tulivuoria. Nämä tulivuoret ovat kokojärjestyksessä Mount Rainier, Mount Adams sekä Mount St. Helens, jonka te ehkä jo tunnettekin nimeltä, ja josta olen kirjoitellut myös viime vuonna täällä. Ajellessa vuoristoteitä pitkin täytyy pitää silmänsä auki ja yrittää tunnistaa mikä tulivuori horisontissa sillä hetkellä siintää. Mount St. Helensiltä puuttuu tunnetusti toppa, eli sen tunnistaa ainakin.

I’ve visited the environs of Rainier already years ago while admiring the other magnificent volcanoes in the area. These volcanoes are in order of size Mount Rainier, Mount Adams and Mount St. Helens, which you already might recognize by name and which I’ve written about last year here. While driving through the mountains you need to keep your eyes open to try to recognize each individual volcano. Mount St. Helens is notoriously missing its peak, so it should be easy to spot.

Reflection Lakesillä vietimme tovin ihastellen lammikoista heijastuvaa tulivuoren huippua. Yläilmoista läheltä huippua tulivuori vaikuttaa jotenkin erehdyttävän pieneltä

At Reflection Lakes we admired the mountain top reflected in the pools. Here, up close the mountain somehow seems so small though it’s really not the case at all.

Pääsimme myös ihailemaan vesien ja sulavien jäätikköjen muodostamia uomia sekä vesiputouksia. Tällä kansallispuistolla on niin paljon kaunista tarjottavaa.

We also got to admire rocky beds sculpted by the rivers and melting glaciers and waterfalls. This National Park has so many beautiful things to offer.

Seuraavassa postauksessa lisää telttailusta Mount Rainierin kansallispuistossa ja road tripin viimeisestä yöstä, joka oli yksi reissun parhaista. Tähdet olivat todella meidän puolellamme.

In the next post more about camping in Mount Rainier National Park and the last night or our road trip, which was probably one of the best of our trip. The stars truly aligned for us.