Olen usein miettinyt sitä, mikä ulkona oleilussa ja telttailussa niin viehättää? Nykyaikana ihmiset elävät jatkuvassa synapsien ja ärsykkeiden maailmassa, jossa he ovat niin tuudittautuneita mukavuuksiin, yltäkylläisyyteen ja kovin vieraantuneita luonnosta ja ympäristöstä, että he unohtavat ne pienet asiat jotka voivat aidosti tehdä ihmisen onnelliseksi. Onnellisuutta ei tuo täydellisyyden tavoittelu, ei täydelliseltä tuntuva elämä, koti, tavarat, eikä varsinkaan täydellinen työpaikka, puhumattakaan some-presenssistä ja tykkääjien määrästä. Onnellisuus löytyy sisältä, silloin kun ulkoisia ärsykkeitä on mahdollisimman vähän.

I’ve often wondered what it is about being outdoors and camping that one finds attractive? In modern times people live in a constant flow of synapses and stimuli, where they are so lulled into convenience, abundance and are very much estranged from nature and the environment, that they forget the little things that can actually make a person happy. Happiness can’t be found in the pursuit of perfection, a seemingly perfect life, home, things and especially not a perfect job, not to mention social media presence and the amount of likers. Happiness if found on the inside, when your outside stimuli are at a minimum.

Monet lähtevät matkalle hienoihin hotelleihin ja yltäkylläisiin paratiiseihin, mutta henkilökohtaisesti maksaisin rahaa siitä että saisin olla jossain missä mukavuuksia ei ole. Haluan myös välillä olla yksin ja rauhassa.

Many like to travel to fancy hotels and exorbitant havens, but I would personally rather pay money to be somewhere without all these modern conveniences. At times I also like to be alone and at peace with myself.

Saavuimme illansuussa Denalin kansallispuistoon. Täällä keskellä Alaskan erämaata, Riley Creekin leirintäalueella olin juuri niin onnellinen kuin ilme kertoo. Palveluita ei ollut monia, mutta niitä ei tarvittukaan. Olutta sai pikkukaupasta, ruoat oli ostettu valmiiksi Fairbanksista mukaan ja tärkeintä oli tässä vaiheessa saada kuumien lähteiden kastelemat bikinit kuivaksi. Siinä missä jotkin paikalle saapuneet viettivät iltaa hienojen hotellien pehmeissä lakanoissa, ylihintaisia ravintolaruokia syöden, me pystytettiin pikku hiljaa leiriä.

We arrived in Denali National Park toward the evening. Here in the middle of the Alaskan wilderness at Riley Creek Campground I was as happy as my smiley face will tell you. There weren’t many services, but we really didn’t need them. We got beer at a small store, we’d already gotten food in Fairbanks and the most important thing was to get our bikins dry after soaking in the hot springs. Whereas others were spending their evenings in fancy hotel sheets, eating overpriced restaurant foods, we were leisurely setting up camp.

Matkakaverit pelkäsivät karhuja, mutta meille kerrottiin ainoan vaaran olevan äitihirvet jotka keväisin suojelevat vasojaan. Aamulla näimmekin yksinäisen hirvenvasan juoksemassa valtoimenaan pitkin tien piennarta.

My travel companions were afraid of bears, but we were told that the only possible danger would be moose cows, who protect their calves in spring. In the am we even saw a moose calf running loose along the road.

Illan hämärtyessä söimme tacoja, pelasimme korttia ja joimme olutta. Elämä oli yksinkertaista ja kaunista. Pimeässä kömmimme teltan suojiin ja odotimme innolla mitä uusi päivä erämaassa toisi mukanaan.

As the night dimmed, we ate tacos, played cards and drank beer. Life was simple and beautiful. In the dark we scrambled into the comfort of our tent and eagerly awaited what a new day out in the wilderness would bring.