Toukokuun loppu on käytännössä katsoen jo kesää. Vai kuinka? Crater Lakella eletään tosin toisessa todellisuudessa ja onneksi tiet olivat Memorial Day weekendin aikaan jo kaikki auki. Lauantai-ilta toikin aktiivisen päivän päätteeksi kivan yllätyksen lumen muodossa, parkkipaikalla ja tien poskessa kun oli vielä metrikaupalla lunta.

The end of May is practically already summer, right? At Crater Lake, there is however a completely different reality and fortunately all the roads were already open during Memorial Day weekend. This Saturday evening brought a sweet surprise ending to our already active day, as there was still loads of snow along the roads.

Parkkipaikalla jouduimme kaivamaan talvirompetta reilusti takaluukusta esiin. Untuvatakit, pipot, käsineet ja villasukat tekivät paluun Alaskan etappimme jälkeen. Joskaan Alaskassakaan ei todellakaan enää ollut näin paljon lunta toukokuun puolivälissäkään.

At the parking lot we had to get all of our winter gear out of the trunk. Down jackets, beanies, gloves and wool socks made a splashing return after our previous stint in Alaska. Even if Alaska really didn’t have even this much snow left around mid May.

Kraaterin reunalle saapuessa on olo aina yhtä surrealistinen. Mikä tämä juttu oikein on? Ollaanko vielä Maan päällä? Maisema oli erilainen kuin kesällä, ehkä jopa kauniimpi.

Approaching the rim, you always feel equally surreal. What on earth is this thing? Are we still on Earth? The view was different than in summer, maybe even prettier.

Ilta-aurinko oli häikäisevän kaunis ja innostuimme leikkimään jalustan ja ajastimen kanssa. Onko tässä Kolme muskettisoturia vai Charlien enkelit?

The evening sun was absolutely resplendent and we started playing with the tripod and the camera’s timer. The Three Musketeers or Charlie’s Angels?

Kiipesimme lumessa tarpoen vielä ylemmäs kukkulalle. Lenkkarit eivät ehkä olleet oikea valinta tähän, sillä sukkani olivat illan päätteeksi likomärät ja ajoin loppupeleissä autoa villasukissani. Patikkakengät olivat kuitenkin laukussa pohjimmaisena, ja en enää jaksanut kaivaa niitä esiin.

We trudged through the snow to get higher up the hill. Sneakers were probably not the right choice of footwear, since my socks were soaking wet at the end of the evening and I ended up driving in my wool socks. My hiking boots were however stuck on the bottom of my bag and I couldn’t get them out.

Täällä ei voi kuin ihmetellä luonnon ja valon hienoutta. Kuinka monta ihanaa paikkaa olimme Oregonissa jo nähneet. Seuraavana päivänä tulisimme ylittämään rajan Kalifornian puolelle. Matkamme neljänteen osavaltioon.

Here you cannot but marvel at the beauty of light and nature. We had already seen so many wonderful places in Oregon. The next day we were about to cross the state line over to California, the fourth state on our trip.