Coloradon kuuluisat hiekkadyynit olivat olleet listallani jo kauan. Aamun patikan jälkeen ajelimme Coloradon puolelle Taosin viehättävän hippikaupungin kautta. Taosissa pysähdyimme luomukaupassa ostamaan eteerisiä öljyjä ja muita paikallisia erikoisuuksia. Coloradon rajalle saapuessamme keli näytti suoraan sanottuna aika kamalalta. Haaveissa oli nimittäin hiekkalautailu dyyneillä, eikä märällä hiekalla oikein saisi tarpeeksi vauhtia, mukavuudesta nyt puhumattakaan. Päästyämme kansallispuistoon vievälle pitkälle suoralle tielle alkoi taivaalta sataa jäätävänkokoisia rakeita. Tässäkö tämä nyt oli? Ajoimme kuitenkin itsepintaisesti puistoon sisälle, kaikkien muiden ajaessa letkana puistosta pois.

The famous sand dunes in Colorado had been on my list for a long time. After our morning hike, we drove over to Colorado through the charming hippie town of Taos. In Taos we stopped at an organic store to buy some essential oils and other local specialties. As we got to the Colorado border the weather looked pretty terrible. We had wanted to sand board on the dunes and on wet sand there wasn’t gonna be much of that. When we got to the long straight road leading into the park it started hailing massive blobs of ice. Was this gonna be it? We persistently drove into the park as we were passed by a long line of people leaving.

Toukokuun loppu on tässä puistossa parasta sesonkiaikaa, lumen sulaessa vuorilta vauhdilla ja täyttäessä dyynien alla virtaavan joen. Olimme joutuneet varaamaan telttapaikan kauempaa, sillä kaikki telttapaikat oli varattu loppuun jo kuukausia ennen. Odottelimme autossa pahimman kuurin loppumista ja lähdimme sitten kapuamaan kohti dyynejä. Huomasimme pian, että ilmeisesti sesonkiaika olikin jo ohi, sillä joesta ei ollut tietoakaan. Parhaat pulikoinnit joessa oli varmaan tehty jo useita viikkoja ennen. Päältä märällä hiekalla kävely ei ole siitä helpoimmasta päästä, ja kiertelimme hetken alempia dyynejä emmekä lähteneet ylös asti. Pikku hiljaa taivaskin alkoi kirkastumaan ja illasta tulikin yllättävän kaunis. Telttapaikalla istuimme kaikessa rauhassa syömässä illallista ja nautimme näkymistä.

Late May is high season in this park, when the snow melts rapidly in the mountains and fills the river below the dunes. We had been forced to book a campsite further away, because the park’s entire campground had filled up many months in advance. We waited for the worst storm to pass and started our hike out to the dunes. We quickly noticed, that high season had apparently already passed, since there was no signs of a river. The best dips in the river had already taken place several weeks before. Walking on partially wet sand was not the easiest of tasks and so we wandered around on the lower dunes for a while and didn’t head all the way up. Slowly the sky started clearing and the evening became surprisingly beautiful. We sat peacefully at our campsite eating dinner and enjoyed the views.