Monument Valley on mielenkiintoinen, ikoninen paikka. Se on maisemana tuttu lännenelokuvista ja navajo-intiaanien kulttuurista. Alue sijaitseekin heimomailla kahden osavaltion rajalla, eikä siten kuulu oikein kumpaankaan. Aikavyöhykkeiden kanssa saakin olla tarkkana, sillä sekä Navajomailla, että osassa Arizonaa kesäaikaan ei siirrytä lainkaan.

Saavuimme Monument Valleyhin illansuussa, ja kuuntelimme telttapaikkojen check in:in luona kun eräs valokuvaaja riiteli siitä minkä paikan hän saisi jotta he voisivat taata hienoimmat mahdolliset kuvausmaisemat hänelle. Tilanne aiheutti minussa niin suurta myötähäpeää että teki melkein mieli mennä ulkopuolelle jonottamaan vuoroamme. Saimme teltan ihan mukiinmenevään paikkaan, vaikka systeemi oli muuttunut kolmen vuoden aikana niin, ettei omaa paikkaa saanutkaan ihan vapaasti valita, vaan täytyi valita muutamasta ehdotuksesta ja palata vielä tiskille ilmoittamaan minkä paikan olimme valinneet. Heitimme nopeasti kasaan illallisen valmiista broilerista ja pussisalaatista ja jäimme istuskelemaan tähtien alle retkituoleihin.

Herätys laitettiin aamuun auringonnousun mukaan. Edelliseltä kerralta nimittäin muistin, että auringonnousu oli paljon vaikuttavampi kuin auringonlasku. Hiljalleen aurinko nousee kivipaasien takaa ja värjää maan hehkuvan punaiseksi.

Tällä kertaa vältyimme myös punaisena hehkuvilta skorpioneilta. Auringonnousun jälkeen pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja lähdimme kohti Pagea ja Rattlesnake Canyonia. Ja kuinkas sitten kävikään… kohtasimme Pagessa nimittäin yhden tämän matkan ainoista vastoinkäymisistä, mutta siitä lisää ensi kerralla.