Viime aikoina olen seurannut suurella mielenkiinnolla USA:n presidentinvaalien kehittymistä. Stereotyyppisen amerikkalaiseen tapaan jokainen päivä tuo tullessaan jotain uutta, kuin saippuaoopperan tai reality-ohjelman uusimman käänteen. Samalla mieleeni on hiipinyt ajatuksia siitä miten ihmiset kohtelevat lähimmäisiään ja muita ihmisiä. Viime viikolla Kaukokaipuun Nella postasi yltä löytyvän samaisen sanonnan, jonka taisin pinnata Pinterest-seinälleni noin vuosi sitten. Tämä ajatus on tällä hetkellä mielestäni ajankohtaisempi kuin koskaan. Koska minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Se pätee moneen tilanteeseen ja on ohjenuora, jonka mukaan pyrin ainakin itse elämään ja toimimaan elämän kiemuroissa, toivat ne mukanaan mitä tahansa. Muutaman viikon päästä lennän taas USA:han tapaamaan ystäviäni, seikkailemaan ja seuraamaan myös vaalihulinoita paraatipaikalta.

Lately I’ve been following the US Presidential Election with great interest. In a stereotypical American way, each day brings something new, like the latest turn in a soap opera or some reality show. At the same time I’ve been thinking a lot about how people treat their loved ones and other people around them. Last week my friend Nella from the blog Kaukokaipuu posted the quote above, which I think I pinned on my Pinterest board about a year ago. This thought is more current right now than ever before. Because what you leave behind, will always catch up with you in the end. It applies to many situations and is a moral precept, which at least I try to follow in my life and its endless twists and turns, whatever they may bring. In just a couple of weeks I will once again, for the third time this year fly to the US to see my friends, to do some adventuring and to follow this exciting Presidential Election from closer up.

Canyonlandsin kansallispuisto sijaitsee aivan Moabin ja Archesin kansallispuiston kupeessa. Canyonlandsin alue jakautuu kolmeen osaan, joista vain yksi on tavallisella autolla matkustavalle helpohko. Tämä alue on nimeltään Island in the Sky, josta nämäkin kuvat ovat. Muut kaksi ovat the Maze ja Needles. Heräsimme tiipii-teltastamme varhain ennen auringonnousua ja pakkasimme kamamme mukaan. Pimeässä ajelimme tietä, josta ei aamun hämärinä tunteina nähnyt vielä mitään. Ensimmäinen stoppimme oli Mesa Arch ja sen alta nouseva aamuaurinko. Paikalla oli muitakin, ja tilastaan joutui paikoin jopa taistelemaan. Jäin tuttuun tapaan kuvauspaikalla jutustelemaan vanhemman herran kanssa, jolla oli mielenkiintoista kerrottavaa. Yksi hienoimmista asioista on mielestäni USA:ssa matkustaessa juuri se, että pääsee juttelemaan ihmisten kanssa aivan eri tavalla kuin tuppisuiden kansoittamassa kotimaassani.

Canyonlands National Park is located right next to Moab and Arches National Park. The Canyonlands area is divided into three different parts, of which only one is easily accessible to someone traveling by car. This area is called Island in the Sky, where all these pictures were taken. The other two are aptly called The Maze and Needles. We awoke early before sunrise in our teepee tent and quickly packed up. In the dark we drove along a road where you couldn’t yet see any of the views in the darkness. Our first stop was at Mesa Arch to see the sun rising from underneath it. Other people had also shown up and at times you had to fight for your space. As usual, I got into a conversation with an older gentleman, who had interesting things to tell. One of the greatest things while traveling in the US is precisely that one gets to talk to people in a completely different way than in my home country of timid, quiet people