“Raven,
I call on your wisdom.
…Help me fly with agility to where I’m most needed.
Guide me in the ways of the sentinel.
Teach me to sing for love and
to return to those places where it has lived before.
…I ask for your magic
in shaping the unformed into a beautiful reality.”

En ole uskonnollinen ihminen, mutta uskon kohtaloon. Uskon että asiat tapahtuvat syysta ja uskon että universumi johdattaa meitä oikeaan suuntaan. Täytyy vain tarttua niihin asioihin jotka ilmaantuvat muutoksen kynnyksellä. Matkustaessamme Alaskassa viime kuussa, seuraamme liittyi paikallinen ystäväni. Tämän Tlingit-heimoon kuuluva mahtava naisen oli tarkoitus tulla mukaamme matkalla läpi Kenain niemimaan.

I’m not a religious person, but I do believe in fate. I do believe in things happening for a reason and I do believe in the universe guiding us in the right direction. You just have to grab the things that present themselves in times of change. While traveling in Alaska last month, we were joined by a local friend of mine. This powerful woman of Tlingit origin was meant to join us on our journey through the Kenai Peninsula.

Kutsuttakoon häntä Haukaksi. Koska sitä hän on. Pohjoisen voimakas lintu, joka on sekä intensiivinen, että viisas. Matkamme aikana hän kertoi meille tarinoita. Tarinoita elämästään, kalastuksesa ja perheestään.

Let me call her the Falcon. Because that’s what she is. A powerful bird of the north, very intense and very wise. During our days together she told us stories. Stories of her life, of fishing and of her family.

Hänen voimansa ja viisautensa lumosivat minut. Tuntui myös siltä, että me tarjosimme hänelle osaltamme myös tarpeellisen breikin hänen elämässä tapahtuviin myllerryksiin.

Her strength and her wisdom mesmerized me. And at the same time I felt like we offered her a much needed escape from her own daily life and the big decisions coming her way.

Puhuimme luonnosta ja piiloviesteistä. Miten jokin tapahtuu elämässäsi tietyllä tavalla ja miten siitä tulee ottaa opiksi. Kuinka elämän vastoinkäymiset ovat tarpeen auttaakseen sinua kehittymään.

We spoke about nature and hidden meanings. How things happen a certain way in your life and how you should learn from them. How even hardships are necessary to help you grow and evolve.

Hän kertoi meille tarinan joka on jäänyt voimakkaasti mieleeni viimeisen kuukauden ajaksi. Kerran hänen ollessa kalastamassa Russian Riverillä Kenaissa, oli hän nukkunut teltassaan. Yöllä karhuemo oli tullut nuuhkimaan häntä teltan läpi. Tuntiessaan karhun kuonon kyljessään hän oli säikähtänyt henkihieveriin, eikä pystynyt liikkumaan. Vihdoin karhu lähti, mutta tapahtuma jätti lähtemättömän jäljen häneen.

She told us a story that has been imprinted on my brain for the past month. Once, she was fishing by Russian River on the Kenai Peninsula. Asleep at night, a bear sow had come up to her and sniffed her through the tent. Feeling the nose of the bear on her side frightened her nearly to death, but she was unable to move. Finally the bear left, but the incident obviously made an everlasting impression on her.

Myöhemmin selvisi, että hänen heimollaan oli erityisiä yhteyksiä karhuihin, ja että karhut tulisivat aina olemaan hänen elämässään tavalla tai toisella. Tämä oli tapahtunut syystä.

Later she learned, that her Tlingit clan had special ties to bears and they would forever be in her life in one way or another. The bear encounter had happened for a specific reason.

Viimeisen parin vuoden aikana matkustellessani Alaskassa ja Yhdysvalloissa olen alkanut huomaamaan korppien seuraavan minua matkoillani. Viimeisen kuukauden aikana tämä tunne voimistui. Korpit olivat koko ajan ympärilläni. Joka kerran kun pysähdyimme, oli auton ulkopuolella korppi.

For the past couple of years, while traveling in Alaska and the United States I have started noticing ravens somehow showing up along my path. During this past month, this feeling intensified. The ravens were everywhere. Every time we pulled over and I opened the car door, there was a raven.

Yosemiten kansallispuistossa kävelin parkkipaikan läpi, ja siinä korppi taas oli. Kun kävelin sen ohitse, se huusi minulle kovaa. Kävelin kohti ja se istui paikallaan ja jatkoi huutoaan. Se ei hievahtanutkaan paikaltaan.

While in Yosemite National Park, I walked through a parking lot and there a raven was again. As I passed him by, he cawed loudly at me. I walked towards him and he just sat there observing me, continuing to caw. He didn’t budge.

Pysähdyimme Oregonin rannikon varrella ja näin kauniit maisemat ja majakan kaukaisuudessa. Avasin auton oven ja siinä korppi taas kerran oli. Purskahdin itkuun sen hetken voimasta. Se hetki sai minut tajuamaan, ettei tämä ollut pelkkää sattumaa. Korppi yritti kertoa minulle jotain tärkeää.

We stopped on the Oregon Coast and saw a beautiful seashore with a lighthouse in the distance. I opened the car door and along came the raven, once again. I broke into tears by the power of that moment. That moment made me realize, it was not only chance. He was trying to tell me something.

Muutama päivä sitten puhuin Haukka-ystäväni kanssa pitkään puhelimessa. Minun oli pakko kertoa hänelle kohtaamisistani korppien kanssa matkan varrella. Hän kehotti minua selvittämään mitä se oikein merkitsi. Ei välttämättä millään perinteisellä vanhanaikaisella tavalla, vaan googlaamalla netistä.

A couple of days ago, I was on the phone with my Falcon friend for nearly an hour. I had to tell her all about my encounters with the ravens along the way. She urged me to find out what it meant. Not necessarily in any fancy old fashioned way, but just by googling and doing some research online.

Näin tein. Ja arvatkaa mitä löysin? Amerikanintiaanien legendan mukaan, Korppi on syntymätoteemini. Luin asiasta enemmän ja olen tajunnut että näillä asioilla joita olen kokenut on nyt jokin syvempi merkitys ja jotain suurta on tapahtumassa. Tämä ei ole sattumaa, se on kohtaloa.

So I did. And guess what I found? In Native American lore, the Raven is in fact my birth totem. Through further reading I have realized that there must be a deeper meaning to the things I’ve been experiencing and the things that are about to happen. It is not chance, it is destiny.

Korppi ohjaa minua tielläni. En voi sivuuttaa sitä mitä eteeni putoaa juuri nyt. Minun on pakko elää, seurata sydäntäni ja tehdä asioita omaan tahtiini, siitä riippumatta, etten tiedä mihin oikein olenkaan päätymässä. Tuntuu että asiat ovat kääntyneet päälaelleen siitä missä ne olivat vain muutama kuukausi sitten, enkä voisi olla iloisempi ja samalla epävarmempi siitä mitä tuleman pitää. Täytyy vain pitää hatusta kiinni ja mennä.

The Raven is guiding me on my way. I can’t be missing out on opportunities and things presenting themselves to me right now. I must live, I must follow my heart and I must do it to the beat of my own drum, despite not quite knowing where I’ll end up. Things have changed so much from what they were only a few months ago and I couldn’t be happier or more unsure of what is to come. I’ll just hold to my hat and go.

Mitä luulette korpin minulle kertovan?

What do you think the raven is telling me?