“Life is like a dog sled team. If you ain’t the lead dog, the scenery never changes.”

Jostain kumman syystä olen parinkymmenen vuoden aikana Alaskassa käydessä ja oleillessa imenyt itseeni yllättävän paljon tietoa rekikoirista ja rekikoirakisoista. Joten kun saimme viettää päivän Kiruna Sleddog Toursin matkassa oli mukava päästä näkemään toimintaa käytännössä ja juttelemaan oppaidemme, yhden skotlantilaisen ja yhden italialaisen ajajan kanssa, jotka kertoivat meille lisää rekikoirien erityisestä maailmasta.

For some strange reason I’ve accumulated quite a lot of information about sled dogs and the fine art of dog sledding over the past twenty years that I’ve been visiting and living in Alaska. So when we got to spend the day with Kiruna Sleddog Tours, I was delighted to see some of the real action and to talk more about it with our hosts, a Scottish and an Italian musher, who gave us the facts about the particular world of dog sledding.

Muistan lukuisia keskusteluja, joita olen käynyt vuosien varrella Alaskan isäni kanssa rekikoirista, sekä niiden perimästä ja oloista arktisissa olosuhteissa. Ensin täytyy ehkä paljastaa, että näitä koiria ei suinkaan pakoteta juoksemaan, vaan ne rakastavat sitä sydämensä kyllyydestä, ja koirat jotka eivät pärjää näissä oloissa annetaan pois niille paremmin soveltuviin koteihin. Rekikoirat eivät myöskään ole puhdasrotuisia, ei Siperianhuskyja, eikä Alaskanmalamuutteja, vaan sekarotuisia koiria, eli Alaskanhuskyja, jotka on jalostettu juoksemaan ja kestämään äärimmäisiä sääolosuhteita. Näitä koiria ei myöskään ole koolla pilattu.

I remember having countless conversations with my Alaskan dad over the years about sled dogs, their heredity and their lives in these arctic conditions. But first and foremost I probably have to state that these dogs aren’t in any way forced to run, but instead they love it with all their hearts and dogs who won’t cut it in these circumstances are re-homed to more appropriate homes. Sled dogs aren’t pure bred, not Siberian Huskies, not Alaskan Malamutes, but instead complete mutts, aka. Alaskan Huskies, which have been bred to run and endure extreme weather conditions. These dogs are also surprisingly small.

Vaalea Rooney ja tummempi Earth viettävät ensimmäistä kauttaan reen edessä Abiskon kauniissa maisemissa. Ennen matkaan lähtöä on tunnelma malttamaton ja ehkä jopa stressaantunut. Koirat eivät millään malttaisi olla aloillaan, vaan haluaisivat jo lähteä matkaan. Meteli on aikamoinen, ja tunteet käyvät kuumina.

White-coated Rooney and the darker hued Earth are spending their first season sledding in the beautiful scenery of Abisko. Before heading out, the atmosphere is quite impatient and maybe even stressed. The dogs can’t seem to stay still and would already like to run. There is quite a lot of noise and things are getting heated.

Vihdoin pääsimme matkaan! Kuljettajamme Fabio ohjasi valjakkoaan tottunein elkein. Universaalisti tunnetut komennot GEE (oikea) ja HAW (vasen) kaikuivat kun koirat ajautuivat uran viereen penkalle.

Finally we got on our way! Our musher Fabio was steering his team with ease. The universal commands GEE (right) and HAW (left) echoed, when the dogs drifted off the path and into the bank.

Keskellä Torneträsk-järveä pidimme pienen tauon. Koirat rupesivat kiehnäämään lumessa ja olivat harvinaisen tyytyväisiä itseensä. Lumikin maistui virvokkeeksi.

We stopped for a break in the middle of the Torneträsk Lake. The dogs rubbed their faces in the snow and were very pleased with themselves. Snow was a good refreshment.

Jazz, yllä oikealla, on kokenut rekikoira. Se on alunperin kotoisin Alaskasta ja on ollut mukana maailman tunnetuimmassa rekikoirakisassa Iditarodissa neljä kertaa. Se oli jopa osa John Bakerin voittajajoukkuetta vuonna 2011. Olin itsekin sattumalta Alaskassa juuri silloin, aikamoista eikö? Nyt Jazz viettää eläkepäiviään ottamalla iisisti Ruotsin Lapissa.

Jazz, above on the right, is a seasoned sled dog. She’s a true Alaskan and has run the world famous sled dog race, the Iditarod four times. She was even on John Baker’s winning team back in 2011. Incidentally I was also in Alaska at that time. We are practically soulmates, right? She’s now spending her retirement days taking it easy in Swedish Lapland.

Rooney alkaa jo olla malttamaton ja haukahtelee innoissaan! Kauniit on hampaat nuorella koiralla…

Rooney is already becoming impatient and is barking away! This young dog has some pretty teeth…

Alamo, vasemmalla, on myös kotoisin Alaskasta. Se on synnynnäinen laumanjohtaja. Saapuessaan Ruotsiin siltä puuttui pala korvasta joka näyttää kuvissa melkein photoshopatulta. Senja on Alamon uskollinen kumppani.

Alamo, on the left, also hails from Alaska. He is a born pack leader. When he arrived in Sweden he was already missing a part of his ear, which looks nearly photoshopped in pictures. Senja is Alamo’s faithful companion.

Reissun jälkeen tunnelmat olivat huomattavasti levollisemmat. Koirat olivat raukeita ja rauhallisia ja nauttivat olostaan auringossa.

After our trip things were noticeably calmer. The dogs were languid and relaxed and just enjoyed themselves in the sun.

Näiltä koirilta ei rakkautta puutu! Suurkiitos pojille tästä ikimuistoisesta kokemuksesta…

These dogs don’t lack affection! A big thanks to the guys for this unforgettable experience…

Tämä reissu toteutettiin yhteistyössä Visit Swedenin ja Lapland Resortsin kanssa.

Our trip was done in cooperation with Visit Sweden and Lapland Resorts.