“I must be a mermaid… I have no fear of depths and a great fear of shallow living.”

– Anaïs Nin

Joissakin paikoissa on sitä jotakin. Näkymät eivät välttämättä ole ne kaikista hulppeimmat, eikä paikka ehkä ole se kaikista suosituin tai kiinnostavin, mutta silti jokin vain kolahtaa. Näin kävi minun ja Glacier National Parkin länsipäässä sijaitsevan Lake McDonaldin kanssa. Kävimme järvessä pulahtamassa jo vuonna 2014 matkalla takaisin Seattleen, ja kirkas järvivesi houkutteli takaisin tälläkin kertaa. Tässä järvessä on jotakin taianomaista. Tavallaan se muistuttaa minua Suomesta, sillä kasvusto on hyvinkin tutun näköistä, mutta harvoin järvivesi on täällä ihan näin kirkasta. Meressä on oma tunnelmansa, mutta jos saan valita, on järvivedessä uiminen minulle aina raikkaampaa kuin mikään trooppinen merivesi.

Some places just have that inexplicably wonderful something. The views might not be the most extravagant of them all and the place might not be the most popular or most interesting, but something just hits home. That happened to me with Lake McDonald, close to the west entrance of Glacier National Park. We took a dip in the lake already in 2014 on our way back to Seattle and the crystal clear lakewater lured me back again. There is something magical about this lake. It kind of reminds me of Finland, since the vegetation looks quite similar, but lakewater is rarely this clear here. The ocean has its own charm, but at least for me, a lake is always a more refreshing alternative for a swim than any of those tropical ocean waters.

Saavuimme pitkän ja uuvuttavan ajopäivän jälkeen vihdoin West Glacierin kupeessa sijaitsevalle Fish Creekin leirintäalueelle. Olin valinnut meille telttapaikan mahdollisimman läheltä järveä. Puiden katveesta pääsikin sujahtamaan suoraan rannalle, jossa asettelimme vaatteemme ison ajopuun päälle ja tasapainoilimme liukkaita kiviä pitkin veteen. Kävimme vedessä useita kertoja, ja lopulta sukeltelimme tässä järvessä liki tunnin ajan.

After a long and exhausting day of driving, we finally arrived at the Fish Creek Campground close to West Glacier. I had chosen a campsite for us as close to the lake as possible. Between the trees you could easily slip down to the beach, where we parked our clothes on a large log of driftwood and balanced our way across some slippery rocks into the water. We took several dips and finally ended up spending close to an hour in the lake.

Pelleilimme Lauran GoPro -kameralle ja fiilistelimme kirkasta vettä. Ohikulkijat ihmettelivät kolmea hullua suomalaistyttöä jotka viihtyivät poikkeuksellisen hyvin viileähkössä järvessä. Mutta eihän suomalaiselle järvivesi ole koskaan kovin kylmää, ainakaan kesäisin. Ja olimmehan me jo uineet Jasperin Maligne Lakessa muutamaa päivää aiemmin, jossa vesi oli huhujen mukaan kesäisinkin alle 10 astetta. Järviuinnin jälkeen olikin aika pukea lämpimästi päälle ja kekkuloidessamme puolialasti rannalla ilman bikineitä, käveli pari amerikkalaissetää sattumalta ohi yläpuolellamme kulkevalla polulla ja saivat varmasti enemmän silmänruokaa kuin olivat siltä illalta toivoneet.

We goofed around with Laura’s GoPro and marveled at the clear water. The passers-by wondered about those crazy three Finnish girls, who quite enjoyed themselves in the seemingly cold lake. But lakewater is never really that cold for a Finn, at least during summer. And we had already gone swimming in Jasper’s Maligne Lake a few days before, where the water was rumored to have been less than 50 degrees, even in summer. After the swim it was time to put on some warm clothes and as we fumbled around half naked without our bikinis on the beach, a few older gentlemen passed by and probably saw more than they had bargained for, at least that particular night.

Riemukas uintifiiliksemme tarttui myös tälle videonpätkälle, jonka editoimme yhdessä ystäväni Siirin kanssa viime sunnuntaina. Luulen että taidatte pian nähdä lisääkin näitä reissuvideoita, sillä videoeditointipaja on jo Lauran ja Siirin kanssa suunnitteilla. On ihanaa omata niin taitavia ja inspiroivia ystäviä, joiden kanssa voi keksiä yhdessä uutta kivaa tekemistä! Tsekatkaa muuten myös videolla soiva ystävieni bändi Cina Polada, jonka muuten soittaa Semifinalissa reilun viikon päästä!

Our joyous swim was also captured on this video, which we edited together with my friend Siiri last Sunday. I think that you might soon be seeing even more of these travel videos, since we’re already planning an editing session with Laura and Siiri. It’s so fun to have such talented and inspirational friends who are up for doing new and exciting things together! Make sure to also check out my friends’ band Cina Polada, whose sweet tunes we got to use on the video!

Illalliseksi valmistimme Trangioilla Lauran reseptin mukaan erittäin maittavaa thaimaalaista kanakeittoa, joka upposi nopeasti parempiin suihin. Ruoan jälkeen halusimme vielä fiilistellä täysikuuta ja järvimaisemaa, joka hohti maagisessa kuunvalossa tässä Montanan loppukesän yössä. Istuimme suuren ajopuun päällä myrskylyhty mukanamme ja imimme sisäämme tätä täydellisen kesäyön fiilistä. Tätä iltaa en tule koskaan unohtamaan. Se oli ehdottomasti yksi elämäni parhaimmista. Uinti, täysikuu, myrskylyhty, järvimaisema ja seuraavana päivänä koittava Liisan synttäri tekivät tästä illasta täydellisen. Aamulla matkamme jatkuisi kohti Yellowstonen kansallispuistoa ja uusia seikkailuita.

For dinner we used our Trangia camp stoves to prepare a Thai chicken soup with Laura’s recipe, which was quickly devoured into our hungry bellies. After dinner we still wanted to admire the full moon and the lake view which was literally glowing in the moonlight of this late summer night in Montana. We sat on the driftwood with our barn lantern and took in the perfection that was this perfect summer’s night. I will never forget this evening. It was definitely one of the best ones of my entire life. Swimming in the lake, the full moon, the barn lantern, the lake view and Liisa’s birthday the next day made it just perfect. In the morning our journey would continue towards Yellowstone National park and new adventures.

ROAD TRIP FAKTOJA

Päivä 7, osa 3

St. Mary, Glacier National Park, MT – West Glacier, MT

Ajomatka: 50 mailia, 2 tuntia

Yhteensä ajettu: 2428 mailia

ROAD TRIP FACTS

Day 7, part 3

St. Mary, Glacier National Park, MT – West Glacier, MT

Distance: 50 miles, 2 hours

Total distance driven: 2428 miles