Shaman Island

If you want to find the secrets of the universe, think in terms of energy, frequency and vibration.

— Nikola Tesla

Viimeisen postauksen ja viikon sairastelun jälkeen mieleni palailee yhä Alaskaan ja näihin maisemiin viime kesältä. Vaikuttaisi myös siltä, että tämä Alaskan kaipuu on tarttuvanlainen tauti, sillä eräällä toisellakin bloggaajalla on ollut viime aikoina samanlaisia tuntemuksia. Tämä on minulle kaikista maailman rannoista SE ranta ja olen käynyt täällä lukemattomia kertoja viimeisten 20 vuoden aikana. Tämä on se paikka jossa olen lenkittänyt useita eri koiria, viettänyt Itsenäisyyspäivää ystävieni kanssa, lämmitellyt viltin alla minulle rakkaan ihmisen kanssa auringonlaskua ihastellen, vastannut kosintaan myöntävästi ja nukkunut teltassa tähtien alla. Tämä paikka on kuvainnollinen sielunkumppanini, paikka jonka energia on sieluni kanssa samalla tasolla.

Since my last post and after having been sick for nearly a whole week, my mind still lingers in Alaska and these pictures from last summer. It also seems like this longing for Alaskan soil is quite contagious, since someone else I know has also been craving the good ol’ 907 as the locals call it. This is by far my favorite beach anywhere in the world and I’ve been here countless times over the past 20 years. This is the place where I’ve walked several different dogs, celebrated Independence Day with my friends, kept warm under a blanket with someone I loved while watching the sunset, accepted a proposal and slept in a tent under the stars. This place is my figurative soulmate, a place where our energies meet on the same level.

Uskotteko te sielunkumppaneihin? Ihmisiin ja paikkoihin, jotka tuntuvat heti ensi kohtaamisesta asti “oikeilta”. Näitä paikkoja on maailmassa minulle muutamia. Alaska, Washington, Oregon… ja niitä ihmisiäkin on vain muutama. Sielunkumppani on sellainen ihminen, joka ainakin omalla kohdallani tuo minussa esiin parhaimmat puoleni. Ihminen, jonka kanssa voin puhua mistä vaan ja kokea että väreilymme kohtaavat samalla frekvenssillä, samalla aaltopituudella.

Do you believe in soulmates? People and places that immediately feel “right” from the first moment you lay eyes on them. There are a few places like this for me out there. Alaska, Washington, Oregon… and only a few people like that too. For me a soulmate is someone who brings out the absolute best in me. A person with whom I can talk about anything and who makes me feel like our vibrations meet on the same frequency, the same wavelength and resonate.

Shaman Island on tuo pieni saari tuossa muutaman sadan metrin päässä rannasta. Tai ranta on oikeastaan suhteellinen käsite, sillä tällä rannalla vuorovesi vaikuttaa maisemaan voimakkaasti. Vuoroveden ollessa alimmillaan pääsee saareen kävelemällä, mutta kauan ei kannata viipyä, sillä veden pinta nousee yllättävän nopeasti ja paluuta joutuu odottamaan pitkään.

Shaman Island is that little island a few hundred yards from the shore. Or shore is quite the relative concept, since on this beach the tide powerfully affects the scenery. When the tide is out you can actually walk to this island, but you shouldn’t stay long since the surface of the water might rise surprisingly fast and you’ll have to wait a while to get back.

Natiivien legendan mukaan tämä saari oli Shamaanin koti. Siitä juontaa juurensa sen nimikin. Viime aikoina mielessäni on pyörinyt energiat, niiden voima ja miten hyvät ja huonot energiat vaikuttavat ihmisiin. Miten yksi huono energianlähde voi pilata niin monta hyvää.

In the legend of the Natives, this island was home to a Shaman. From there derives its name. Lately I’ve been thinking about energies, their power and how good and bad energies affect people. How one source of bad energy can spoil so many good ones.

Tutustuin hieman Shamaaneihin ja sattumoisin he uskoivat kaiken perustuvan väreilyyn. He toimivat välittäjinä henkimaailman ja ihmisten välillä, parantaakseen, ennustaakseen, vaikuttaakseen säähän ja ratkaistaakseen konflikteja.

I did some reading about Shamans and incidentally their core belief was that everything is vibration. They acted as intermediaries with the spirit world for healing, divination, weather modification and conflict resolution.

Voimme tietenkin mennä yksityiskohtiin Teslasta, Einsteinista, suhteellisuudesta ja siitä, että kaikki materia on energiaa, joka värähtelee hyvin matalalla frekvenssillä, mutta se ei ole pointtini.

We can go into all the scientific details about Tesla, Einstein, relativity and the fact that matter is simply energy vibrating at a very slow frequency, but that isn’t my point with all this.

Toivoisin, että ihmiset olisivat enemmän sopusoinnussa oman ja muiden engergioiden kanssa. Että he kunnioittaisivat muita ja että he joskus hiljentyisivät hetkeksi rentoutumaan luonnossa. Ja että kaikki olisivat niin onnekkaita, että he löytäisivät ne oikeat ihmiset ja paikat elämäänsä, jotka väreilevät juuri sillä oikealla taajudella.

I wish people were more in tune with their own and other people’s energies. To respect and to be kind to others and to take a moment to relax and find solace in nature. And that maybe someday everyone would be lucky enough to find the right people and places in their lives, the ones that vibrate on the same exact frequency.

Minun energiani löytyy näistä maisemista. Se väreilee hiljalleen rannoilla, metsissä ja lumisilla vuorenhuipuilla. Joskus se yltyy puuskittaiseksi kuin tuuli ja aallot, ja joskus se on tyyni ja rauhaisa kuin veden varassa viipyvät rakkolevät. Energiani on ailahtelevainen.

My energy can be found in this scenery. It quietly vibrates on these shores, in these woods and on these snowy peaks. Sometimes it gets gusty with the wind and the waves and sometimes it is still and peaceful like kelp, lingering in the water. My energy is fickle.

Näin jokin aika sitten henkilöä, jonka olen tuntenut jo kauan. Ensikohtaamisesta lähtien energiamme ovat kohdanneet. Olemme puhuneet asioista maan ja taivaan välillä ja kokeneet, että mielemme kohtaa mitä ihmeellisemmissä paikoissa. Uskon että tämä ihminen on henkinen sielunkumppanini.

Some time ago I saw this person I’ve already known for long. Since the moment we met your energies have been in tune. We’ve talked about all kinds of things from high to low and we’ve felt like our minds connect in the strangest places. I believe this person is my spiritual soulmate.

Joskus toivoisin, että tuntisin enemmän hänenkaltaisiaan ihmisiä. Ihmisiä joiden seurassa tulee sellainen olo että mikä tahansa on mahdollista. Ihmisiä, joiden pelkkä läsnäolo inspiroi ja vie ajatukseni ja mielikuvitukseni aivan uudelle tasolle.

Sometimes I wish I’d know more people like this person. People that make me feel like anything is possible. People, whose mere presence inspires and takes my thoughts and my imagination to a completely different level altogether.

Mutta sitten tajuan, että jos kaikki olisivat yhtä ainutlaatuisia ei tämä yksi erottuisi massasta lainkaan. Mikään ei enää tuntuisi miltään, vaan ihmiset olisivat kaikki vain ihan samanlaisia keskenään.

But then I realize, that if everyone was equally unique, that one particular one wouldn’t stick out at all. Nothing would feel like anything anymore, and people would all just be the same.

Siksi haluan vaalia tätä henkilöä joka on merkinnyt minulle niin paljon, ja joka on avannut mieleni uusille ajatuksile ja erilaiselle tavalle nähdä asioita.

That’s why I want to treasure this person, who’s meant so much to me and who has opened my mind to completely new thoughts and a different way of seeing things.

Samalla tavalla haluan ajatella myös tästä paikasta ja sen ainutlaatuisuudesta. En tarvitse kymmentä yhtä ainutlaatuista paikkaa, minulle riittää vain tämä yksi.

In the same way I also want to perceive this place and its uniqueness. I don’t need ten different unique places, I can suffice with just this one.

Mistä löytyy teidän sielunmaisema ja uskotteko te sielunkumppaneihin?

Where can your spirit landscape be found and do you believe in soulmates?

9 thoughts on “Shaman Island

  1. "En tarvitse kymmentä yhtä ainutlaatuista paikkaa, minulle riittää vain tämä yksi" Uskon. Tuo paikka näyttää maagiselta. En ihmettele vaikka siellä voisikin olla shamaanien ja henkimaailman kanssa yhteyksissä vähän lähemminkin. Tuollaiset paikat joissa on lähellä vesi ja kaukana mutta näkyvissä vuoret, on mulle ainakin erityisen herkistäviä.Tuntuu vähän hassulta sanoa se nyt heti vaihdon jälkeen, mutta kyllä mulle tuli Akureyrissa sellainen olo kuin olisin ollut kotona. Henkisesti. Lappi on koti omalla tavallaan, mutta henkisesti sen hyväksymisessä on ollut mulle paljon vaikeuksia. Viha-rakkaussuhde ja identiteettikriisi you know. Siellä palasia vaan loksahti, tuntui miten nyt olisi hyvä olla. Ei jäänyt vaihtarikavereita ikävä, vaan sitä joka aamun koulumatkaa. Huomenta aurinko, huomenta vuono ja kaikki vuorten huiput. Mieltyisin varmasti Alaskaan ja USA:n jylhiin maisemiin myös, mutta tuo pienen pieni islantilainen kaupunki vei jo sen tärkeimmän paikan minun mielessä. Ehkä se johtuu myös siitä että siellä asuu niitä maahisia. Tiedä häntä. :)Ihana postaus, antoi ajattelun aihetta lauantain aamuun ^^

    Like

    1. Joo veden ja vuorten yhdistelmä on ainakin itelle ihan lyömätön. Nyt kesällä ajattelin koittaa vuoria ilman merta. Ihan vaan sisämaassa ajateltiin ajella ympäriinsä ja kattoa josko järvet ja joet ajais saman asian.

      Ymmärrän kyllä täysin tuon sun tunteen Akureyristä. Mäkin muistelen Alaskasta sitä kun kävelin koiran kanssa ympäri lähikortteleita illalla katsellen vuorten huipuilla hohtavaa lunta ja tähtiä pilkkopimeällä taivaalla. Siellä oli iltaisin aina ilmassa huuhteluaineen tuoksu kun jengi pesi pyykkiä halvemmalla iltasähkön hinnalla ja Jenkeissä se poistoilma tulee vaan omakotitaloista ulos.

      Ja tiedän mitä meinaat tolla viha-rakkaussuhteella. Mulla kesti pitkään hyväksyä että Helsinki on mun koti. Nykyään mä rakastan sitä varauksetta ja ne jotka ei ymmärrä, ni se on niiden loss. Asiat on sellaisia minkälaisiks ne itselleen tekee ja miten niistä ajattelee. 😉

      Kiitos Maarit, sulla on aina ihan parhaita kommentteja!

      Like

  2. Ihanan rentouttava ja herkistäväkin postaus 🙂 Kyllä Alaskassa vaan on sitä jotain. Toiset paikat kolahtaa aivan eri tavalla kuin toiset ja niinhän se menee ihmisten kanssakin. Jostain ihmisestä tulee heti ensimmäisen puolen minuutin aikana fiilis, että ei vaan kemiat kohtaa ja toisen kohdalla samassa ajassa ollaan jo kuin vanhat ystävät. En tiedä onko se sielunkumppanuutta vai mitä, mutta jotainhan siinä on.

    Like

    1. Jotain siinä on. Mulla on ollu jotenkin niin myllertävä viikko tunnepuolella, että jotenkin on ollut paljon syvällistä sanottavaa ja Alaskasta voisin kirjoittaa aina vaan lisää. 🙂

      Kiitos Elina ♥

      Like

  3. Noi kuvat on taas niin kauniit! 🙂 Itse viihdyn vesistöjen lähellä ja maaseudulla. Sellaiset vehreät maaseutumaisemat järvineen on minulle ehkä kaikkein rakkaimpia. Merenrannat ja vuoristot myos ehdottomasti kotoisia. Esimerkiksi vanhempieni kodin lähellä Itä-Suomessa on saman järven rannalla, jossa he asuvat sellaisia paikkoja johon olen aina lapsuudessani kulkenut. Ja edelleen saatan lähteä sinne rauhoittumaan pitkäksikin aikaa. Istuskelemaan vaikka kallion reunaan, kuunnellen kuinka lokit taistevat saalista ja samalla ilta-aurinko laskee horisonttiin. Se pieni järvi rantoineen on minulle yksi kaikkein tärkeimmistä paikoista.

    Totta sekin, että joidenkin ihmisten kanssa synkkailee hyvin nopeasti ja joidenkin kanssa ei sitten niin millään. Toisaalta olen myös tutustunut ihmiseen, jonka kanssa ensimmäinen vuosi oli ihan tervanjuontia, muttra vähitellen juttu vaan aloi luistamaan ja nyt luetaan jo melkein ajatuksia. 😀

    Like

    1. Pienissä paikkakunnissa ja vesistöissä on kyllä mullekin viehätystä. Järviuintia ja niitä maisemia ei kesällä voita mikään!

      Niin se menee ihmissuhteiden kanssa, ne kaikki kehittyy eri tavalla. Ja vaikka sielunkumppanin löytäisikin, niin ei ole sanottua että se ihmissuhde toimisi käytännössä millään mallilla kuitenkaan. Nämä on näitä elämän karvaita totuuksia joiden kanssa pitää varmaan vaan oppia elämään… 😉

      Like

    1. I absolutely agree. This is one of my favorite trails in Juneau, Alaska. It’s called Outer Point Trail and through the beach, it loops together with the Rainforest Trail. One of the most beautiful and mythical places on earth for me. ❤

      Like

  4. LOVE this blogpost! Both the pictures and your thougths about energy. I completely agree! It is so weird how some people just suck your energy almost as soon as they open their moth, while some give you energy without even saying a word. See you in NBE soon!

    Like

Leave a comment