Elämä. Se vie joskus niin mukanaan. Viime kuukausina on ollut rakkautta, ero, vaikeuksia, seikkailuja, matkoja, ystäviä, ja kaikkea sitä mitä elämän kiemurat tuovat mukanaan. Kirjoitin viimeksi tammikuun alussa, ja enpä silloin vielä tiennyt yhtään miten kevään ja kesän suunnitelmani tulisivat muuttumaan. Kävin Espanjassa, kävin Norjassa, kävin telttailemassa, koiraltani leikattiin juuri toinen polvi ja vietin myös itse viikon melko liikuntakyvyttömänä astetta vakavamman lihasrevähdyksen vuoksi. Tapahtumarikkaaseen alkuvuoteen on myös kuulunut uuden suunnittelu, ja sitä jos mitä olen tarvinnut. Palailen vielä kesäsuunnitelmien kera pian, mutta aloitetaan vihdoin viimekesäisten seikkailujen purkaminen.

Life. It gets away from us sometimes. The past few months have offered love, a breakup, difficulties, adventures, travels, friends and all of the usual things that fill up my life. The last time I posted was in early January and back then I had no clue how my plans for the spring and summer would come to change. I traveled to Spain, Norway, went camping and my dog just had surgery on her other knee and I also spent a week unable to function properly due to a severe sprain. This very eventful beginning of the year has also included some new plans, which I’ve direly needed. I will get back to you with my summer plans soon, but first let’s start by unpacking some of my adventures from last summer.

Asuin viime kesänä reilut kolme viikkoa pienessä vajassa ystävieni takapihalla Alaskassa ja nautin kesästä täysin siemauksin. Jos oikein lykästää ja Kaakkois-Alaskan kelit sattuvat sopivina kohdalle, saattaa päästä tekemään jotain erityistä. Ja juhannuksena pääsin onnekseni ystävieni Spenserin ja Altan mukaan pienelle asuttamattomalle saarelle Alaskan pääkaupungin ulkopuolelle nauttimaan kesäyöstä ulkona.

Last summer I spent some three weeks in a tiny little shed, living in my friends’ backyard in Alaska and enjoyed summer to the fullest. Usually if you’re really lucky and the Southeast Alaskan weather hits you up, you might even get to do something extra special. And for Midsummer, I was fortunate enough to get to go camping on a small uninhabited island outside of Alaska’s capital city with my friends Spenser and Alta.

Spenser oli saanut minulta tuliaisena pullon salmaria, joka katosikin reissun aikana aika äkkiä.

I had brought Spenser a bottle of black licorice vodka from Finland, which was highly appreciated.

Rantauduttuamme pienelle saarelle, tutustuimme kivisellä rannalla veneessään istuvaan Chuckiin. Hän oli pysähtynyt puolilta päivin tutkimaan saarta, eikä tajunnut ankkuroidessaan että vuorovesi oli laskemassa. Siinä hän oli istunut muutaman tunnin nauttimassa kauniista kesäpäivästä vailla ylimääräisiä eväitä. Tarjosimme hänelle olutta ja vettä ja juttelimme niitä näitä tämän charmikkaan teksasilaismiehen seurassa.

After coming ashore on the tiny island, we were acquainted with Chuck, who was sitting on the rocky beach in his skiff. He had stopped to explore the island sometime around noon and hadn’t realized while he’d set the anchor that the tide was going out. So he’d been sitting around for a few hours, enjoying the beautiful summer’s day without any extra snacks. We offered him beer and water and chatted with this charming Texan.

Kesäkukat olivat kauneimmillaan ja vietin tovin kukkaketoa ihastellen.

Summer flowers were in full bloom and I spent a while admiring the meadow.

Ryhmä meriharakoita retosteli rannassa ja pelästyttyään minua ne lähtivät kovaan ääneen lentoon.

There was flock of oystercatchers hanging out on the beach and after getting spooked by me, they took off noisily.

(Harmi että englanniksi niin kauniin nimen omaavilla linnuilla on suomeksi niin tylsä nimi. Englanniksihan meriharakka on oystercatcher, eli osterinpyydystäjä, joka mielestäni kuvaa pitkänokkaista lintua paljon paremmin.)

Chuckin päästyä vihdoin 8 tunnin odottelun jälkeen jatkamaan matkaa, pystytimme leirin ja odottelimme auringonlaskua.

After Chuck got on his way after 8 hours of waiting, we set up camp and waited for the sunset.

Alta ja koirat liittyivät seuraamme töiden jälkeen illemmalla. Karjakoiratkin nauttivat veden äärellä olosta.

Alta and the dogs joined us later that night after work. Even the cattle dogs enjoyed spending time by the water.

Pimeän laskeuduttua ohitsemme lipui risteilijä täydessä valaistuksessa. Meininki oli meillä leirinuotion äärellä aika erilainen. Tämä osa Alaskaahan on niinkin etelässä, etteivät yöt ole juhannuksenakaan täysin yöttömiä. Vasta Anchoragen korkeudella pääsee nauttimaan oikeasti valoisista öistä.

After dark, we were passed by a cruise ship with a full display of lights. Sitting by the camp fire, we had a fairly different setup. This part of Alaska is actually so far south, that the nights aren’t really nightless even during solstice. Not until the latitude of Anchorage do you get to witness those.