Viime kesän matkojani leimasivat vesiputoukset ja viileät vedet. Toukokuisen matkan tunnusmusiikiksi valikoitui ihan sattumalta My Morning Jacketin sopivasti nimetty kappale. Epätoivoisen kevään vaikeudet olivat matkan ja tämän vesiputouksen myötä kuin poishuuhdottuja. Aloin vihdoin taas tuntemaan ja uskomaan.

My trips last summer were characterized by waterfalls and cold waters. Quite randomly the theme song for our trip in May became My Morning Jacket’s aptly named song. All my troubles of that past spring were like washed away after the experiences of this trip and this waterfall. I finally started to feel and to believe again.

Oregonin erämaan kuumuudesta olikin hyvä jatkaa kohti kirjaimellisesti viileämpiä vesiä. Halusimme nähdä auringonlaskun Crater Lakella, joten ajelimme iltapäiväksi läheisille Toketee Fallseille hieman seikkailemaan sillä aikaa kun odotimme iltaa.

From the heat of the Oregon desert it was time to head over to some cooler waters. We wanted to see the sunset at Crater Lake, so we drove to the nearby Toketee Falls to some adventuring while we awaited the evening.

Matka parkkipaikalta putouksille ei ole pitkä. Polkukin on suhteellisen helppokulkuinen, vaikka suurin osa onkin ylämäkeä. Polun päässä putousten ylle on rakennettu aidattu näköalapaikka, josta putoukset näkee mukavasti turvallisen välimatkan päästä. Tämähän ei kuitenkaan meille riittänyt, vaan lähdimme aidassa olevan aukon läpi kiipeämään juurakoita ja apuköyttä pitkin alas. Tässä polku muuttuu helppokulkuisesta vaikeaksi. En suosittele heikkohermoisille.

The path from the parking lot to the falls isn’t long. The trail is fairly moderate, even if it is mostly uphill. At the end of the trail you will find a fenced view point, where you can see the falls from a safe distance. This wasn’t however enough for us, as we climbed through a hole in the wired fence and climbed down to the falls by grabbing onto roots and a rope that someone had attached to a nearby tree. Here the path turned from easy to difficult. Not for everyone.

Toukokuussa vesi oli hyytävän kylmää ja vedessä ei vielä voinut ajatellakaan uivansa. Päätin, että joskus palaan vielä tänne uimaankin. Seuraava visiitti olikin pari kuukautta myöhemmin tänä samana kesänä, mutta sitä en vielä näitä kuvia ottaessa tiennyt.

In May the water was still freezing cold and you couldn’t even think of swimming there. I decided that one day I would be back for a dip. My next visit was actually was a few months afterwards the same summer, but I didn’t have any idea yet as I was taking these pictures.

Tämän biisin kyydissä ajelimme putouksilta kohti Crater Laken ilta-aurinkoa. Mielessä oli että vuoren huipulla saattaisi vielä olla hieman lunta, mutta kuinkas sitten kävikään? Stay tuned.

While listening to this song we drove from the Falls toward Crater Lake and the evening sun. We were thinking that there still might be some snow on the mountain, but what happened next? Stay tuned.