“You’ve seen distant mountains grow even as your cities crumble
lived among the inventions of man, worked at getting humbled
but the world is unfair to all of us, each in a special way
some find the weakness to go with the wind –
others, as strong, only stay ”
Viime aikoina olen ajatellut paljon hetkessä elämistä. Että sitä joskus unohtaisi nykyaikaiset vempeleet ja sosiaalisen median velvoitteet, jotka jotenkin orjuuttavat meitä. Mikset laittaisi puhelintasi pois jonain iltana, ja jättäisi sitä kuvaa ottamatta, olisit chattailematta ja lakkaisit seuraamasta Facebookin yhdentekevää tietotulvaa.
Lately I’ve thought a lot about living in the moment. About sometimes forgetting about all the modern day gadgets and the obligations of social media which somehow enslave us. Why not set your phone down one evening and not take a picture, not chat with anyone and not post or read some trivial information on Facebook.
Elämässä ei ole kyse siitä, että luot hetkiä postataksesi ne vain someen maksimaalisen tykkäysmäärän keräämiseksi, vaan siitä että todella elät niiden hetkien läpi. Älä tee asioita siksi että sinun “pitää”, äläkä tee niitä siksi että some velvoittaa, vaan siksi että sinä haluat.
Life is not about creating moments you can post to social media for the maximum amount of likes, but of actually living through those moments. Don’t do things because you “need” to do them, don’t do stuff because social media expects you to, but because you want to.
Täytyy myöntää että olen kaivannut toiseen kotiini Alaskaan. Koska siellä jos missä koen että aika pysähtyy. Siellä olen kaukana kaikesta ja voin helposti viettää kokonaisen päivän metsässä näkemättä sieluakaan missään. Minulla on myös ikävä ystäviäni, jotka ovat säilyneet läheisinä jo parinkymmenen vuoden ajan. Muutaman viikonlopun aikana sosiaalinen mediani on kuitenkin täyttynyt monenmoisista uutisista rapakon toiselta puolen. Samana viikonloppuna muutamat tutut pariskunnat saman perheen piiristä olivat menneet naimisiin ja kihloihin. Elämä jatkuu sielläkin.
I must admit that I’ve missed my other home in Southeast Alaska. Because there if somewhere I feel like time stands still. In Alaska I can feel distanced from everything and can easily spend a whole day in the woods without seeing another living soul. I also miss my friends, who’ve remained close to me for nearly 20 years already. Over the past few weekends however, my social media has filled up with news from across the pond. During the same weekend, a few couples from the same familiar family had gotten married and gotten engaged. Life goes on there as well.
Lumilautaileva ystäväni Lennon, johon tutustuin jo lukioaikana, ihastelee pientä vesiputousta kädessään tölkki Rainier-olutta, tuttavallisemmin kuitenkin Vitamin R. Lennon meni jokunen vuosi sitten naimisiin parhaan Alaskanystäväni kanssa, sen jälkeen kun he olivat ensin tavanneet minun kauttani eräänä villinä kesänä.
My snowboarding friend Lennon, who I already got to know in high school, admires a little waterfall while drinking a can of Rainier Beer, more commonly known as Vitamin R. A few years ago Lennon got married to my best friend in Alaska, after they had first met through me during one wild summer back in the day.
Keväällä ja kesällä paras paikka auringonlaskuja varten on False Outer Point, Douglasin saaren pohjoiskärjessä. Paikkaa kutsutaan myös nimellä “couch beach”, sillä joillain on tapana tuoda paikalle kokonainen sohva pickupin lavalla, jolla voi sitten rauhassa istuskella ja ihailla vuorten ja saarien taakse laskevaa aurinkoa. Pisaranmallinen saari on nimeltään Spuhn Island, tuttavallisemmin myös Spoon Island, sillä se näyttää hieman ylösalaisin olevalta lusikalta.
In spring and summer the best place for sunsets is False Outer Point, at the northernmost tip of Douglas Island. This place is also called “couch beach”, because some people like to bring over entire couches in the back of their pickups, to then sit comfortably on and admire the sun setting behind the mountains and the islands. That teardrop shaped island is called Spuhn Island, commonly also known as Spoon Island, since it looks a bit like an upside down spoon.
Haastan jokaisen kokeilemaan hetkessä elämistä, ystävistä ja läheisistä nauttimista ja somesta irtaantumista, edes yhdeksi illaksi. Se on tänään agendallani, heti kun pääsen töistä.
I challenge everyone to try to live in the moment, enjoy your friends and loved ones and to disconnect from social media, at least for one night. It is on my agenda today when I get off work.
Deep Red Blues 
Vietin sometonta sunnuntaita tässä taannoin ja se oli aivan älyttömän vapauttavaa! Tänään lupaan lähteä ainakin pienelle retkelle mieheni kanssa ja ihan kokonaan ilman puhelinta. Somettomuus tekee hyvää 🙂 Pitäisi useamminkin viettää niitä hetkiä.
LikeLike
Toi sunnuntai voi olla mulle haastava päivä… mutta somettomat muut päivät on nyt kyllä agendalla.
Ihana Milla! ♥
LikeLike
Tuo neuvo pitäisikin kyllä pitää mielessä, ja palauttaa se sinne tasaisin väliajoin. Ihan juuri Barcelonassa vietetyt neljä päivää olivat itse asiassa varsin vähäsomeiset, koska pääsy wifiin oli vain kämpillä (jossa käytiin lähinnä nukkumassa), mutta normaalissa arjessa sitä on kyllä kaiken aikaa nenä kiinni kännykässä… Aika pöhköä hommaa, tavallaan, mutta on nää some-hommelit toisaalta kyllä aika kivojakin :). Kohtuus kaikessa.
LikeLike
Matkoilla on kyllä tavallaan se helppous, ettei tarvitse olla aina tavoitettavissa ja langalla. Mä yritän olla vapaalla mahdollisimman vähän kiinni kännykässä kun olen liikkeessä ja harrastaessa, sillä mikään ei oo tyhmemmän näköistä kuin toisiin ihmisiin törmäilevät somettajat. 🙂
Kohtuus kaikessa pätee muuten moneen juttuun – se on asia jonka jokaisen pitäisi sisäistää.
LikeLike
Mä olen myös testannut sometonta sunnuntaita pari kertaa ja suosittelen erittäin lämpimästi! Tuntui, että aivotkin lepäsi (ja erityisesti silmät) kun ei ollut jatkuvaa ärsyketulvaa.
LikeLike
Kuten Millallekin kommentoin niin mun tapauksessa sunnuntai ei varmaan onnaa skeittiharrastuksen takia, mutta muina päivinä aamen. Ärsyketulva on jotenkin ollut liian ahdistava ja orjuuttava viime aikoina. Mielessä pyörii "Mitä sit kun ei ole mitään kuvia postattavaks, tai mitään sanottavaa?" Somen ei kuuluisi orjuuttaa näin.
LikeLike
Juu samoja aatteita. 🙂 Sosiaalinen media on vähän niinkuin toinen todellisuus. Välillä mietin aikaa jolloin ei ollut tietokoneita ja telkkareita.. Mitä ne ihmiset silloin teki? Se on ainakin varmaa, että olivat läsnä ja saatavilla niille ihmisille, jotka oli oikeasti lähellä. Kyseenalaistan itse tosi paljon jo ihan omaa bloggaamistani ja aikaa, jonka vietän koneella. Se aika on tavallaan poissa niiltä asioilta, jotka on totta ja koko ajan ympärillä. Meillä oli joskus kerran viikkoon päivä jolloin ei saanut avata konetta tai telkkaria kotona, ehkä pitäisi ottaa se taas viikko ohjelmaan. Bloggaaminen on mulle tapa rentoutua ja tehdä jotain omaa kivaa, mutta välillä haluaisin unohtaa koko kännykän ja tietokoneen ja tehdä ihan vaan kaikkea muuta. Lomalla niin usein teenkin. 🙂
LikeLike
Ihmiset oli enemmän läsnä aivan varmasti. Kauheinta on kun mun liki 70-vuotias äiti tulee kylään ja sitä ei saa irti puhelimesta ei sit millään. Räplää sitä jatkuvasti. Harmittaa jopa et tuli joskus trokattua sille käytetty iPhone… Mun pitää ottaa toi sama ohjelmaan että olis päivä jolloin ei olis somessa… mutta sit siinä käy varmasti just niin, että kun on ollut päivän irti kaikesta ni joku kiireinen asia menee pieleen kun siihen ei reagoikaan heti. Telkkaria mulla ei oo ollu kymmeneen vuoteen, enkä oo suoranaisesti edes kaivannut. Eli jotain fiksua on joskus sentään tullut tehtyä. 🙂
LikeLike
Someton sunnuntai – toimii! Ja olen kyllä muutoinkin samoilla linjoilla. Oma elämä on muuttunut viime kuukausina tosi paljon ja netissä tulee roikuttua aika vähän. Olemmekin sopineet miehen kanssa, että kotona puhelimet sun muut pysyy eteisessä, paitsi tietty jos se soi niin on ihan ok vastata. Aina ei kuitenkaan ole pakko olla tavoitettavissa! Olen myös alkanut taas lukea ja nyt on toinen kirja menossa viikon sisään. Paljon parempaa viihdettä kuin some 🙂
LikeLike
Ymmärrän hyvin. Kyllä se teidän vauva on tärkeämpi kuin se mikä netissä pyörii. Ja kirja kädessä on jotenkin paljon levollisempi olo kuin puhelin kourassa ja mulla on lähes aina joku kirja kesken. Toinen asia on sit se, että pysynkö iltaisin hereillä sitä lukeakseni. 🙂
LikeLike