“We travel not to escape life, but for life not to escape us.”
Uskon siihen että asiat tapahtuu syystä, uskon intuitioon ja mututuntumaan. Tämä pätee myös matkailuun. Nuorempana matkustin uusiin paikkoihin paljon herkemmin. Kuitenkin mitä vanhemmaksi tulen, tiedän hyvin tarkkaan mitä haluan nähdä ja kokea. Mututuntumani on aina kertonut minulle etten tunne oloani kotoisaksi väkijoukoissa ja suurissa kaupungeissa, ja ehkä siksi esim. Aasia ei ole niin kiinnostellut. Viime vuonna vierailin siellä ensi kertaa. Thaimaa ei ehkä olisi ollut ensisijainen valintani, mutta päätin silti lähteä. Vaikka nautin suuresti lomastani, oli paikka loppupeleissä juuri sellainen kuin mututuntumani oli minulle kertonutkin. Laura haastoi taannoin kertomaan miksi matkustan. En koe tarpeelliseksi paeta jokapäiväistä elämääni. Olen tehnyt elämästäni sellaisen josta nautin joka päivä. En siis koe tarvitsevani pakoa arjesta. Mutta palava halu suunnitella uutta, kokea ja tutkia uusia paikkoja joista tiedän pitäväni tulevat yhä edelleen viemään minua maailmalle.
I believe in signs, intuition, gut feelings. This also applies to my way of traveling. When I was younger I used to travel to new places and cultures with ease. Though the older I get, the better I know what I prefer to see and what I prefer to experience. My gut has for instance always told me that I’m not comfortable in crowds and big cities and perhaps for that reason I’ve never been keen on Asia for example. A year ago was my first visit on that continent. Thailand would perhaps not have been my first choice, but I decided to give it a go anyway. Even if I greatly enjoyed my vacation, my conclusion was that it was exactly what my gut told me it would be and that intuition had ultimately told me how I’d come to feel about it. I don’t see the need to travel to escape my every day grind. I have made my life into something I enjoy every day. I don’t need getaways per say. But the yearning to plan new things, to experience and to explore new places I know I will come to love will always keep me traveling.
Matkustaminen on minulle oikeastaan tapa jonka olen oppinut lapsuudessani vanhemmiltani. Matkustimme lukuisia kertoja vuodessa, mutta ollessani yksitoistavuotias en ollut vielä kertaakaan käynyt aurinkolomalla, ja se kertonee matkamieltymyksistäni yhä tänäkin päivänä. Ensimmäiset aurinkomatkani olivat ystävän perheen matkassa Kanarialle ja heti sen jälkeen isäni kanssa Floridaan. AFS vaihto-oppilasvuosi Alaskassa sinetöi kuitenkin kohtaloni lopullisesti. Tätä halusin nähdä lisää. Vuoria ja viileitä maisemia.
Loppupeleissä uskon, että jokainen matkustaa niihin paikkoihin ja niistä syistä jotka heihin vetoaa. Niihin paikkoihin joihin intuitio, mahdollisuus tai olosuhteet vievät. Kaikkien ei tarvitse tehdä kaikkea ja nähdä kaikkia samoja paikkoja. Eikä pidä. Jokaiselle jotakin.
Tämä Tipi Village oli minulle unelmien täyttymys ja halusin tänne siitä hetkestä kun ensimmäisen kerran löysin sen erään blogin kautta. Intiaanit ja heidän kulttuurinsa ovat kiinnostaneet Alaskan ajoilta asti, ja kunnioitan natiivien perinteitä ja kulttuureita suuresti. Ehkäpä sieluni on liikkunut heidän seurassaan edellisessä elämässä. Tälläisiä ainutlaatuisia paikkoja varten minä matkustan.
Traveling is just a way of life that I learned from my parents early on. We used to travel several times a year, but when I was eleven years old I had still never been on a beach vacation and that might tell you something about me as a traveler still to this day. My first beach getaways were a trip to the Canary Islands with a friend’s family and shortly after that to Florida with my dad. But my year as an AFS exchange student in Alaska sealed the deal for me. This is what I wanted to see more of. Mountains and cool landscapes.
Ultimately I believe people for the reasons and to the places that ring true to them. The places where intuition, opportunity or circumstance take you. Everyone doesn’t have to do everything and see the exact same places. And they shouldn’t. To each their own.
This Tipi Village was like a dream come true for me, I’d wanted to come here since I first found it through a blog. Native Americans and their culture have interested me since I first landed in Alaska and I highly respect the native traditions and cultures. Somehow it feels like perhaps my soul has roamed among them in a previous life. Unique places like this are the reason I keep on traveling.
Tipi Villagesta ja mahdollisuudesta yöpyä täällä lisää seuraavassa postauksessa. Stay tuned!
More about this Tipi Village and the opportunity to stay here coming up soon. Stay tuned!
Olipa kovin samaistuttavaa tekstiä, ja näin "intiaanisukuisena" nämä tällaiset maisemat varsinkin kiehtovat. Tämä sun blogi ylipäätänsä on saanut meikäläisen ihan täpinöihin jenkkilän suhteen, kiitos siitä! Pitää jossain vaiheessa itsekin sinne päin maailmaa päästä, vielä kun jostain saisi edes kuukauden verran vapaata että moista voisi edes suunnitella..
Mitä muuten suosittelisit ensikertalaiselle jenkkien suhteen? On aika tuskaisaa, kun kaikki mahdollinen kiinnostaa – niin Alaskassa piipahtaminen, eräjormailu kuin kaiken sen kitschikkään rantaelonkin kokeminen. Tässä ei osaa siis yhtään edes ajatella, että mikä olisi hyvä tapa aloittaa! 😀
LikeLike
Kiva kuulla. Mietin joskus että onko mussa jotain vikaa kun en halua asua hienoissa hotelleissa ja käydä rannoilla ja suurissa kaupungeissa. Mutta kyllä se niin on että jokaiselle jotakin.
Sun pitää ehdottomasti joskus päästä. Jos ekakertalaiselle suosittelisin jotain Jenkeissä niin ehkä se Kalifornia on kuitenkin se monipuolisin paikka. Losin, San Franin ja rannikon lisäks kannattaa ehdottomasti pistäytyä sisämaassa, vaikka Yosemite, Joshua Tree jne. Grand Canyonkään ei ole kaukana! Kaikissa niissä vois helposti jormailla menemään… 🙂
LikeLike
No todellakin! Antaa hengen johdattaa ja sua se on näemmä johdattanut ihan mielettömiin paikkoihin 🙂
LikeLike
Kiitos Tiina! Henki on johdattanut moniin paikkoihin joista aina unelmoin lapsena ja joihin onneksi olen aikuisella iällä päässyt matkustamaan. Ekana nyt ehkä tietty se Alaska. 🙂
LikeLike