Viime aikoina olen puhunut erään ystäväni kanssa syvällisyydestä. Olen vasta aikuisella iällä ymmärtänyt ajattelevani asioita välillä liiankin syvällisesti. Usein puran puhumisen lisäksi ajatuksiani tänne blogiin. Ehkä siitä juontaa juurensa blogin nimikin. Deep on syvää syvällistä, Red punaista palavaa ja Blues sinistä melankolista. Sininen ja punainen ovat lisäksi tuon toisen kotimaani USA:n kansallisvärejä. Joskus tuntuu siltä, että olen ajatuksineni kuin saareke taivaalla. Pilvi joka leijailee hieman erillään muista. Sosiaalinen, mutta silti erakko. Omissa ajatuksissani miettimässä niitä syntyjä syviä.

Lately my friend and I have been talking about being deep or profound. Only as I’ve gotten older, have I understood that I tend to think about things more profoundly. Apart from talking, I often unravel here on the blog. Maybe that’s the reason for the name of it as well. Deep is profound, Red is passionate and Blue is melancholy. Blue and Red also happen to be some of the national colors of my other home country, the US. Sometimes I feel like an island in the sky. A cloud floating off from everybody else. Social, but still a hermit. In my own thoughts, thinking about deeper meanings of life.

Pyrin tekemään asioita jotka tuntuu oikeilta, välttää asioita jotka tuntuu vääriltä. Luotan vahvasti intuitioon. Intuitioni kertoo minulle myös sen, etten voi ikinä myydä sieluani ja teeskennellä olevani jotain mitä en ole. Vaikka elämä välillä tuntuu menevän menojaan ilman että olen saavuttanut mitään suurta, kuten perhettä, uraa ja maallista mammonaa, en toisaalta tiedä haluaisinko sitä kaikkea kuitenkaan? Lähestyessäni neljääkymmentä ikävuotta haluan elää elämää omalla tavallani. Haluan mennä niin kuin itse lystään, luoda omia aikataulujani, olla vapaa valitsemaan matkoistani, ystävistäni ja harrastuksistani, enkä sitoutua elämään arkea perinteisessä mielessä. Tuntuu että monen ongelma on nykyään hyväksyä se, että elämän epävarmuudesta on tullut uusi normi. Ei tarvitse tehdä kaikkea sitä mitä muutkin, paljon tärkeämpää on tehdä vain sitä mikä tuntuu oikealta omalla kohdalla.

I try to do things that feel right and to avoid the things that feel wrong. I rely heavily on intuition. My intuition also tells me I can never sell my soul and pretend to be something I am not. Sometimes it feels like life is getting away from me, without having accomplished anything grand, such as a family, a career and significant worldly goods, but on the other hand I don’t even know if I’d ever want any of that? As I approach 40 years of age, I still want to live life according to the beat of my own drum. I want to make my own schedules, feel free to decide about my travels, my friends and my activities, and not commit to living life in the traditional sense. It seems like many have issues accepting that the uncertainty of life has nowadays become a new norm. You don’t have to do everything that everyone else is doing, but more importantly you should only do what feels right for you.

Canyonlandsin kansallispuiston Island in the Sky on puiston ainoa osio, minne pääsee tavallisella autolla. Nimensä veroisesti alue on kuin saareke taivaassa. Alla avautuvat näkymät ovat kanjoneita ja erämaata silmän kantamattomiin. Maa on punaista, kuivaa ja polttavaa. Tämä on se puisto, johon tositarinaan perustuva 127 tuntia -elokuva sijoittuu. Tarinan päähenkilö ei muuten suinkaan ole ainoa, joka on jäänyt jumiin Horseshoe Canyoniin. Tarinan opetus on ehkä se, että kannattaa kertoa ystävilleen mihin on matkalla jos mielii yksin erämaahan seikkailemaan.

Island in the Sky is the only section of Canyonlands National Park, which is easily accessible by car. According to its name, it’s like an island above. The scenery opening up underneath is full of canyons and desert, as far as the eye can see. The earth is red, dry and fiery. This park is actually the one featured in the movie 127 Hours, which is based on a true story. The protagonist of real life fame is not the only person to have gotten stuck in Horseshoe Canyon. The lesson of the story is to never go off into the wilderness by yourself without telling anyone where you’re going.