Ihmiset kysyvät minulta usein mikä onkaan lempiosavaltioni Jenkeissä. Olen todennut sen olevan hyvin vaikea kysymys. Ilmeinen vastaus on Alaska, enkä usko että sitä enää edes lasketaan. Muita vastauksia voisivat olla Oregon, Washington, Kalifornia, Wyoming, Montana… kaikki vuoristoisia paikkoja. Olen nyt käynyt yli 30:ssä osavaltiossa ja olen nähnyt aika monta paikkaa ympäri Yhdysvaltojen, mutta sydämeni halajaa yhä uudelleen samankaltaisiin paikkoihin. Joten se siitä jokaikisen 50 osavaltion keräämisestä. Ja näin päästäänkin seuraavaan suureen matkaani.

People often ask me what my favorite state in the US is. I find it to be quite the difficult question. The obvious answer is Alaska, and I don’t think it even counts anymore. Other answers might be Oregon, Washington, California, Wyoming, Montana… all mountainous states. I’ve now been to more than 30 different states and seen quite a lot of many places throughout the United States, but still my heart keeps yearning to see similar places time and time again. So that’s probably why I’m not in the market for seeing ALL the 50 states. Which brings me to my next big trip.

Mitään suurta, mullistavaa ja uutta ei ole tiedossa, mutta on sittenkin. Toukokuussa suuntaan kahden ystäväni kanssa Yhdysvaltojen länsirannikolle. Ystäväni eivät ikinä ole edes käyneet Jenkeissä, joten ajattelin näin vaatimattomasti viedä heidät heti alkuun tutustumaan Alaskaan.

Nothing grand, revolutionary and new isn’t coming up, but is anyway. In May I’m heading to the West Coast of the United States with two of my friends. Neither one of my friends has ever been to the US and I figured that I’d modestly take them with me to Alaska to being with.

Alaskalainen ystäväni on menossa naimisiin toukokuussa, joten aloitamme matkan osallistumalla vinkeisiin Alaskalaisiin häihin, jonka jälkeen kiertelemmekin auton ja teltan voimin ympäri keskeistä Alaskaa jonne tieverkosto yltää. En ole moneen vuoteen käynyt Juneauta pohjoisempana, joten on mukava päästä näkemään muitakin Alaskan maisemia. Juneauta ei tietenkään voi jättää väliin, joten vietämme sielläkin kotvasen.

My Alaskan friend is getting married in May, so we will begin our journey by participating in an extravagant Alaskan wedding, after which we will do some driving and camping around Southcentral and Interior Alaska where the roads actually take us. I haven’t been north of Juneau in many years, so it will be nice to see some more of Alaska’s views for a change. We can’t of course skip Juneau, so we’ll spend som time down there as well.

Kaakkois-Alaskasta matka jatkuu Seattleen ja kohti Cascadesin tulivuorijonoa. Nämä ovat minulle hyvin tuttuja paikkoja, mutta en usko ikinä kyllästyväni Pacific Northwestin taianomaisiin maisemiin.

From Southeast Alaska our journey continues towards Seattle and the Cascade Mountains. These are very familiar places to me, but I don’t think I’ll ever grow tired of the magical views of the PNW.

Ja ei Washingtonia ilman Oregonia. Oregonissa on lukuisia paikkoja joita haluan vielä nähdä. En turhaan ole toitottanut kuinka Oregon on yksi Jenkkien monipuolisimmista osavaltioista roadtrippailuun.

And no Washington without Oregon. Oregon has countless places I still want to see. I haven’t been singing this state’s praises in vain. I still think it’s one of the most versatile states for road tripping.

Aluksi päässäni pyöri vain hinku päästä Idahon kuumille lähteille Sun Valleyn kupeeseen… mutta yhtäkkiä karttaa pyöritellessäni tajusinkin: miksi mennä Idahoon kun voi mennä Kaliforniaan? Joten Oregonista jatkamme etelään kohti Lassen Volcanicin maisemia, ja toivomme että lumet olisivat tulopäiväämme mennessä jo sulaneet ja että tiet olisivat jo auki. Käymme samalla katsastamassa Lake Tahoen, Mono Laken ja Mammoth Lakesin.

In the beginning I had this ridiculous craving to get to some hot springs near Sun Valley in Idaho… but all of a sudden while looking at the map I realized: why go to Idaho when you can go to California? So from Oregon we will continue south toward the views of Lassen Volcanic and hope that the snow has melted by our arrival and the roads will already be open. At the same time, we will also get a look at Lake Tahoe, Mono Lake and Mammoth Lakes.

Kerta olemme jo huudeilla, emme tietenkään voi jättää keväistä Yosemitea välistä. Olikin jo ikävä näitä huikaisevia kalliomaisemia. Vinkkinä niille jotka meinaavat joskus telttailla täällä, telttapaikoista todella tapellaan ja ihme lykyssä sain varattua meille telttapaikan sentään suhteellisen läheltä. Yosemite Valleyn telttapaikat olivat menneet jo kuukausi sitten.

Since we are already in the neighborhood, we couldn’t miss out on Yosemite in spring. I had already missed these incredible mountain views. A tip to those who wish to go camping here, campsites are REALLY hard to come by, and I somehow managed to get us a site fairly close by. The campsites in Yosemite Valley were long gone already a month ago.

Yosemiten metsistä ajamme San Franciscoon, jossa pääsemme näkemään vanhaa ystävääni, joka ystävällisesti majoittaa meitä luonaan. San Franista suuntaamme rantatietä pohjoiseen kohti Redwoodin kansallispuistoa ja Oregonin rannikkoa.

From the forests of Yosemite we will drive towards the coast and San Francisco, where we will meet up with an old friend of mine, who will kindly put us up for the night. From there we will continue north to Redwood National & State Parks and the Oregon Coast.

Matka ei olisi täydellinen ilman viimeistä silausta Olympicin kansallispuistossa, jossa toivottavasti sumuiset metsät ja rannat ottavat meidät avosylin vastaan.

The trip would not be complete without the final touch of Olympic National Park, where hopefully the misty forests and beaches will embrace our presence.

Matka on jo lyöty lukkoon, suunniteltu ja maksettu. Matkaseura yrittää vielä tajuta mihin oikein olenkaan heitä viemässä ja Amerikan ystävät odottavat innolla meidän saapumistamme. Itse lasken päiviä. Niitä taitaa enää olla 85 jäljellä.

The trip has been settled, planned and paid for. My travel companions are trying to grasp the idea of where I’m actually taking them and my US friends are eagerly awaiting our arrival. Myself I’m counting days. I think there are only 85 to go.