En tiedä olenko aiemmin kertonut blogissa nivel- ja käsiongelmistani, mutta kerrottakoon nyt lyhyenä johdantona tässä, että jo vuosien ajan minulla on ollut selittämättömiä kipuja käsissä, käsivarsissa ja sormien nivelissä. Tätä on tutkittu moneen otteeseen, ja reuma, nivelrikko sekä jännetuppiongelmat ovat aina näyttäneet tuloksissa negatiivista. Parhaat apukeinot ovat tähän mennessä olleet kilpirauhasen vajaatoimintaan saatu lääkitys ja viljaton, sekä ajoittain myös sokeriton ruokavalio.

I don’t know if I’ve told you about my joint and hand issues on the blog before, but I’ll brief you here a bit with the fact that already for several years I’ve had inexplicable pains in my hands, forearms and my finger joints. I’ve been through many tests and arthritis, arthrosis and carpal tunnel results have always been negative. The best alternatives for treating this unresolved condition have been the medication I got for hypothyroidism and a gluten-free and sometimes also a sugar-free diet.

Näiden kipujen ja ehkä myös korkean paikan kammon vuoksi en ikinä ole oikein innostunut kiipeilystä. Olen toki koittanut seinäkiipeilyä muutaman kerran Alaskassa, mutta todennut lopulta ettei se ole kaiken siitä seuraavan sormisäryn väärtiä. Pääsimme kuitenkin Abiskossa viime viikon sunnuntaina koittamaan jääkiipeilyä, ja tässä taitaa olla minun vaihtoehtoni muunlaiselle kiipeilylle. Sormilla kun ei varsinaisesti tarvitse tarttua mihinkään, vaan hakku pysyy tiiviisti kourassa. Tätä tulen koittamaan vielä uudemmankin kerran!

Because of these pains and maybe also because I’m scared of heights, I’ve never really gotten into climbing. I have of course tried out wall climbing a few times in Alaska, but concluded that it isn’t really worth all the pain in my fingers afterwards. Last Sunday however, we got to try out ice climbing in Abisko and I think this is my only option for alternative climbing possibilities. I don’t really have to grab anything with my fingers, since the ice ax will stay firmly in my grab. I will for sure try this another time when given the chance!

Pikaisen esittelyn ja asianmukaisen piikikkään varustelun jälkeen olimme valmiita kohtaamaan jäisen hirvityksen. Oppaamme suositteli iskemään varvasraudat jäähän niin että pitäisimme kantapäät alhaalla. Silloin pito olisi parempi. Hakku piti iskeä voimalla olan takaa ja kerrallaan kuului siirtää vain yhtä raajaa ettei jäisi kahden raajan varaan roikkumaan.

After a quick introduction and the appropriate jagged outfitting we were ready to meet this icy monster. Our guide suggested punching our crampons into the ice so that our heels were down for better hold and grip on the ice. The ice ax had to be struck into the ice from behind the shoulder and you should always only move one limb at a time to keep steady.

Harjoiteltuamme muutaman kerran taisimme kaikki hieman innostua ja ehdimme kukin kiivetä ehkä 5 kertaa. Jääkiipeily oli yllättävän raskasta käsivarsille ja kun hieman väsyi alkoi sitä herkemmin tärisemään ja vaappumaan jaloillaan. Onneksi oppaat oli luotettavia, ja auttoivat laskeutumaan alas.

After trying it out a few times for practice we all got pretty into it and got about 5 climbs each. It was very strenuous on your arms and once a bit tired it was easy to begin shaking and quivering on your feet. Thankfully we had excellent guides to help us rappel down when we felt tired.

Meidän mukanamme jääkiipeilemässä oli Utahista asti matkannut Erin, joka oli voittanut Backcountry.comin kisan jossa palkintona oli osallistuminen ja matka tähän meidänkin kokemaamme Haglöfs Arctic Weekendiin. Eriniltä saan varmasti vielä vinkkejä loppukesän Utahin vierailulle. Terkkuja Erinille, jos hän lukee tätä!

With us ice climbing was Erin, who had traveled to Sweden all the way from Utah. She had won a contest on Backcountry.com to experience the Haglöfs Artic Weekend, which we also participated in. I’ll hopefully get some great tips from her for our visit to Utah this summer. Hi to Erin, if you’re reading this!