Kirjoitin juuri ystäväkirjaan: “Syksy tapasi olla lempivuodenaikani. Jonkin vanhan loppu, ja jonkin uuden alku. Nykyään aika tuntuu niin ohikiitävältä, etten enää olekaan varma.” Kaikissa vuodenajoissa on viehätyksensä. Talvi on parhaillaan kimaltavassa lumessa, kevät toiveikkaana nupuilla, kesä loputtomine valoisine tunteineen ja syksy täynnä kirkkaan syviä sävyjä. Parasta tänä syksynä on ollut ystävieni kanssa oleminen, raikkaassa ulkoilmassa kävely nauttien värikkäistä syyslehdistä, koiran kanssa käpertyminen sohvannurkkaan kera kutimen ja loputtomien teekuppien. Ehdoton syyssarja on ollut Gilmore Girls, täynnä New Englandin pikkukaupunkielämää ja nokkelia keskusteluja. Vaikka syksy on Suomessa aika lailla ohi, ja siirrymme pikku hiljaa talvimoodiin ja jo talviaikaankin, olen silti toiveikas että tulen näkemään syksyn sävyjä vielä hetken pidempään kun lähden taas muutaman päivän päästä takaisin Jenkkeihin.

I just wrote in a friend book: “Fall used to be my favorite season. The end of something old, the beginning of something new. Nowadays time seems so fleeting, that I’m not quite sure anymore.” All seasons have their charm. Winter is at its best with glistening snow, spring with budding hope, summer with endless hours of light and fall with an array of deep tones. The best part about fall this year has definitely been interacting with my friends, being outside in crisp air enjoying the brilliant fall foliage, cuddling on the couch with my dog, knitting and drinking countless cups of hot tea. The ultimate feel-good show of fall is of course Gilmore Girls, full of small town New England charm and witty conversations. Though fall in Finland is pretty much gone and we’re slowly shifting into winter mode with daylight savings now gone, I’m still hopeful to get some more fall colors as I take off in a few days again for some more US of A.

Viime vuoden syyskuussa vietimme päivän Coloradon viehättävässä pikkukaupungissa, Ourayssa. Tämänlaista Amerikan charmia saa todella hakea. Pääsin niin syystunnelmaan täällä, että ostin itselleni uudet Minnetonkan karvatohvelit ja join kupillisen syksyn lempijuomaani jota Suomessa aina kaipaan, eli kuumaa Apple Cideria. Ja nyt ei siis puhuta mistään alkoholipitoisesta sokerilitkusta, vaan kuuman mausteisesta omenajuomasta, joka Ourayssa tarjoiltiin kermavaahdon kera. NAM!

Last year in September we spent a day in the small town of Ouray, Colorado. This kind of All-American charm can be hard to find. I got so into an autumn-mood here, that I bought myself some brand new furry Minnetonka slippers and had a cup of my favorite fall drink, which I always miss back home in Finland – Hot Apple Cider. And now we’re definitely not talking about that sugary alcoholic hard cider drink, but a hot apple drink, which in Ouray was served with whipped cream. YUM!

Ouraysta lähdimme ajamaan mutkittelevaa vuoristotietä, Million Dollar Highwayta pitkin, lähellä Silvertonin ja Irontonin pieniä kaupunkeja. Nimet ovat aika osuvia, sillä alueella on ollut paljon kaivostoimintaa, jonka näkee elävästi vuorten väreistä, maan ollessa erittäin mineraalirikasta. Ajellessamme tietä pitkin kiinnitimme huomiomme joen syvän oranssiin väriin. Tämä on Animas-joki, joka myöhemmin valuu San Juan-jokeen, joka myöhemmin yhtyy muuan Colorado-jokeen… jonka saatatte kenties tuntea yhtenä Pohjois Amerikan mantereen suurimpana jokena, joka on luonut lukemattomia luonnnonihmeitä, kuten Glen Canyonin, Horseshoe Bendin ja erään “pikkuruisen” Grand Canyonin.

From Ouray we continued on the so-called Million Dollar Highway, a winding road built between the mountains, toward the towns aptly named Silverton and Ironton. There has been a lot of mining in this area, which can evidently be seen in the colors on the mountains, the earth is very rich in minerals. As it so happens, when we were driving along this road, we fixed our eyes on the deep orange hue of the river. This is the Animas River, which later flows into San Juan River, which later flows into a certain Colorado River… which you might know as one of the greatest rivers of the North American continent, as it has created countless national wonders, such as Glen Canyon, Horseshoe Bend and the “meager” Grand Canyon.

Joen oranssi väri johtui tietenkin Gold King -kaivoksen luonnonkatastrofista kesällä 2015, kun kaivoksen jätevesi pääsi inhimillisen erehdyksen seurauksena purkautumaan jokiveteen erittäin tuhoisin seurauksin. Miljoona dollaria ei mitenkään olisi riittänyt korjaamaan tämänlaista tuhoa.

The orange color of the river was of course due to the Gold King Mine environmental disaster in the summer of 2015, when the mine tailings were accidentally spilled into the river system as the disastrous result of human error. Not even a million dollars would’ve been enough to fix this devastation.