“The raven who flies through the desert skies
Is wiser than you or me
The birds have a peace, the stillness a sleeve
And the Desert Raven he has poetry”

Tänään tajusin sen. Tämä taitaa olla viimeinen julkaisukelpoinen postaukseni viime kesän reissuilta. Viimeisenä muttei suinkaan vähäisimpänä olemme päätyneet erämaahan. Ja jos tarkemmin selitetään tätä nimenomaista erämaata, niin täällä jos missään sanonta “Huitsin Nevada” sopi kuin nyrkki silmään kun ajoimme Luoteis-Nevadan tyhjyyden läpi. Oli vain tietä, taivasta ja tyhjyyttä.

Today I realized it. This is the last publishable post from my travels last summer. Last, but not least we have ended up in the desert. In Finnish there’s a very fitting saying “Huitsin Nevada” which roughly translates to the middle of nowhere. That’s how we felt when we were driving through the nothingness that is Northwest Nevada. There was just the road, the sky and the emptiness.

Erämaa on kuitenkin hyvin mielenkiintoinen kun sitä katsoo pintaa syvemmältä ja mikä parasta, kun edessä on paljon tyhjää näkee yhtäkkiä paljon pidemmälle kuin sitä luulisi. Tällä hetkellä tuntuu elämässänikin juuri siltä.

The desert is actually quite interesting though when you look at it closer up and what’s best, when there’s a big void ahead of you, you can actually see much further than you’d think. It actually feels exactly the same in my life right now.

Tie on avoin ja kaikkea uutta ja mielenkiintoista on tiedossa. En vielä tiedä tarkalleen mitä, mutta odotan innolla mitä tuleman pitää, sillä pilvien, sateen ja sinisen taivaan lisäksi horisontissa siintää sateenkaari jos toinenkin.

The road is wide open and all kinds of new and interesting things are on their way. I don’t exactly know what awaits me, but I’m eagerly anticipating it, since I can even see a few rainbows amidst the clouds, the rain and the blue sky.

Olimme tänä heinäkuisena päivänä heränneet hieman ennen neljää ja ajaneet aamuyön hiljaisina tunteina Crater Lakelle. Ihasteltuamme auringonnousua ja kierrettyämme kraaterin ympäri lähdimme ajamaan läpi erämaan kohti Winnemuccaa.

We had awoken in the wee hours of the morning on this day in July and driven to Crater Lake in the silence of the dawn. After we’d admired the gorgeous sunrise and had driven around the crater, we headed out through the desert towards Winnemucca.

Olin jotenkin ajatellut, että tämä olisi ollut reissun rankimpia päiviä, mutta tämä keikka osoittautuikin ihan iisiksi jutuksi. Erämaa oli yllättävän upea.

I had anticipated this to be one of the rougher days of our trip, but as it turns out, it was quite leisurely instead. The desert was surprisingly spectacular.

Saavuimme Winnemuccaan illansuussa. Olimme toki Nevadassa ja valomainokset vilkkuivat, mutta tunnelma oli silti aivan erilainen kuin Vegasissa. Täällä ei ollut mitään fiiniä, ei suihkulähteitä ja marmoria. Lähinnä täällä oli pickupeja, BBQ-ravintoloita, peliautomaatteja, ahavoituneita miehiä punaisissa henkseleissään baarin laidalla, lihavia mammoja pelipöytien äärellä ja paikallisia katsomassa urheilua kasinon suojassa. Joka paikassa haisi tupakka ja kokolattiamatto. Ja minä pidin juurikin tästä kotikutoisuudesta. Se oli aitoa Amerikkaa mitä parhaimmillaan.

We arrived in Winnemucca in the evening. We were of course in Nevada and the neon signs were blinking, but the atmosphere was completely different from Vegas. There was nothing fancy about this joint, no fountains, no marble. Mostly pickups, BBQ joints, slot machines, weathered men in their red suspenders by the bar, ladies in their moo moos by the black jack tables and locals watching sports in the privacy of the casino. It smelled like cigarettes and wall-to-wall carpeting all over. And I enjoyed this homespun feeling of it. It was everyday America at its best.

Onko Nevada teille tuttu osavaltio jostain muualtakin päin kuin Las Vegasin loisteesta? Minulla on röykkiöittäin kuvia Thaimaasta julkaisematta, mutta jotenkin en koe niiden istuvan tähän vuodenaikaan lainkaan. Taidankin säästää ne toiseen ajankohtaan ja kirjoitella lähiaikoina jostakin muusta. Onko teillä postaustoiveita?

Are you familiar with the state of Nevada from somewhere else than the luxury of Las Vegas? I have a bunch of unpublished pictures from Thailand, but somehow I don’t feel like they would fit into this season at all. I think I might just hold onto them for a bit longer and write about other things for now. Do you have any requests?