Onkohan syy syksyn pimenevissä illoissa tai blogin uudessa pohjassa, mutta löysin vihdoin inspiraation raapustaa blogiin. Kesäreissun upeat maisemat, lämpimät kelit ja kirkkaat värit tuntuvat jo niin kaukaisilta, mutta kuvien läpikäyminen palauttaa mieleen reissussa koettuja unohtumattomia hetkiä, niin että voin melkein maistaa nuotion ääressä valmistetut herkulliset ateriat kielelläni.

Maybe it’s these darkening evenings of autumn or the new blog layout, but I finally got inspired to write on the blog again. The breathtaking scenery, the warm temperatures and the bright colors of our trip last summer already feel so distant, but sorting through photos brings back some of the unforgettable moments from our travels, that I can almost taste the delicious meals we prepared by the fire.

Matka starttasi Kaliforniasta, jossa tutustuimme Losin suurkaupungin sykkeeseen parin päivän ajan, ennen kuin karistimme kaupungin pölyt renkaistamme, likaistaaksemme vain ne Joshua Treen kansallispuiston karuissa maisemissa. Täältä alkoi telttailumme.

Our trip started off in California, where we got immersed in the big city life of LA for a couple of days, before we escaped the bustling city and its traffic for the rugged views of Joshua Tree National Park. This is where our camping trip really began.

Alkumatkasta ajoimme verkkaisesti Arizonan läpi kohti New Mexicoa, pysähtyen Phoenixissä tapaamassa karvaisia ja vähemmän karvaisia ystäviäni, palataksemme osavaltioon vielä myöhemmin.

At the beginning of our trip we quickly made our way through Arizona to New Mexico, stopping in Phoenix along the way to see my furry and less furry friends, only to return to the state a bit later on.

New Mexico yllätti hienoudellaan. Kävimme ensimmäisellä päiväpatikalla ja ihmettelimme erilaisia maisemia.

New Mexico surprised us with its greatness. We went on our first day-hike and were bewildered by varying scenery.

New Mexicosta siirryimme Taosin kautta Coloradon puolelle, jossa taivaalta satoi voimakkaasti rakeita. Suunnitelmamme hiekkalautailusta Great Sand Dunesin kansallispuiston dyyneillä vesittyivät kirjaimellisesti saman tien.

From New Mexico we crossed over to Colorado through Taos, where the skies greeted us with a powerful hailstorm. Our plans of sandboarding on the Great Sand Dunes were literally washed away in an instant.

Seuraavan viikon ajan ajelimme siksakkia Utahin eteläosissa ja Arizonan pohjoisosissa, ja yritimme pysyä aikavyöhykkeistä perillä, Arizonassa kun ei noudateta kesäaikaa.

For the next week we zig-zagged through Southern Utah and Northern Arizona and tried to keep up with changing timezones, as Arizona doesn’t observe Daylight Savings Time.

Salt Lake Cityssä majoituimme Siirin ja Joonaksen tuttujen luona ja pistäydyimme paahtavalla suola-aavikolla, sekä Nevadan puolella, palataksemme sinnekin vielä myöhemmin.

In Salt Lake City we stayed with some friends of Siiri and Joonas and visited the scorching hot Salt Flats and Nevada, only to return there too a bit later on during our trip.

Ja sitten päästiinkin taas lempimaisemiini. Grand Teton ei koskaan jätä minua kylmäksi. Ei edes talvella.

And then we got to my favorite views. Grand Teton doesn’t ever leave me cold. Not even during winter.

Wyomingista ajoimme Montanan kautta Idahoon, joka olikin erittäin mielenkiintoinen kohde vailla väkijoukkoja. Vuoria, kuumia lähteitä, upeita maisemia, käärmeitä ja jotain rodeoonkin liittyvää löytyi tästä perunaosavaltiosta.

From Wyoming we drove to Idaho through Montana, which was a very interesting place with no crowds at all. In this potato-state we found mountains, hot springs, gorgeous scenery, snakes and even something rodeo related.

Oregonista löysimme ystäväni Paulin. Telttailimme meren tuntumassa ja järven rannalla. Joimme pienpanimojen oluita, kylvimme kuumissa lähteissä, fiilistelimme auringonlaskuja ja rentoa tunnelmaa. Oregon ei koskaan petä. Bendille pisteet kivoimmasta pikkukaupungista matkan varrella.

In Oregon we found my friend Paul. We camped by the ocean and a lake. We drank craft beers, bathed in some hot springs, enjoyed sunsets and a laid back atmosphere. Oregon never lets me down. Props to Bend for being the nicest little city along the way.

Oregonista palasimme Kaliforniaan, josta olimme liki kuukausi aikasemmin lähteneet matkaan. Mutta matka ei suinkaan päättynyt tähän.

From Oregon we returned to California, from where we’d set out nearly a month before. But our trip wasn’t over quite yet.

Kiersimme jättiläismäisen Tahoe-järven ja pistäydyimme Renossa, Nevadan puolella.

We drove around the gigantic Lake Tahoe and stopped over in Reno, Nevada.

Yosemiten väkimassat eivät tälläkään kertaa vakuuttaneet. Toisaalta se oli pakostikin matkan varrella Tioga Passin avattua suhteellisen aikaisin ja sen ollessa ainoa järkevä reitti sisämaasta kohti rannikkoa.

We weren’t impressed by the crowds in Yosemite this time either. Though it was a must along the way, as Tioga Pass had opened relatively early, and it’s really the only smart route if you’re heading from inland towards the coast.

Kings Canyonin ja Sequoian sisarpuistot olivat viimeisinä matkasuunnitelmassamme. Siellä kohtasimme kuitenkin sellaista ihmissaastaa, että ihan hävetti heidän puolestaan. Tajusin että kansallispuistossa vierailevat eivät todellakaan aina ole luonnonystäviä, saatika kunnioita sääntöjä tai muita ihmisiä lainkaan.

The National Parks of Kings Canyon and Sequoia were last on our itinerary. There we ran into some real human filth, that I was utterly embarrassed for them. I realized that the people who visit National Parks aren’t really always nature lovers, and that they don’t give a damn about rules and regulations or even other people.

Haluaisitteko lukea lisää matkastamme tämän koosteen lisäksi?

Would you like to read more about our trip apart from this recap?