“So that was once a tree? Petrified forest, eh? Suitable haven for me… perhaps that’s what I’m destined to become, an interesting fossil for future study.”

– from Petrified Forest (1936) with Leslie Howard and Bette Davis

Viime aikoina olen miettinyt ikää ja iän myötä tulleita oivalluksia. Nuorena aika kului jotenkin hitaammin, pienetkin asiat jäivät mieleen pysyvämmin ja elämä tuntui pitkältä. Vasta kolmenkymmenen ikävuoden ylitettyäni olen huomannut kuinka elämän tahti on kiihtynyt. Aika kuluu yhtäkkiä kuin hujauksessa, vähäpätöiset asiat eivät enää heilauta suuntaan tai toiseen, ja päivä päivältä tietää varmemmin kuka oikeasti on. Tavallaan kaipaan nuoruuden naiviutta, sinisilmäisyyttä ja tavallaan myös mustavalkoista tapaa nähdä asioita, mutten silti muuttaisi eletystä elämästäni mitään. Vanhentuessa huomaa, että sillä mitä muut ajattelee ei ole merkitystä. Kunhan tekee sitä omaa juttuaan, ja antaa muiden tehdä omiaan. Ja ei muulla niin väliä, kunhan osaa kunnioittaa muidenkin näkemyksiä.

Lately I have thought about age and the revelations brought on by aging. When I was younger, time seemed to somehow pass slower and life seemed so long. Only after turning thirty I have noticed how the pace of life has suddenly sped up. Time passes by in an instant, little things don’t sway me much anymore and day by day I know with more certainty who I really am. I still kind of miss the naivete, gullibility and even the black and white way of seeing things of my younger age, but I still wouldn’t change a thing of the life I have lived. As I’ve grown older I have noticed, that it really doesn’t matter what other people think anymore. As long as one can do their own thing and let other people do theirs. And nothing else really matters, as long as you can respect the views of others as well.

Sattumalta pyöriteltyäni tätä postausta luin eilen tämän artikkelin eräästä näyttelijästä, jonka ajatukset liippasivat hyvin läheltä omia. Ikääntymisen ei tarvitse olla huono juttu. Näyttelijä Matleena Kuusniemi kiteyttää iän myötä tulleet oivallukset viiteen.

1. Muiden mielipide ei ole tärkeä
2. Oikeat ihmiset löytyvät
3. Ammattitaito kantaa
4. Vastuu tekee onnelliseksi
5. Muutos on mahdollisuus kehittyä

Ja en voisi olla näistä enempää samaa mieltä. Kannattaa tehdä omaa juttuaan muista välittämättä. Vain siten voi olla oikeasti tyytyväinen tekemisiinsä. Muita kuin itseä ei tarvitse miellyttää, eikä itseään kannata koskaan vertailla muihin. Oikeat asiat ja ihmiset löytyvät elämään ajan myötä, vanhemmiten on huomannut, keihin voi luottaa ja ketkä pysyvät menossa mukana vaikeinakin aikoina. Vanhentuessa huomaa myös mitkä ovat ammatillisesti omia vahvuuksia. Täytyy luottaa omaan osaamiseensa ja osata kantaa vastuuta. Vastuu ja huolehtiminen tekevät ainakin minut onnelliseksi. Muutos tuntuu usein ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta muutoksessa on ainakin se hyvä puoli että se sysää vääjäämättä kohti jotakin uutta ja usein myös parempaa.

As I was writing this post I happened to stumble upon an article about an actress, whose thoughts on aging cut very close to my own. Aging doesn’t have to be a bad thing. This actress summarized her realizations brought on by age into five key points.

1. Other peoples’ opinions don’t matter
2. You’ll find the right people
3. Rely on your professionalism
4. Responsibility = happiness
5. Change is an opportunity to evolve

And I couldn’t agree more with these points. You should always do your own thing, indifferent of others. Only that can bring true happiness. You don’t have to please others and most certainly you shouldn’t compare yourself to them. The right things and the right people will come along. As I’ve aged, I’ve noticed who I can trust and who will stick with me through thick and thin. As you grow older you’ll also notice which traits are your own strengths in a work environment. You just have to trust your skills and learn to take responsibility. Taking responsibility and caring for others make me at least happy. Change will often feel insurmountably difficult, but the good thing with change is that it will inevitably guide you towards something new and often also something better.

Jottei tämä postaus menisi aivan liian syvälliseksi, niin kerrottakoon vielä tästä paikasta, eli Arizonan liki unohdetusta kolkasta Petrified Forestista, joka jää useimmiten suurempien hienouksien kuten Grand Canyonin ja Antelope Canyonin varjoon. Petrified Forest muistuttaa maisemiltaan hieman pohjoisen serkkuaan Badlandsin kansallispuistoa. Samanlaisia muodostelmia siintää horisontissa täälläkin, mutta erikoisuutena ovat kuitenkin fossiloituneet puiden jäänteet. Myöhäisellä triaskaudella, yli 200 miljoonaa vuotta sitten, dinosaurusten hallitessa maailmaa, vulkaanisesta tuhkasta syntynyt piidioksidi valtasi nämä puut ja muutti puun hitaasti kvartsiksi.

Not to make this post way too deep for its own good, let me tell you a bit about the place in these images. Petrified forest is a nearly forgotten nook of Arizona, usually overshadowed by the grandeur of the other more attractive merits of Grand Canyon and Antelope Canyon. Petrified Forest kind of reminds you of its northern cousin, Badlands National Park. There are very similar views looming in the horizon. The specialty here are however the fossilized remains of trees. In the late Triassic period, more than 200 million years ago, as dinosaurs ruled the world, these trees were taken over by silica from volcanic ash, which slowly replaced the wood with quartz.

Tämän kansallispuiston ongelmana on ollut se, että ihmiset ovat kokeneet oikeudekseen ottaa mukaansa pieniä “matkamuistoja” ajan saatossa, ja alueella olevat fossiilit ovatkin nykyään tiukasti kartoitettuna. Portilla pitää vakuuttaa, ettei mukaan lähtenyt mitään luvatonta, ja fossiloitunutta puuta voi ostaa vain puiston ulkopuolella kissankorkuisin kirjaimin mainostavista kaupoista.

The problem in this National Park has been that people have considered it their right to take with them little “souvenirs” over time and all these remaining fossils are strictly under watch. At the gate you have to declare that you haven’t taken anything unlawful and fossilized wood can only be bought in stores outside the park, which notoriously advertise their selection in large letters.

Ajan myötä näistä puista, kuten minustakin on tullut jotain muuta kuin mitä alun alkaen olimme. Ajan saatossa kehittyminen ja muuttuminen on tehnyt meistä erilaisia ja ehkä mielenkiintoisempia. Ulkokuori näyttää suurin piirtein samalta, mutta sisältä löytyy yllättäviäkin värejä.

With time, these chunks of wood have become something else than we originally were. Evolving and changing over time has made us different and maybe even more interesting. Our outer shell looks pretty much the same, but on the inside you’ll find some surprising shades.