Jotkut käydyt paikat tuntuvat jälkeenpäin kuin unelta. New Mexicon osavaltio oli ollut pitkään unelmissani. Se on kuitenkin juuri sen verran etelässä, ettei sinne matkalla Alaskaan tai Alaskasta pois noin vain pysähdytä. Viime vuonna pääsin kuitenkin vihdoin koukkaamaan tämän myyttisen osavaltion kautta. Mitä tiesinkään New Mexicosta entuudestaan? Lähinnä New Mexico tuli tutuksi viitisentoista vuotta sitten kun televisiossa pyöri vielä muuan Roswell. Ja oli toki aikanaan eräs mies Roswellista, jonka tapasin maagisena kesänä high schoolin jälkeen Alaskassa. Jo tuolloin, ennen kuin telkkarisarjasta vielä tiedettiin mitään, vitsailin tyypin kustannuksella heittäen, että hän oli alien, joka oli laskeutunut maahan ufolla.

Some visited places feel afterwards like dreams. New Mexico had for long been a dream of mine. It is just south enough for it to be a little bit too far away, when flying to or from Alaska. But last year I finally got to drive through this mythical state. What did I actually  know about New Mexico beforehand? Mostly New Mexico became somewhat familiar around fifteen years ago when a certain tv-show named Roswell was still on. And back in the days there was also a guy from Roswell, who I met one magical summer after high school while still in Alaska. Even back then, before the tv-show was even a script on someones table, I made fun of that guy, saying he was an alien who landed on earth in a UFO.

Vaikken tiedä mihin oikeastaan uskon ufojen suhteen, oli ensikosketus New Mexicoon kuitenkin melkein kuin olisi astunut vieraalle planeetalle. Vai miltä näyttää vitivalkoinen hiekka-aavikko, joka ilmestyy kuin tyhjästä, ja jonka molemmin puolin auto pysäytetään ja pyydetään näyttämään passia ja kertomaan minne matka vie, mistä syystä ja mitä kautta meinattiin ajaa.

And even if I don’t eve know what I exactly believe in regarding UFO’s, my first visit in New Mexico was still almost like landing on another planet. Or what do you say about these sand dunes, which appear out of nowhere and on both sides of which, you have to stop your car, show your passport and tell the authorities where you’re headed, which way and why.

White Sandsin kansallismonumentti sijaitsee lähellä Alamogordoa. Lähellä ei yhtään mitään. Lähimmät suuremmat kaupungit ovat Las Cruces ja Teksasin puolella El Paso, joka on heti rajan toisella puolen Meksikon Ciudad Juarezista. Alamogordossa on ilmavoimien tukikohta, ja siitä johtuu ylimääräinen pysäyttely ja passien tarkastaminen. Jotain pidetään varmasti salassa, jos salaliittoteorioihin on luottaminen. Alkuperäinen suunitelmamme oli telttailla hiekka-aavikolla. Ilmavoimat olivat toista mieltä. Juuri vierailumme aikaan oli nimittäin määrä järjestää missiilikokeita. Onneksi meillä oli backupina telttapaikka läheiseltä leirintäalueelta.

White Sands National Monument is located near the town of Alamogordo. There isn’t much else around. The nearest bigger cities are Las Cruces and El Paso over in Texas, which borders with Ciudad Juarez over in Mexico. There is an air force base in Alamogordo and that’s why there is all that extra security and stopping vehicles. Something is for sure kept under wraps if you trust conspiracy theories. Our original plan was to camp in the sand dunes. The air force had however very different plans, since at the time of our visit they were doing missile testing in the area. Fortunately we had gotten a camp site at a nearby campground as backup.

Mutta ensin vietimme iltaa hiekkadyyneillä leikkien. Visitor Centeristä sai ostaa tai vuokrata liukureita. Kympillä sain vuokrattua meille sinisen kiekon, ja pääsin samalla puhumaan alaskalaisen pariskunnan kanssa. Ja ei kun dyyneille mentiin!

But first we spent the evening playing in the sand dunes. At the visitor center you could buy or rent toboggans. With ten dollars I rented us a blue one and got to chat with a couple from Alaska at the same time. And then onward to the dunes!

Valo oli täällä aivan epätodellinen!

The light here was completely surreal!

Turha luulo, ettei hiekassa olisi elämää. Näillä kuoriaisilla oli ruokajuhlat!

You shouldn’t think that nothing lives in sand. These beetles were having a feast!

Joissain paikoissa horisontti vain katosi.

In some spots the horizon just disappeared.

Paikalla oli muitakin odottamassa auringonlaskua.

There were other people too, waiting for the sunset.

Hiekka oli valkoista ja niin pehmeää.

The sand was white and so soft.

Ilta alkoi hämärtymään ja väki väheni. Nautin viileästä hiekasta taivaan näyttäessä parastaan. Toiveenamme oli päästä aamulla takaisin katsomaan auringonnousua valkoisella hiekalla, vaan kuinkas sitten kävikään…

The dusk was setting and people left. I enjoyed the cool sand as the sky was showing us its best. We were hoping that we could come back in the morning to witness sunrise on the white sand, but just guess what happened next…