These Are My Mountains

For these are my mountains and this is my glen, the hills of my childhood will know me again. No land’s ever claimed me though far I did roam, for these are my mountains and I’m going home.

— Jimmy Copeland

Vuoret joita olen elämäni aikana katsellut eniten, löytyvät Gastineaun kanavan varrelta, valvoen Juneaun kaupunkia yläilmoista ja suojaten sen asukkaita jäätiköiltä puhaltavien tuulten armottomalta tuiskeelta. Nämä vuoret ovat Mount Juneau ja Mount Roberts.

The mountains I’ve looked at most during my lifetime can be found nestled by the Gastineau Channel, peering over the city of Juneau and overshadowed by the glacial winds blowing off the Juneau Ice Field. They are Mount Juneau and Mount Roberts.

Syksyisin ja keväisin vuorilla näkyvä lumiraja kertoo kaupungin asukkaille talven tai kesän saapumisesta. Näillä vuorilla on myös nähty kaikenmoista säpinää. Huhu kertoo, että Mount Robertsin sisässä kulkee kullankaivuuajoilta tunneleita jopa 300 mailin edestä. Se on arviolta noin viisinkertainen määrä Juneaun alueen maanteihin verrattuna.

In the fall and in the spring the snow line seen on the mountains let the people about the arrival of winter and summer. These mountains have also seen all kinds of action. Rumor has it, that there are about 300 miles worth of tunnels inside Mount Roberts from the old gold rush era. It’s about five times the amount of road length in Juneau.

Legenda kertoo myös paikallisesta ultramaratoonarista joka oli töissä paikallisessa yrityksessä. Hän kertoi työkaverilleen aamulla, että ajatteli myöhemmin päivällä käydä juoksemassa Mount Juneaun huipulle ja takaisin. Yleensä patikkamatka huipulle kaupungista asti kestää hyväkuntoiselta noin nelisen tuntia. Työkaveri näki maratoonaria taas lounaan jälkeen ja kysyi moneltako hän ajatteli lähteä, sillä olihan iltakin jossain vaiheessa pimenemässä. Tähän maratoonari tokaisi, että hänhän kävi jo juoksemassa. Hän oli rykäissyt vuoren huipulle ja laakson ympäri vuoren harjaa pitkin puolessatoista tunnissa.

There’s also a legend about the ultramarathon runner, who worked at a local company. He told his co-worker in the morning, that he’d thought about running up to the top of Mount Juneau and back later in the day. Usually the hike up to the top from downtown takes a fit person about four hours. The co-worker saw the marathon runner again after lunch and asked him what time he was planning on heading out since it would be getting dark at some point. The runner blurted out that he’d already been. He’d just sprinted to the top of the mountain and around the valley along the ridge in about an hour and a half.

Mount Juneaun huipulle kaavailtiin aikanaan myös köysirataa, eli gondolia. Muuan Chuck Keen puuhasi projektia aikansa, kunnes mahdottomaksi tuomittu luonnos unohtui ja tilalle rakennettiinkin natiivien toimesta Mt Roberts Tramway. Pääsin ensi kertaa Mount Robertsin huipulle venezuealalaisen vaihtarikaverini kanssa syksyllä 1996 juuri ennen kuin sitä oli virallisesti edes avattu. Kuvatodisteen voitte nähdä täältä.

They also used to plan to build a tram or a gondola to the top of Mount Juneau. A guy named Chuck Keen was working on it for a while until they deemed the project impossible and the Native Corporation built a tram to Mount Roberts instead. I got to go up to the top of Mount Roberts with my Venezuelan exchange student friend in the fall of ’96, before they’d officially even opened it. Evidence can be seen here.

Mount Robertsille voi patikoida paljon helpommin kuin Mount Juneaulle ja alas voi aina palata Tramwayta avuksi käyttäen. Alaskan isälläni on vuosikortti, jolla hän saa ottaa mukaansa yhden vieraan. Tällä kertaa pääsimme patikan jälkeen mukavasti alas köysiradan kyydissä. Juneaun keskustan näkee hyvin täältä yläilmoista.

Mount Roberts is much easier to hike to than Mount Juneau and you can always come down by using the Tramway. My Alaskan dad has an annual pass for the tram and gets to bring one guest. This time we go to comfortably ride down with the tram after our hike. You get an excellent view of Downtown Juneau from up here.

Tuo rumahko rakennus viimeisessä kuvassa oikealla ison paatin vieressä on muuten yhdistetty parkkihalli ja kirjasto. Niin että kirjasto sijaitsee parkkihallin päällä ylimmässä kerroksessa. Tuosta ylläkin näkyvästä kulmaikkunasta viimeistelin näihin aikoihin 7 vuotta sitten graduani. Kirjasto on sattumoisin myös Alaskan äitini aikaansaannos, sillä sen lisäksi, että hän oli vuosikausia töissä kirjastossa, toimi hän myös apulaiskaupunginjohtajana ja sai aikaan uskomattoman hienoja juttuja tässä minulle elämääkin suuremmassa Alaskan pienessä pääkaupungissa.

That ugly looking building in the last picture to the right of the big ship is a combined parking garage and a library. So that the library is located on top of the parking garage on the top floor. Around this time 7 years ago, I was finishing up my thesis in the room with that corner window. The library is incidentally realized by my Alaskan mom, because despite having worked in a library for years and years,  she also worked as the Deputy City Manager and made some incredibly awesome things happen in this larger than life small town that is the capital of Alaska.

 

8 thoughts on “These Are My Mountains

  1. Vuorimaisemat ❤ Jahka minä joskus pääsen aikuisten oikeasti muuttamaan tuonne länsirannikolle, niin pitää alkaa suunnittelemaan matkaa Alaskaan. Viimeksi kun kävin Victoriassa, niin lentokentällä pistit silmään ne lukuisat lennot eri puolille Alaskaa. Jotenkin tuntuu, ettei vuorimaisemiin voisi koskaan kyllästyä!

    Like

    1. Miten mä oon missannu sun kommenttiin vastaamisen? Toivottavasti pääsette vielä aikuisten oikeasti tuonne länsirannikolle. West Coast is best coast! Victoriassa ja Seattlessa varmaan hyvin samanlainen meininki noiden lentojen suhteen. Seattle on ihan Alaska Airlinesin pääasiallinen hubi ja siellä ne pyörii sankoissa määrin. 🙂

      Like

  2. Juneua ❤ Nyt melkein harmittaa, ettemme ottaneet Tramwayta tuonne ylös. Jotenkin vain muistelen, että se oli aivan ökyhintainen ja mun polvella ei olisi tuonne kivuttu millään.

    Mullakin on yksi Alaska-postaus melkein valmis. Miten tuohon pohjoisimpaan osavaltioon voikin ihastua niin paljon niin lyhyessä ajassa?

    Like

    1. Haha, mulla soi päässä skottiversio tosta "These are my mountains" -biisistä jota tossa lainasinkin. Ja Alaska on ihan must, once in a lifetime juttu ehdottomasti!

      Like

    1. Haha. Joo ei se oo nätti ulkoa, mutta sisältä harvinaisen viihtyisä. Siellä on kauniit lasimosaiikit joissa punaisia lohia hyppimässä yläjuoksuun.

      Mulla on jatkuva matkakuume, mutta oon todennu että arjessakin on iloitsemista kunhan siihen vaan suhtautuu oikein. 🙂

      Like

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s