Hassua miten se meneekään. Lasket minuutteja, tunteja ja päiviä matkan aikana. Nautit joka hetkestä. Lähdet innokkaana mukaan jokaiseen uuteen kokemukseen. Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan, palaat kotiin, matkalla koettu on vielä kirkkaana mielessä, muistat jokaisen mitättömän pienen yksityiskohdan ja piilotat ne tärkeimmät syvälle sieluun. Ne pysyvät siellä, kunnes kaivat ne esiin jonkinlaista lohtua varten. Lopulta vain muistot jäävät, ja et voi muuta kuin odottaa seuraavaa suurta seikkailua. Kiitos universumi, että annat minun muistaa.

It’s funny how it goes. You count minutes, hours and days while you’re traveling. Savoring every minute. Eagerly leaping into every new experience and feeling. But it all comes to an end at some point, you return home, you feel like everything is still vivid in your mind, you can remember every little detail and keep the most important ones safe in your soul. Tucked away, until you dig them out for some sort of silly consolation. In the end only memories remain and you can’t but wait for your next big adventure. Thank you universe for making me remember.