“Let me tell you that I love you
That I think about you all the time
Caledonia, you’re calling me, now I’m going home…”
Vietin juuri viikon Skotlannissa. Harvoin löydän niitä paikkoja jotka kolahtavat yhtä kovaa kuin tämä, heti ylitettyäni rajan Ylämaille. Tämä ei suinkaan tarkoita ettenkö olisi löytänyt omanlaisia maisemia Alamailtakin. Kuten ystäväni Ulla taannoin totesi, taitaa minulla olla jonkinlainen erityiskyky löytää omannäköisiä paikkoja maailmalta, kutsuttakoon niitä sitten niiksi sielunmaisemiksi, joista olen viime aikoina kirjoitellut. Viikossa ehdimme paljon, ja vaikka Edinburgh oli valloittava kaupunki, totesin taas kerran että mieluiten matkustan luontoon, oli se sitten kaupungin lähellä tai ei. Näimme linnoja, nummia, lumihuippuisia vuoria, järviä, merta, karvaisia kavereita ja maistoimme sekä viskiä, että haggista. Kaikki maistui ja näytti hyvältä. Keli oli vaihteleva, vettä tuli kuin saavista, tuuli meinasi puhaltaa meidät nurin ja iltaisin tuli kylmä, mutta aurinko paistoi siellä ja silloin kun piti. Tässä alkupaloja, palaan pian laajempien postauksien kera ja yksi juttu on varma, Skotlantiin palaan vielä.
PS. Tämän postauksen kuvat ovat ensimmäisiä matkakuvia, joita olen ottanut uudella kamerallani Olympus OMD E-M1:llä. Mitä pidätte?
I just spent a week in Scotland. I rarely find places that hit home as hard as this, right after I crossed the Highland boundary. That is not to say that I didn’t find places to my liking in the Lowlands as well. My friend Ulla recently stated that I seem to have a certain knack for finding places that look like me in the world, we might as well call them my spiritual landscapes, as I’ve recently discovered. We had plenty of time in a week, and even if Edinburgh is a captivating city, I once again concluded that I prefer traveling in nature, whether it be close to the city or not. We saw castles, moors, snowcapped mountains, lochs, the ocean, hairy coos and tried both whisky and haggis. Everything tasted and looked good. The weather was variable, we got soaked in rain, the wind nearly blew us over and it was cold at night, but the sun shone when and where it needed to. Here are some tidbits, stay tuned for more in-depth posts. One thing is certain, I will definitely return to Scotland.
PS. The pictures in this post are the first travel photos I’ve taken with my new camera, an Olympus OMD E-M1. What do you think?
Kiitos myös rakkaalle ystävälleni Gracelle seurasta tällä matkalla, slàinte mhath!
I also need to thank my dear friend Grace for her companionship on this trip, slàinte mhath!
Deep Red Blues 
Skotlanti on kyllä upea paikka! Ja aivan ihania kuvia – näyttävät kyllä Skotlannin parhaassa valossa! Ja vähän ihanaa että näitte Ylämaan lehmät, me oltiin vuosia sitten road trippailemassa Glasgowsta Isle of Skyella ja vaikka kuinka metsästettiin niin ei oltu sitten millään näkemässä ylämaan lehmiä. En tiedä missä ne kaikki piileskeli mutta vihdoin matkan loppupuolella bongattiin yksi lehmä ja sitäkin tiirailtiin vaikka kuinka monen kymmenen metrin päästä 😀
LikeLike
Kiitos Laura! Mä niin haluan Skotlantiin takaisin kun valoa on taas enemmän. Meidän kuski sano hyvin että it’s getting dark o’clock, ja se on niin totta. Valo on kortilla nyt vielä tovin. Ehkä me suunnataankin ens kerran Isle of Skyelle asti. Teltan haluaisin mukaan… Lehmiä nähtiin useassakin paikassa. Meillä tais käydä siis tuuri! 🙂
LikeLike
Voi ihana Skotlanti!! ❤ Ja ihania kuvia, niin kuin aina sulla! Skotlanti on kyllä maaginen paikka 🙂
LikeLike
Voi kiitos! Maaginen on todellakin oikea sana! Mä niin tykkäsin tuon paikan tarinoista ja historiasta. Mieli haikailee nyt jo takaisin!
LikeLike
Niin siis tuo edellinen kommentti oli multa 😀 Monta Twitteri tiliä yhtä aikaa päällä…Melkein toimii 😛 Mutta siis ihana Skotlanti todellakin 🙂
LikeLike
Oletan että Annika siis… 🙂
LikeLike
Siitä tulee aina iloiseksi kun huomaa, että joku löytää oman intohimonsa ja pääsee vielä sen äärelle! So happy for you Kea! Ja kiitos maininnasta, hih! ❤
LikeLike
Voi Ullapool. Oon usein sanonut, että sulla on ihana tapa kommentoida. Ja taas niin. Kiitos rakas!
LikeLike
Oi Skotlanti! Tuonne on ollut haave päästä jo monta vuotta. Minihäämatkallekin meinattiin aluksi Skotlantiin, mutta käytiinkin silloin Irlannissa. Nämä maisemat kyllä taasen vakuuttivat, että päästävä on! Tosi upeita kuvia Kea!
LikeLike
Mä kävin Irlannissa 2012 ja tykkäsin kyllä siitäkin, mutta jotenkin tää Skottijuttu kolahti nyt tosikovaa. Pakko teidänkin on vielä joskus päästä! 🙂
LikeLike
Jos ikinä pääsen vielä opiskelemaan ja opiskeluvaihtoon, lähden kyllä Skotlantiin. Se on sellainen paikka minkä haluaisin kokea ihan asumalla. Toi sinun selfie on niin skotti ❤ Jotenkin sopii täydellisesti tähän postaukseen!
LikeLike
Haha, ihana kommentti. Skottiselfie. Hih, ja kiitos!
LikeLike
Oih! Seurailin reissuasi jo instassa. Kyllä näyttää ihanalta. On helppo uskoa, että ihastuit Skotlantiin. Tuonne minäkin vielä joskus haluan. 🙂 Kuvat ovat erilaisia kuin ennen, mutta hyviä. Varmasti kiva pikku reissukamera kulkemaan mukana!
LikeLike
Eniten mua ehkä hämää kuvakoko verrattuna vanhoihin Canon-kuviin… täytyy vielä pohtia mitä teen koon kanssa jatkossa. Oli kyllä muuten niin kätevän kevyt peli. Helppo kuljettaa käsilaukussa ja meni jopa takin alle sateessa!
Ja kiitos vielä. Oli ihan mahtava reissu! 🙂
LikeLike
Mä oon kahden viikon päästä lähdössä Skotlantiin ja pompin jo innosta näitä kuvia katsellessa. Glencoe on ihan must kohde nähdä. En malta odottaa! Nää kuvat ovat kyllä niin häikäiseviä.
LikeLike