Devils Tower

The true way is the middle one, halfway between deserving a place and pushing oneself into it.

— Baltasar Gracián

Viime aikoina olen ajatellut paljon. Hyvin paljon. Eniten ehkä ihmissuhteita, mikä motivoi meitä ja mikä elämässä on tärkeää. Mikä saa meidät tuntemaan itsemme ehjiksi, täydellisiksi ja arvostetuiksi yksilöinä. Miten se miten kohtelet ihmissuhteissasi muita on se mikä määrittää sinua. Kyky löytää vaikeissa asioissa kompromisseja on usein helpommin sanottu kuin tehty. Kuinka tärkeää onkaan pystyä kertomaan muille miltä itsestä oikeasti tuntuu loukkaamatta heitä samalla. Kuinka tärkeää onkaan kertoa muille kuinka paljon heistä välittääkään ja kuinka kiitollisuudesta pitäisi puhua enemmän. Kuinka tärkeää onkaan omata elämässään ihmisiä jotka välittävät sinusta, ja ennen kaikkea kuinka tärkeää onkaan välittää muista ja kunnioittaa heitä. Ja löytää ihmisiä joihin voi oikeasti luottaa. Sosiaalisen median aikakaudella itsekkyydestä on tullut sukupolvemme vitsaus. Yleinen ajatteltapa vaikuttaa nykyään olevan “mulle toi, tätä lisää. Minä, mä, minäitse.” Mitäpä jos edes yhden päivän jokainen laittaisi hyvän kiertämään. Kiittäminen ja muiden arvostaminen on nykyään harvinaista herkkua. “Kiitos, rakastan sinua, välitän sinusta, toivottavasti voit paremmin ja voit aina luottaa muhun”, ovat asioita joita jokaisen pitäisi kuulla useammin.

Lately I’ve thought about a lot. A whole lot. Mostly about human relationships, what makes us tick and what’s important in life.  What makes us feel complete, whole and valued as individuals. How where you position yourself in your relationships with others is what defines you. Your ability to find a middle ground in things is often easier said than done. How important it is to tell others how you feel without making them feel bad in the process. How important it is to tell others how much you care about them and how thankful you are before it’s too late. How important it is to have people who care about you, and most of all – how important it is to care about others and give them the respect, love and caring they deserve. Finding people you can truly trust. In the age of social media, selfishness has become the plague of our generation. The general thought seems to be “more for me, more of everything. Me, me, me, me.” How about for even one day, consider spreading the love. Giving thanks and showing appreciation to others is a rare treat nowadays. “Thank you, I love you, I care about you, hope you feel better and you can always count on me” are things everyone should hear more often. 

Untitled

Muihin luottaminen ja oman kohtalon asettaminen toisten käsiin ja muiden päätösten varaan ovat asioita joita kiipeily vaatii. Kallioilla köyden varassa roikkuminen vaatii luottamusta. Kun pääsimme todistamaan tätä uskomatonta kiipeilyä Wyomingin ikonisella Devils Towerilla, en voinut olla ajattelematta, että 1) en voisi ikinä tehdä tuota, 2) miten voisin ikinä luottaa kehenkään noin, 3) omfg. miten ne tuon tekevät?

Counting on others and trusting your life in the hands and the actions of other people is something rock climbing essentially requires. Dangling on a rope on a cliff requires extreme trust. As we witnessed this incredible climb on the face of Wyoming’s iconic Devils Tower, I couldn’t help but think that 1) I could never do that, 2) how could I ever trust anyone like that, 3) omfg. how on earth do they do that?

Untitled

Yrittäkääpä löytää kaikki kuvien kiipeilijät. Kuin seitin varassa  he olivat jotenkin kaikki yhteydessä toisiinsa. Köysien välityksellä, täydellä luottamuksella.

Try to find all the climbers in these pictures. Like an intricate web they were all somehow connected. Connected by rope. Connected by trust.

Untitled

Luottamusta siihen että kanssakiipeilijäsi varmistavat sinua ja pitävät köydestäsi kiinni jos kaikki muu pettää. Kaikesta muusta riippumatta.

Trust that your co-climbers will secure you and hold on to your rope if all else fails. Trust that they will be there no matter what.

UntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitled

Tämä mahdollinen tulivuoren jäännös oli aikanaan pyhä paikka alueen natiiveille, jotka asuttivat aluetta satoja vuosia ennen kuin tästä tuli kansallismonumentti vuonna 1906. Jotkut haluaisivat että monumentti nimettäisiin uudelleen alkuperäisen nimensä mukaisesti, Bear’s Lodge, väärinymmärretyn Devils Towerin sijaan. Kuten aina kun kyseessä on intiaanialue, on tätäkin muodostelmaa varjostanut ristiriitaisuus. Tämä oli toinen vierailuni tällä Wyomingin ihmeellä ja minusta se oli edelleenkin yhtä vaikuttava tällä toisellakin kertaa nähtynä.

This possible remnant of an old volcano used to be a sacred place for the natives that lived here hundreds of years before it became a National Monument in 1906. Some argue that it should be renamed after its original native name Bear’s Lodge, instead of the originally misinterpreted name Devils Tower. As always with lands originally inhabited by native tribes, this magnificent formation hasn’t been void of controversy either. This was my second visit to this wonder of Wyoming and I found it equally impressive, even this second time around. 

UntitledUntitledUntitledUntitledUntitledUntitled

Tämän postauksen myötä haastan teistä jokaisen sanomaan jollekin ystävälle, rakkaalle tai perheenjäsenelle että välitätte heistä tai kertomaan heille että arvostatte heitä. Tekemään jonkin epäitsekkään teon joka hyödyttää jotakuta muuta, ja ei ole teiltä itseltänne pois, vaan antaa molemmille osapuolille jotakin hyvää.

With this post I want to encourange you all to tell your friend, your loved one or a family member that you care about them or that you really appreciate them. To do one selfless thing that benefits someone else. Something that will not take anything away from you, but will bring more goodness to the both of you.

ROAD TRIP FACTS

Day 2, part 2

Badlands National Park, SD – Devils Tower, WY

Distance: 187 miles, 2 hours 45 min

Total distance driven: 595 miles

ROAD TRIP FAKTOJA

Päivä 2, osa 2

Badlands National Park, SD – Devils Tower, WY

Ajomatka: 187 mailia, 2 tuntia 45 min

Yhteensä ajettu: 595 mailia


Ajattelin itsekin laittaa hyvän kiertämään nyt saman tien. Eli jos teitä tulevana viikonloppuna kiinnostavat Ski/Board/DigiExpot, olen saanut kunnian arpoa yhden lippupaketin 2:lle. Osallistuaksesi arvontaan kommentoi tähän postaukseen ja muista laittaa sähköpostisi sille osoitettuun kenttään. Ilmoitan voittajalle s-postilla huomenna klo 12 mennessä. Pidäthän siis meiliäsi huomenna silmällä niin voimme sopia yksityiskohdista hyvissä ajoin ennen perjantaita! 

 

14 thoughts on “Devils Tower

  1. Hyvin sanottu siellä melkein naapurissa. Mä voin ainakin heti kättelyssä sanoo, että oon arvostanut näitä viime viikkoja sun kanssa. Kun saa puhuu ja olla vaan. Eipä sitä aina tarvitse mitään erityistä ohjelmaa, että voi olla ystävä toiselle. Kiitos siis siitä. Ps. en osallistu arvontaan 😀

    Like

  2. Hyvä Kea! Tykkään näiden sun viimeaikaisten postausten tyylistä, kun oot jokaiseen juttuun linkittänyt just jonkun syvällisemmän ajatuksen, eikä pelkkää reissuhehkutusta / infoa. Tuo mesta näyttää ihan utopistiselta. Miten tuolla Jenkeissä onkaan niin paljon paikkoja, joista en oo ikinä kuullutkaan, ja jotka onkin sitten näin ihmeellisiä! Uskomaton luottamus saa todellakin olla noilla kiipeilijöillä tuolla. Tihrustin tuota yhtä kuvaa aika pitkään ja oon melko varma, etten löytäny kaikkia kiipeilijöitä siitä. Saat sit osoittaa ne mulle, kun tuun käymään tässä joku päivä 🙂

    Ps. Laitoin sulle kans yhden haasteen mun uusimpaan postaukseen, mut se oli vähän ex tempore -juttu muutenkin et ei tartte ottaa ressiä siihen vastaamisesta! 🙂

    Like

    1. Kiitos Laura. Jotenkin ei oo ollu sellanen hehkutusfiilis. Lähinnä on vaan tyytyväinen ja levollinen olo näitä juttuja kirjoittaessa ja kuvia kattoessa. Oli meinaan niin upeita paikkoja että!

      Like

  3. Toi on kans niin mielettömännäköinen paikka! Mukavia aatoksia tässä postauksessa. Välillä sitä itsekin havahtuu siihen, että pitäisi useammin olla läsnä niille läheisille. 🙂 Koitahan parannella jalkasi, katselin että olit aika pahasti satuttanut sen!

    Like

    1. Kiitos tsempeistä. Kohta olen jo entistä ehompi jalkani kanssa. 🙂

      Ja kiitos kivasta kommentista. Täytyy yrittää useammin pukea sanoiksi sitä mitä mielessä pyörii… 🙂

      Like

  4. Mä antaisin sun kuvata kaikki maailman majakat ennen mua, koska tiedän miten paljon niitä rakastat.

    Ja sit mä kuvaisin sut niiden juurella. Silleen, et sun hymy olis niin iso, ettei se mahtuis mukaan.

    Komppasn myös Lauraa tekstin syvyydestä! Kiitos tästä.

    Like

    1. Hih. Majakkajuttuja onkin jo vähän ikävä. Ehkä taas ens keväänä tai kesällä pääsis maailman majakoille…

      Kiitos itsellesi ihanasta kommentista!

      Like

Leave a comment