“Only love is all maroon
Gluey feathers on a flume
Sky is womb and she’s the moon”
Olen oppinut rakastamaan sadetta. Tavallaan oli pakko kun asuin Kaakkois-Alaskassa, jossa sataa jopa 220 päivää vuodessa. Pieni sade ei koskaan tappanut ketään, ja kuten alaskalaiset tapaavat sanoa: ei ole olemassa huonoa säätä, on vain huonoja varusteita.
I’ve learned to love the rain. I sort of had to, when living in Southeast Alaska, where it rains up to 220 days a year. A bit of rain never killed anyone and as Alaskans tend to say: there’s no such thing as bad weather, there’s only bad gear.
Kuten luonto, minäkin tarvitsen sadepäiviä rentoutuakseni ja tunteakseni sitä rauhoittavaa melankoliaa mitä sade tarjoaa. Ajattelin pian sujauttaa kumisaappaat ja sadetakin jalkaan ja suunnata koiran kanssa sateiseen metsään. Mutta ennen sitä tässä hieman kuvia yhdeltä suosikkireiteiltäni Alaskan pääkaupungissa, jossa tapaamme käydä juurikin sateella.
Like the nature, I also need rainy days to relax and to feel that calming melancholy which the rain so aptly provides. Right now I’m about to slip into my rubber boots and my rain jacket and head to the rainy forest with the dog. But before then, here are some pictures from one of my favorite trails in the capital city of Alaska, where we tend to go walking especially when it rains.
Gold Creek Flume Trail kulkee metsän keskellä Gold Creek joen yläpuolella, ja se on paikallisen sähköyhtiön AEL&P:n, eli Alaska Electric Light and Power Companyn ylläpitämä. Flume sai alkunsa vuonna 1893 kun yrityksen esi-isä Willis Thorpe ryhtyi valjastamaan joesta saatavaa voimaa. Nykyään modernimmat keinot pyörittävät kaupungin sähkötuotantoa, mutta välillä niitäkin uhkaavat lumivyöryt, myrskyt, eläimet ja muut luonnon voimat. Joskus joudutaan jopa turvautumaan generaattoreihin ja polttoaineeseen.
The Gold Creek Flume Trail runs through the woods above Gold Creek and it is maintained by the local electrical company, AEL&P, or the Alaska Electric Light and Power Company. The Flume originated in 1893, when the company’s forefather Willis Thorpe started harnessing the power of the creek. Nowadays more modern means run the city’s electricity, but sometimes even they are threatened by avalanches, storms, animals and other powers of nature. Sometimes they even have to resort to generators and burnable fuel.
Osaatko sinäkin löytää kauneutta sateesta?
Can you too find beauty in the rain?
More from Juneau, Alaska
Deep Red Blues 
Beautiful photos, Kea. I miss the green from Juneau! And you can only get green like that when it rains a lot 🙂
LikeLike
Thanks Cara. I miss the green of Juneau too. Every day. I wish I could just hop in the car and drive out to Sandy Beach, the Flume or Outer Point for some relaxation in the woods or the nature. 🙂
LikeLike
Noista kuvista tulee sellainen fiilis, että tuolla voisin asua. 🙂 Olen alkanut myös nauttia sateisista päivistä ja retkistä. Ihanan kotoisen näköistä ja tuo kappale sopii ihanasti näihin kuviin. 🙂 Piti rullailla kuvat moneen kertaan ja ihan kuin olisin hetken ollut tuolla itse.
LikeLike
Haha. Niin mäkin voisin helposti asua. 😉 Tänään oli niin kaunista ja sateista ulkona aamulla kun lähdin töihin että olis ollu ihana jäädä hetkeks peiton alle juomaan teetä ja sit suunnata koiran kanssa metsään.
Ihana että tykkäsit. Tuo biisi on ollu jo vuosia sellanen suosikki tunnelmanluoja…
LikeLike
Ihan mieletön reitti ja mitkä värit ❤ Sää on tosiaankin pukeutumisesta kiinni!
LikeLike
Nimenomaan, mä rakastan mun kumisaappaita ja voisin pitää niitä joka päivä. Kiitos Elina. 🙂
LikeLike
Norjassa eletään saman sanonnan mukaan, syystäkin 🙂 Erään San Diegossa vietetyn aurinkoisen ja pilvettömän kesän jälkeen en kaivannut mitään niin kuin sadetta. Onneksi asuin silloin vielä Irlannissa ja sitä tuli taivaalta tasaiseen tahtiin. Kauniita kuvia taas kerran!
LikeLike
Muistan kun lähdin viime kesänä täältä sateisesta Suomesta Alaskaan oli sade siellä jotenkin niin paljon paremman tuntuista. Ehkä sekin oli vain mielikuva ja asenteesta kiinni, kyllä norjalaiset, irlantilaiset ja alaskalaiset varmasti tajuu just mistä on kyse. Kiitos Satu. 🙂
LikeLike
Heh, pikkuisen näyttää kivemmalta lenkkireitiltä kuin omani täällä Suomen kamaralla. Todella upean näköistä, ja mikä sanoinkuvaamaton vehreys.
LikeLike
Hahah, kiitos. Kyllä noi kelpais mulle päivittäiseks lenkkimaisemiks edellenkin. 🙂
LikeLike
Sade on muuten jännä juttu. Se on asia, jota ihmiset yleensä inhoavat mutta koen itse että se on jotenkin hyvin rauhoittava juttu. Ja se fiilis sateen jälkeen kun pääsee taas ulos, se on ihanaa. Alaskalaiset ovat oikeassa, se sade on myös varustelykysymys. 🙂
LikeLike
Oon niin samaa mieltä. Sade todella rauhoittaa ja mä todella tykkään mun sadevarusteista myös, joten vois sataa useamminkin. 🙂
LikeLike
Sade tosiaan rauhoittaa ja välillä sitä tarvitsee osatakseen pysähtyä. Sateen jälkeen ilma on raikas ja silloin on parasta lähteä metsään hengittelemään. Kauniita, vihreitä ja vehreitä kuvia. Kyllä se Alaska on kaunis!
LikeLike
Mä olin just maantantaina ulkona skeittaamassa sillan alla kun satoi kaatamalla ja olihan ilmassa happea ihanasti. Oli todella raikas ja hyvä olo jälkikäteen! Ja kiitos Laura. 🙂
LikeLike
Voi vuffe ❤ Mä oon samoilla linjoilla, ei sade nyt niin kovin paha juttu ole, mä oikeastaan rakastan sadetta! En ehkä tota 220 päivää vuodessa, mutta välillä se vaan on ihanan raikas ja saa luonnon kukkimaan!
LikeLike
No pakko myöntää että siinä vaiheessa kun heinäkuussa on satanu joka ikinen päivä voi hieman alkaa kypsyttämään, mutta muuten kyllä tykkään! 🙂
LikeLike
Siis mä en kestä! Rakastan metsän vihreää väriä ja se on aina ollut lempivärini. Nämä kuvat ovat niin upeita. Voi mikä tunnelma näistä välittyi. Sateen ropina on muuten yksi maailman rauhoittavimmista äänistä. Katsoin nuo kuvat kyllä monesti läpi 🙂
LikeLike
Vihreä ja turkoosi on myös mun lempivärejä. 🙂 Kiitos Jenna, sun kommentit on aina niin ihania.
LikeLike
Oi sade, sitä on ollut viime aikoina aivan liian vähän! Ollaan valittu liian kuivia ja kuumia maita tälle reissulle 🙂 Mutta eiköhän Suomessa saada taas sadepäiviä joina voi hyvällä omatunnolla käpertyä sohvan kulmaan lueskelemaan. Tässä tuli oikein ikävä syksyisiä mökkireissuja, jolloin sade hakkaa ikkunaan ja sisällä on mukavan lämpöistä… Ja sitten kun sade hiukan hiljenee voi heittää sadekamat päälle ja suunnata uskomattoman vihreään metsään samoilemaan.
LikeLike
Hih, on siinä lämpimässä ja kuivassakin puolensa mutta kivointa on jos on vähän vaihtelua. Metsässä samoilu sadevermeissä on kyllä yks parhaimmista jutuista munkin mielestä. Sen jälkeen kun ottaa sohvannurkassa kupin teetä niin avot, johan on täydellinen olo!
LikeLike
Kyllä muuten vihreydestä huomaa, että vettä tulee tarpeeksi! Ihanan raikkaan näköistä!
LikeLike
Haha. Juu, tuolla ei kyllä sateessa säästellä. 🙂
LikeLike
Nämä sinun kuvasi ovat niin upeita, voisin katsella niitä vaikka kuinka kauan! Itsekkin olen huomannu sateen raikastavan vaikutuksen: sateen jälkeen kaikki tuntuu jotenkin niin puhtaalta ja luontokin on jotenkin rauhallisempi. Sadetta on niin rauhoittava kuunnella, ja tykkään kuunnella ja katsella myös ukkosta!
LikeLike
Kiitos Matu, niin ihana kommentti. Luonto on kyllä todella rauhallinen sateen jälkeen. Ihan niinkuin happisäiliö olisi avattu ja laskettu valloilleen maahan.Ja ukkonen on muuten jännä juttu, tykkään siitäkin paljon mutta harvemmin sitä pääsen kokemaan. Alaskassa ei oikeastaan koskaan ukkosta, siellä sade on vain aika tasasta koko ajan. Suomessa nautin ukkosesta suunnattomasti kun sellanen joskus kesäisin koittaa!
LikeLike
Paras fiilis, jonka tiedän on istua hiljaa mökin kuistilla ja kuunnella kun sade ropisee peltikattoon. Jos avaa silmät, ei ole ihan varma missä sade loppuu ja meri alkaa.
Sinun blogi on toiminut meikäläiselle monesti inspiraationa ja innoittanut muistelemaan asioita, jotka ovat nyt juuri niin kaukana, vaikkei kirjoituksesi niihin suoranaisesti liittyisikään. Kiitos siis niin muistomatkailuista kuin henkeäsalpaavista kuvistasi.
LikeLike
Tuo sateen ropina on ihana ääni. Alaskassa tykkään herätä aamuisin siihen ropinaan ja vesitasojen huminaan.
Ihanasti sanoit inspiraation tarjoamisesta. Sitä kai tässä yritetäänkin tehdä, sillä ei nämä mun tekstit nyt mitään fakta- tai mielipidekirjoituksia suoranaisesti koskaan olekaan. Kiitos siis siitä, tämä kommentti merkkasi mulle paljon. ♥
LikeLike
Niin kaunista, niin kaunista! Nyt harmittaa, että sunnuntain sateessa jäin kotiin koko päiväksi, olisi pitänyt lähteä ulos kuvaamaan ja nauttimaan sateen raikastamasta kaupungista.
LikeLike
No mutta sateessa on myös kiva vain jäädä kotiinkin fiilistelemään. Joskus tarvitsee niitä rokulipäiviä. 🙂
LikeLike
Käsittämättömän ihania kuvia! Niin vihreitä! Tekee mieli lähteä tuonne samoilemaan……..
LikeLike
Niin munkin. Pakko päästä pian taas metsään. 🙂 Kiitos Sari!
LikeLike
Mä oon vissiin sen verran kermapeppu, että vaikka nautinkin sadesäästä neljän seinän sisältä käsin, ulkoilut jää useimmiten sateella väliin. Nuo retkeilumaisemat on kyllä sen verran upeat sadesääkkäkin että mitä jottei, kunhan vain olis ne varusteet kunnossa. Tuo Töölönlahden lenkki ei kyllä ihan vedä vertoja…
LikeLike
Hih, no kieltämättä tulee käytyä harvemmin Töölönlahdella. Mustikkamaalle meen kuitenkin usein kelistä riippumatta! 🙂
LikeLike
When I moved to San Francisco, I learned to love fog. Now I love fog in general for photography. : ) Beautiful photos and nature you have here!
LikeLike
Fog is awesome for photography. Thanks Nadya! 🙂
LikeLike
Heh, juuri sitä olen monasti sanonut – ei ole vääriä kelejä, on vain vääriä varusteita. Täytyy silti myöntää että aika mielummin liikun luonnossa hyvän sään aikana. Täällä Milford Soundsissa, missä juuri nyt ollaan sataa kuulemma 180 päivää vuodesta. Siihen nähden aika hyvin että kaksi kolmesta päivästä on ollut aurinkoa ja vain muutama pieni pilvenhattara sinisellä taivaalla.
Kuvat on muuten superhienoja! ❤
LikeLike
Kiitos! En pistäisi pahakseni matkaa Milford Soundiin, kelistä riippumatta. 🙂
LikeLike
En tosiaan tiennyt tällaista faktaa Alaskan sademääristä. Ei ehkä olis ihan mun paikka asustella. Sade on yleensä hirmu kuvauksellista ja nääkin otokset on mielettömän hienoja <3. Mutta muuten en sateesta niin välitä – mua kun yleensä ahdistaa harmaus ihan hirveesti. Tosin täällä Kalliossa sade puhdistaa ilmaa kivasti, että kyllä sitäkin tarvitaan :D.
LikeLike
No ei sentään koko Alaskassa sada näin rankasti. Sademetsäalue ulottuu Oregonista lähes koko rannikon matkan ylös Tongassin kansallismetsään, jossa Juneaukin sijaitsee. Alaskan keskiosissa pohjoisemmassa on jo ihan eri meininki. 🙂
Ja kiitos Mirka! Mä tykkään kyllä siitä että täällä Kalliossa sataa, huuhtoo pissat ja muut ainakin hetkeks pois nurkista. 😉
LikeLike
Onpa kivan näköinen metsäseikkailu, ja ihan terve muistutus siitä että aina ei todellakaan tarvi olla kukkia ja aurinkoa ollakseen upea keli. Tää ainakin näyttää ihan mahtavalta, ja tuon (ehkä vähän turhankin tutun) märän tunnelman voi aistia aika mainiosti kuvien välityksellä!
LikeLike
Hih. Juu tämä metsäseikkailu löytyy niin läheltä Juneaun keskustaa, ettei kauas tarvitse mennä. Tämä on juuri niitä päiviä varten kun muualla aukeilla alueilla on niin märkää/tuulista että tarvitsee hieman suojaa. 🙂
LikeLike
Enpä tiennyt, että Alaskassa sataa noin paljon! Mutta jaan kyllä ajatuksen siitä, että oikeilla varusteilla huonoa säätä ei olekaan. Välillä Suomessakin tuntuu siltä, että viikkoihin voisi poistua ulos, jos ajattelisi toisin. Kauniita kuvia 🙂
LikeLike
Kuten Mirkallekin sanoin niin koko Alaskassa ei suinkaan sada ihan noin paljoa. Etelässä on ihan eri ilmasto kuin muualla osavaltiossa… onhan se monikertaisesti esim. Suomen kokoinen alue. Alaskan eteläkärjestä toiseen päähän on muuten yhtä pitkä matka kuin Yhdysvaltojen itärannikolta länsirannikolle, joten muutamaan kertaan ehtii tuo ilmasto vaihtua. 🙂
Kiitos Arja!
LikeLike
Jotenkin näissä kuvissa oli jotenkin niin sun blogin fiilistä ettei tosikaan. Tuo sade, sumu, metsä ja vehreys on niin Keaa! Ja kyllä. Ihan totta se on, että sade on vain pukeutumiskysymys.
LikeLike
Hah. No sitähän se on. Siihen oon kasvanu ja siihen oon tottunu. Mutta onhan se kiva että aurinkokin joskus paistaa. Silloin sitä osaa arvostaa enemmän! 🙂
LikeLike
Sää olet Kea kyllä mun idoli, siihen mitä tulee näiden säiden hyväksymisessä 🙂 Valehtelen nimittäin jos väitän että pitäisin sateesta… Mutta on ihan totta, että se on asenne- ja vaatetuskysymys 😉 Teltassa on kyllä ihanaa nukkua kun sade ropisee kattoon… Ja kyllähän luonto sadetta tarvitsee, kuten nyt esimerkiksi täällä Kaliforniassa kaivataan sadetta.
LikeLike
Joskus harmittaa se että pitää mennä johonkin eikä ole ihan hyväksyttävää laittaa kumisaappaita jalkaan. Voisin nimittäin kulkea niissä useamminkin. 🙂 Ainoa syy miksi en tykkää sateesta täällä Suomessa on keväisin ja kesäisin se, että sillon ei pääse skeittaamaan kun hallit on jo kiinni. Täytyy vaan odotella asfaltin ja betonin kuivumista. 🙂
Kaliforniaan todella toivoisin sadetta. Ne voisivat Alaskasta helposti lähettää osan sinne rannikon eteläosiin eikä sillonkaan olis sateesta puutetta… 😀
LikeLike