“I’m reminded of the time it all fell in line, on the third of May
As if it were designed, painted in sand to be washed away
Oh, but I can hear you, loud in the center
Aren’t we made to be crowded together, like leaves?”

Viime aikoina mielessäni on pyörinyt paljon asioita, mutta silti kuppi on tuntunut tyhjältä. Olen kaivannut seuraa, mutta silti olen halunnut olla yksin. On ollut kaikenlaista kerrottavaa, mutten ole saanut sanaa suustani. Ehkä siihen liittyvät kevään suuret lupaukset ja kesän odotus. Lupaukset siitä, että kesä on kohta ovella, matkat on jo suunniteltu ja maksettu, ja nyt ei tarvitsisi kuin odottaa. Mitään selvästi maata mullistavaa ei ole tiedossa, mutta sitä samaa vanhaa on. Vuorimaisemia, metsiä, vesistöjä, telttailua ja ennen kaikkea ystäviä. Omalla tavallaan se on kuitenkin mullistavaa, sillä pääsenhän tekemään juuri sitä mitä haluankin.

Lately I’ve had a lot of things on my mind, but still my cup has felt somewhat empty. I have craved company, but still I’ve wanted to be left alone. I’ve had all kinds of things to say, but I haven’t been able to open my mouth. Maybe it has to do with the expectations of spring and the anticipation for summer. There’s a promise of summer soon arriving, my trip has been planned and paid for and now I only need to wait. It won’t be anything out of the ordinary, just the usual thing. Mountain views, forests, waters, camping and more than anything friends. In a way that’s the most extraordinary thing, as I get to do exactly what I want.

Viime toukokuun viimeisinä päivinä lähdimme ajamaan Oregonin Painted Hillsin läheiseltä leirintäalueelta, Ochoco Passista kohti Bendiä. Bendin lähellä oli tarkoitus poiketa Terrebonnen kuuluisassa Smith Rock State Parkissa, jota kiipeilyn mekaksikin kutsutaan.

During the final days of last May, we took off from a campground in Ochoco Pass in Oregon, close to the Painted Hills and headed towards Bend. While in the area we intended to stop by the famous Smith Rock State Park in Terrebonne, also called a climbing mecca.

Ajankohta oli Memorial Day Weekend ja tottakai lauantai, ja kuten arvata saattaa kaikki parkkipaikat oli aivan täyteen ammuttu. Pysäköimme auton kauas tien varteen ja lähdimme tarpomaan kohti kivimuodostelmaa. Aurinko oli paahtavan kuuma ja jouduimme heti kättelyssä riisumaan kerroksia.

It was Memorial Day Weekend and incidentally a Saturday and as you can probably guess, all the parking spots were completely full. We parked our car far away along the road and started walking toward the rock formation. The sun was scorching hot and we immediately had to take of some of our layers off to keep cool.

Bendin ympäristö on fantastisen kaunis. Täällä erämaa kohtaa Cascades-tulivuoret. Horisontista löytyi niin kaunista katsottavaa, että itseään piti ihan nipistää jotta sen uskoi todeksi. Linnut lauloivat ja päivä oli täydellinen. Yllä olevassa kuvassa siintävät Sisters-tulivuoret, alla olevassa näkyy Mount Jefferson.

The environs of Bend are fantastically beautiful. This is where the desert meets the Cascades. There were so many great things to look at on the horizon, that I almost had to pinch myself to believe it was all true. The birds were out and it was a perfect day. In the pictures above and below, you can see the Sisters and Mount Jefferson.

Smith Rockinkin maa on tuliperäistä ja muodostunut noin 30 miljoonaa vuotta sitten. Nämä muinaiset kalliomuodostelmat ovat nykyään kiipeilijöiden ahkerassa käytössä. Kerrotaan, että moderni sporttikiipeily on itse asiassa peräisin täältä.

The area of Smith Rock is also of volcanic origin and formed around 30 million years ago. These ancient rock formations are now in active use by climbers. They say that modern sport climbing actually originated in this location.

Toki täältä löytyy tekemistä muillekin kuin kiipeilijöille. Polkuja löytyy kivimuodostelman ympäriltä vaikka kuinka. Lähdimme itsekin kapuamaan serpentiinireittiä kohti huippua.

Of course there are things to do for others than climbers as well. There are several paths all around the rock formation to hike. We also headed towards the switchbacks on our way up to the top.

Huipulla ei voinut kuin hymyillä. Mitkä maisemat!

At the top we couldn’t but smile. These views!

Päivän samoilun jälkeen mieleni oli levännyt, mutta kehoni oli tulessa. Keli oli todella kuuma ja olin onnistunut polttamaan kyynärvarteni. Onneksi päivä toisi vielä mukanaan tarvitun viilennyksen. Siitä pian lisää!

After a day of hiking my mind was rested, but my body was on fire. The weather was hot and I had managed to burn my forearms. Fortunately the day still held some much needed cooling. More about that soon!