Vietin juuri liki kuukauden toisessa kodissani. Moni asia on muuttunut viimeisen vuoden aikana, mutta ehkä eniten asiat ovat muuttuneet mielessäni ja tunteissani. Puolentoista vuoden aikana olen vieraillut USA:n luoteisosissa kuusi kertaa, eikä loppua näy. Ehdin viime viikon paluun jälkeen olla Suomessa vain pari päivää, ennen kuin ostin taas poskettoman halvat lennot takaisin kohti Seattlea ja rakkaitani. Se mikä on kuitenkin kirkastunut mielessäni entisestään, on se kuinka hyvin meillä Suomessa on asiat ja kuinka en missään nimessä haluaisi asua Yhdysvalloissa tällä hetkellä. Kahden paikan väliä suhaaminen on tällä hetkellä ihan hyvä.

I just spent nearly a month in my other home. Many things have changed in the past year, but most of all things have changed in my mind and in my emotions. In the past year and a half I have visited the Pacific Northwest six times and there’s no end in sight. After my return last week, I was only back for a few days before getting new ridiculously cheap flights back over to Seattle and my loved ones. What has crystalized in mind though, is how well things are in Finland and how I wouldn’t under any circumstance want to live in the United States in these divisive times. Traveling between these two places on a regular basis seems like the thing for me right now.

Tämä viimeinen reissu jäi valitettavasti hieman savun peittoon. Seattle kärsi loppukesästä Kanadan puolelta levinneestä metsäpalojen aiheuttamasta savusta. Elokuun puolivälissä Kanadan metsäpalot oli jo saatu laantumaan, mutta sen sijaan Washingtonissa, Montanassa, Kaliforniassa ja etenkin Oregonissa tuli roihusi valtoimenaan. Heinäkuisen raikas vierailuni Crater Lakelle oli muisto vain, sillä nyt syyskuun alussa emme päässeet edes perille. Jo Portlandin eteläpuolella alkoi olemaan savuista, ja Eugenen kupeessa ilmanlaatu oli jo julistettu vaaralliseksi hengittää. Tie Crater Lakelle ja varaamallemme telttapaikalle oli suljettu, ja sain kaiken kukkuraksi vielä voimakkaan allergisen reaktion hengitettyäni päivän savua.

This last trip was unfortunately a bit clouded by smoke. Seattle has been severely affected by smoke from forest fires over on the Canadian side during late summer. By mid-August the fires had already died down in Canada, but in Washington, Montana, California and especially Oregon the fires ran rampant. My refreshing visit to Crater Lake in July was but a memory, because now in early September we couldn’t even make it that far. South of Portland was already smoky and in Eugene the air quality had been declared hazardous to breathe. The road to Crater Lake and our reserved campsite was closed and to top it off I got a severe allergic reaction after breathing smoky air for less than a day.

Ei auttanut muu kuin kääntää auton nokka kohti pohjoista. Onnekseni pääsin Alaskaan hengittämään raikasta metsäilmaa samana aamuna kun Seattlessa satoi taivaalta tuhkaa. Lähtiessäni vuokra-autolla lentokentälle ihmettelin tuulilasin peittävää ainetta. Nyt paloi jo Seattlen oman tulivuoren, Mount Rainerinkin kupeessa roihuten. Ilmastonmuutos ei ole vähäteltävä asia. Paikalliset eivät nimittäin muista metsäpalojen olleen ikinä näin pahoja, eikä pohjoisen metsäpaloista ole uutisoitu lainkaan tarpeeksi hurrikaanikauden ollessa maan eteläosissa pahimmillaan.

We couldn’t but turn around and head back north. Fortunately I got to fly off to Alaska on the same morning when ash rained from the sky in Seattle. As I drove my rental car to SeaTac I wondered about the substance on the windshield. Turns out, Seattle’s own volcano Mount Rainier was now also clouded by forest fires. Climate change isn’t something to be taken lightly. Locals can’t remember forest fires ever having been this bad before and it seems like the fires in the Northwest haven’t gotten the appropriate news coverage, as hurricane season has been in full swing down south.

Tässä tasan vuosi sitten otettuja kuvia pitkin poikin Oregonia, kun metsäpaloista ei ollut vielä tietoakaan. Lisää kuvia ja tarinoilta viime vuoden aikaisilta matkoilta tippuu sitä mukaa kunhan taas ennätän pysyä hetken paikoillani…

Here are some pictures from all over Oregon from a year ago, when there was still no trace of any fires. More stories and pictures from my trips this past year will keep dropping when I finally have a chance to sit down again…