Lisää, lisää, lisää, sitä tuntuvat monet bloggaajat nykyään ajattelevan. Lisää seuraajia, lisää ilmaista kamaa, lisää ilmaisia matkoja, lisää näkyvyyttä. Jokainenhan tykkää ilmaisista jutuista, eikö? Minua ei välttämättä kiinnosta elättää itseäni tällä, vaan olkoon se luova tilani niille ajatuksille, matkoille, unelmille ja kuville joita haluan julkisesti jakaa. Ja vaikka olenkin ajoittain osallistunut aktiviteetteihin jotka joku muu on kustantanut, on kuitenkin periaatteeni se, että käyn ostamassa kaupasta itselleni sen mitä tarvitsen ja lennän lomalle juuri sinne minne itse haluan.
More, more, more, is what many bloggers seem to think about. More followers, more free stuff, more free trips, more exposure. I mean everyone likes free stuff, don’t they? Personally I’m not into making this blog my livelihood, but instead it’s my creative space and the outlet for my thoughts, my travels, my dreams and my pictures. Even if I have at times participated in activities that have been paid for by someone else, my principle has always been to go to the store and buy whatever I need myself and to travel to wherever I actually want to go on my vacation.
Moni tietää ja tuntee USA:n tunnetuimmat luontonähtävyydet, mutta juuri ne vähemmän tunnetut yhtä hienot jäävät usein muiden varjoon. Suosituimmat kohteet, pakettimatkat, suurkaupungit, lomaresortit, sekä prameat hotellit jäävät taas minulta usein kokematta. Mieluummin matkustan sinne minne muut ei tietään löydä. Lähden ennemmin hakemaan jotain ihan muuta. Kuten tätä merkillistä paikkaa Coloradon laidalla, jonne harvempi löytää tiensä.
Many know the most famous nature sights in the US, but the lesser known ones often don’t seem to to get the attention they deserve. Destinations preferred by most, package holidays, big cities, resorts and fancy hotels are the things I usually don’t care to experience. I’d rather travel to places where there aren’t that many people. I would rather go for something completely different. Like this peculiar place on the edge of Colorado, where few will ever find their way.
National Park Service on varmasti yksi arvostetuimmista ja parhaiten hoidetuimmista valtion ylläpitämistä organisaatioista Yhdysvalloissa. National Park Servicen sivuilta löytyy monien muiden muassa tämä uskomaton upeus, joka onkin vielä suurille yleisöille täysin tuntematon. Asia joka tekee tästä kansallispuistoja vaalivasta organisaatiosta erityisen upean, on sen pitkäaikainen perinne. NPS täyttääkin tänä vuonna kokonaiset 100-vuotta. Centennial-juhlaa on vietetty tänä vuonna komeasti ympäri maan.
Probably one the most appreciated and best run government entities in the United States is the National Park Service. On the National Park Service’s website you’ll among other great places find this spectacular beauty, which is still fairly unknown to the general public. What makes this organization dedicated to preserving the public lands so exceptional, is its long standing tradition. The NPS actually turns 100 this year. The NPS Centennial has been celebrated prominently all year.
Black Canyon of the Gunnison on saanut nimensä vaikuttavan kanjonin pohjalla virtaavan Gunnison-joen mukaan. Musta se on siksi, että kanjonin ollessa niin syvä jää se paikoitellen täysin pimeän varjoon. Me ehdimme vielä nähdä kanjonin auringon laskiessa horisonttiin, ennen siirtymistä leirintäalueelle, mutta siitä lisää pian.
Black Canyon of the Gunnison is named after the Gunnison River, running below the impressive canyon. It is black due to the fact that as the canyon is so deep, that it is often shrouded in shadows. We still got to see the canyon as the sun set on the horizon, before heading over to the campground. More about that up next.
Deep Red Blues 
Mieletön paikka, joka muistuttaa hieman tätä meidän Euroopan ihmettä Gorges du Verdonia, joka tosin saattaa mittasuhteillaan hävitä tuolle jenkkilän ihmeelle…. Onhan se tosiaan vähän hassua, että ihmiset tykkäävät ryysätä aina niissä tunnetuimmissa paikoissa, mutta toisaalta voipahan sitten nautiskella itse siitä ihanasta luonnonrauhasta, jonne massat eivät ole löytäneet 😉
Ja noista sun ajatuksista en voisi olla enempää samaa mieltä! Tämä blogimaailma on muuttunut tosi paljon muutamassa vuodessa ja joka tuutista tulee mainontaa jo ilman blogejakin. Itse olen päättänyt etten moiseen osallistu lainkaan, vaan pidän blogin ihan vaan omana fiilistelypaikkana. Maailma ei tarvitse yhtään lisää roinaa tai materian palvojia, vaan tervettä luontosuhdetta ja vastuullisia valintoja. Ihmettelen tosin sitäkin, että pitääkö kaikki hienot ajatuksetkin nykyään brändätä, mutta ehkä olen vaan liian vanha tällaiseen meininkiin. Ehkä kohta ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ruveta metsäerakoksi 😉
LikeLike
Gorge du Verdonia olen kovasti kuullut kehuttavan! Mä tykkään just nautiskella siitä rauhasta. Niin matkoilla kuin muutenkin omassa elämässä. Mä lähden sit sun mukaan metsäerakoksi. Ei vaan jaksa kaikkea jatkuvaa tuputusta ja hehkutusta. Maailmassa on kuten sanoit, paljon tärkeämpiäkin asioita. 🙂
LikeLike
En ollut koskaan kuullutkaan tästä paikasta, mutta se on upea ja sun kuvat niin kauniit! Tuolla lähtisin mieluusti itsekin käymään. 🙂 Ja ihan samoja ajatuksia itselläni kuin sinulla ja Tiinalla tässä. Oma fiilis on jotenkin tosi paljon vapautunut kun tajusin ettei mun ole mikään pakko yrittää tehdä blogia kaupalliseksi, vaan nauttia vaan vapaudesta tehdä matkani omaan tahtiin niikuin haluan ja mihin haluan. Sama myös muussa muussa, että jos jotain todella tarvitsen niin mielellään elän pihistellen ja teen sitten sen hyvin harkitun ostoksen omilla rahoilla. Osa bloggaajista osaa tehdä nuo asiat kyllä tyylikkäästikin, mutta kaupallisuus ei silti taida olla mua varten. 🙂
LikeLike
Vapaus on mulle avainsana. En halua olla sidottu mihinkään ylimääräiseen. Vaan siihen mitä haluan itse tehdä, ei siihen mitä joku tai jokin velvoittaa. Se pätee etenkin bloggaamiseen ja matkailuun. Kiitos Maarit! ♥
LikeLike
Onpas yhtä upean näköinen näissäkin kuvissa kuin muissa mitä olen nähnyt! Kauniisti sait napattua valon näihin ja kanjonin värit ovat tummuudessaan dramaattista katsottavaa. Mieli olisi tehnyt viime reissulla mennä tuonne, mutta ensin oli pakko nähdä niitä "minne kaikki muutkin menevät", jospa ensi kerralla pystyisi keskittymään näihin tuntemattomampiin helmiin. Jenkkilässä olen nyt tämän vähäisen kokemuksen perusteella huomannut, että kävijämäärä ei aina korreloi kohteen hienouden kanssa. Hirveät odotukset tuli ladattua esim. Bryce Canyoniin ja Zioniin, mutta vähän kylmäksi nuo jättivät kun vertasi moneen muuhun paikkaan joissa käy vain kymmenesosa väestä. Onneksi sitä rauhaa on helppo löytää jopa Grand Canyonilta jos vain jaksaa tallustaa sinne minne muut eivät jaksa, eli noin 1-2km päähän parkkipaikasta. 😉 Euroopassa sekään ei auta, niin tervehenkistä on porukka vaikka Alpeilla että seuraa löytyy joka niemestä, notkelmasta ja vuoren huipulta.
Mitä bloggaamiseen tulee, niin kilpavarustelu on kovaa ja ajan henki on tyly. Se onkin tervettä, ettei ota hommaa liian vakavasti vaan tekee mitä itse haluaa, ja jos sillä tulee menestystä niin sehän on vain plussaa. 🙂
LikeLike
Kiitos Minna! Mä oon samaa mieltä. Usein paikat ovat mulle sitä hienompia, mitä vähemmän porukkaa siellä on. Euroopassa mua ei tästä syystä kiinnosta kovinkaan enää matkustaa. Tiedän mistä löydän paikkoja joissa saan olla rauhassa. Kilpavarustelu on edennyt mun silmissä siihen pisteeseen ettei liiemmin jaksa kiinnostaa tai seurata. Ja jos sellainen buustaa jonkun itsevarmuutta ja omanarvontunnetta, niin miksei. Itse haluan yhä edelleen tehdä sitä omaa juttua muista välittämättä. Se ei ole näiden blogivuosien aikana oikeastaan muuttunut juuri mihinkään. 🙂
LikeLike