En ole laisinkaan uskonnollinen ihminen, mutta uskon ehdottomasti jonkinlaiseen jumalaiseen johdatukseen. Luulen että jokin korkeampi voima ohjaa elämäämme, ja että asiat tapahtuvat syystä. Elämässä on hetkiä jotka kulkevat ikuisesti mukanasi. Joskus sen tajuaa siinä ja silloin kun se tapahtuu, ja joskus vasta myöhemmin tajuaa jonkin kokemuksen olleen unohtumaton. Olin taannoin tapaamassa sairasta ystävääni, joka oli niin iloinen nähdessään minut, että hän halasi minua tiukasti ja kuiskasi korvaani kuinka iloinen hän oli siitä että kohtalo on joskus johdattanut meidät yhteen. Siinä hetkessä minun piti hetkeksi sulkea silmäni ja tallentaa tunteeni henkiselle kovalevylle muistaakseni sen ikuisesti. Se hetki oli täynnä kiitollisuutta, ääretöntä onnea, mutta myös suunnatonta surua hänen sairautensa vuoksi. Sellainen katkeransuloinen pilkahdus siihen mitä voisi olla, jos asiat olisivat toisin, mutta ei sitten kuitenkaan.

I’m not at all a religious person, but I definitely believe in some sort of divine providence. I think that some higher power guides us in our lives and that things happen for a reason. There are moments in life that will stay with you forever. Sometimes it’ll hit you right then and there when it’s actually happening and sometimes you’ll only later on come to think of it as an unforgettable experience. Recently I visited a sick friend, who was so happy to see me, that they pressed me tight in their arms and whispered in my ear how fortunate we had been to have once been brought together by destiny. In that moment I had to close my eyes for an instant and save the moment to my mental hard drive for future reference. That moment was full of gratitude, infinite joy, but also immense sadness due to their illness. It was one of those bittersweet glimpses into what could have been if things were differently, or not.

Kirjoitin taannoin postauksen siitä miten henget ovat johdattaneet minua tiettyihin paikkoihin, ja Kanadan Jasperissa sain konkreettisesti kokea kuinka jokin näkymätön luonnonvoima ohjasi tapahtumia. Ystävystyin nimittäin Maligne Lakella meloessa lintuun, jonka nimesin Kanadan kuukkeliksi. Illalla meloimme Lauran kanssa Maligne Laken leiripaikaltamme Fisherman’s Baysta Spirit Islandille tutkimaan paikkoja. Rannalla minua seurasi pikkuruinen lintu. Juttelin sille niitä näitä ja vilkutin sille hyvästit lähtiessämme melomaan takaisin leiripaikallemme. Seuraavana aamuna palasimme ihailemaan auringonnousua, ja kappas – siellähän uskollinen ystäväni oli edelleen toivottamassa minut tervetulleeksi. Oleilimme rannalla muutamia tunteja ja lähdimme siitä vielä melomaan järveä hieman pidemmälle. Pysähdyimme henkeäsalpaaviin maisemiin ja otin sadetakin pelastusliivin alta pois. Yhtäkkiä päähäni laskeutui pieni lintu. Kukas muukaan kuin kuukkelini, joka oli seurannut minua yli kilometrin matkan poispäin Spirit Islandilta.

recently wrote a post about how spirits have guided me to certain places and in Canada’s Jasper I got to first-hand witness how some force of nature beyond my control was guiding the events. As it happens, I befriended a bird while paddling on Maligne Lake, and I named the it my Canadian Jay. In the evening after Laura and I had paddled from our camp site on Maligne Lake’s Fisherman’s Bay to Spirit Island to explore a bit more. There I was followed by a tiny little bird. I kept talking to it and waved it goodbye as we returned to our camp. In the morning we returned to admire the sunrise and – lo and behold – there was my constant companion once again making me feel welcome. We hung out by the island for a few hours and decided to paddle a bit further along the lake. We stopped along the shore in some absolutely breathtaking views and I took of my rain jacket from underneath my lifevest. All of a sudden a bird landed on my head. Who else, than my trusted little Jay, who had followed me for almost a mile away from Spirit Island.

Hetki ennen Kuukkelini laskeutumista.

Moments before the landing of my Jay.

Tämä hetki, tämä valo, nämä värit ja tuo lintu säilyvät mielessäni ikuisesti. Tämän hetken oli tarkoitettu tapahtuvan.

This moment, this light, these colors and that bird will forever stay with me. This moment was meant to be.

Kiitos Lauralle minusta otetuista kuvista! ♥ Seuraavassa postauksessa lisää Maligne Lakesta, Spirit Islandista ja mitä sinne melominen vaatikaan.

Thanks to Laura for the photos of me! ♥ In the next post more about Maligne Lake, Spirit Island and what it took to paddle all the way out there.